Curres lejoner vs. Aran jellonat
Nyt, kun hävettävän suuri osa kiekkokansasta etsiskelee Aravirralle seuraajaa, voisi faktojen muistuttamiseksi olla hyvä vähän tarkastella, kuinka laajaa kaveripiiriä Ara ja edeltäjänsä Curre ovat maajoukkueessa kierrättäneet. Näillä muisteloilla voidaan keskusteluunkin löytää jotain uutta.
Molemmillahan on takanaan vielä samansuuruinen nippu arvokisoja, neljät MM-kisat ja yhdet olympialaiset (World Cupia en tarkastellut). Yleislinjauksena voidaan todeta, että Aran aikakaudella (Ara’s era) NHL-pelaajien käyttö on selvästi lisääntynyt. Tähän on vaikuttanut varmasti myös se, että Aran olympiajoukkueessa NHL-miehet olivat jo käytössä, kun taas Curre taisteli Lillehammerin kisoissa vain eurooppalaisilla pelaajilla.
Molemmat herrat aloittivat päävalmentajakautensa suoraan olympiaturnauksesta. Moni olisi jo toivonut, että tuleviinkin kisoihin olisi uudella valmentajalla lähdetty, mutta yhtäläisyys Curren historiaan taitaa olla se, että todennäköisesti Arankin viimeisiksi kisoiksi jäävät kotikisat.
Kumpainenkin valmentaja kuittasi siis meriitikseen olympialaisen pronssimitalin. MM-kisoista Curre muistetaan tietenkin kulta-Currena, mutta lisäksi haaviin jäi yksi, rankkareilla hävitty MM-hopea. Aravirta taas ei ole koskaan sijoittunut päävalmentajana arvoturnauksessa kolmatta sijaa huonommaksi. Kultaan ei ole ylletty ja kerran on ikuinen kakkonen jäänyt kolmanneksikin.
Tutkailin hieman vanhoja kiekkojulkaisuja ja selvittelin, minkälaista pelaajarinkiä herrat ovat arvokisoissaan kierrättäneet. Kukin tehköön näistä sitten omia päätelmiään.
Ensin maalivahdit:
Maalivahtien kierrätys on molemmilla ollut todella vähäistä. Näissä kymmenessä arvokisoissa on esiintynyt yhteensä yhdeksän maalivahtia. Kumpikin on käyttänyt viisissä kisoissa kuutta veskaria. Curren luottomies oli Jamo Myllys, joka oli mukana kaikissa Lindströmin joukkueissa, Ara on jättänyt Jamon kotiin kaksista MM-kisoista.
Ari Sulander, josta ei ole koskaan kasvanut kansan suurta suosikkia, on ollut molempien valmentajien suosiossa. Sulo koki kolmet kisat Curren hoivissa ja jäi tänä keväänä ensimmäisen kerran rannalle Aran joukkueesta.
Kolmas Lindströmin suosikki oli Jukka Tammi, joka pelasi (tai katseli) kahdet MM-kisat ja yhdet olympialaiset. Arakin valitsi Tammen olympiakisojen maskotiksi, muttei sitten kertaakaan MM-kisoihin.
Kaksissa arvokisoissa Curre käytti Pasi Kuivalaista ja yksissä Markus Kettereriä. Lindström ajoi vielä sisään arvokisoihin Jani Hurmeen, jota Aravirta ei sitten jostain syystä ole kertaakaan kisoihin kutsunut. Aravirta puolestaan on omalla aikakaudellaan ajanut sisään arvokisoihin kolme nuorta ja osaavaa maalivahtia. Pasi Nurminen, Vesa Toskala ja Miikka Kiprusoff ovat kaikki pelanneet kaksissa arvokisoissa.
Puolustajat:
Lindström käytti viisissä kisoissa yhteensä 13 puolustajaa. Aravirta on päässyt 17 pakkiin. Suurempi määrä selittyy suurelta osin juuri NHL-olympialaisilla. Curren pakeista kaksi kävi kaikissa viisissä kisoissa. Nämä kaksi ovat nykyajan monitoimikonsultit Hannu Virta ja Timo Jutila. Aravirralla ei ole yhtään kaikkia kisoja käyneitä pakkeja. Jutila ja Virta eivät koskaan pelanneet Aran kisajoukkueissa.
Molempien koutsien suosikki on ollut Marko Kiprusoff. Kipru missasi Curren kisoista ainoastaan yhdet MM-kisat. Aran aikana Kiprulta ovat jääneet väliin yhdet MM-kisat selkävamman takia sekä olympialaiset (kovan tason takia). Toinen suosikki on ollut Petteri Nummelin, jota Curre peluutti kolmissa kisoissa ja Ara kaikissa MM-turnauksissa. Olympiajoukkueisiin Numppa ei ole mahtunut.
Curren ”omia pelaajia” olivat Jutin ja Hantan lisäksi neljien kisojen Mika Strömberg, kolmen turnauksen Erik Hämäläinen sekä yhdet kisat kokeneet Waltteri Immonen ja Pasi Sormunen.
NHL-pakit ovat oma lukunsa, koska halua molemmilla valmentajilla olisi varmasti ollut, mutta pelaajat eivät läheskään aina ole olleet käytettävissä. Janne Laukkanen on pelannut molempien valmentajien aikana yhdet MM-kisat ja yhdet olympiakisat. Uskon, että Lelu on kuitenkin kuulunut molempien suosikkeihin koko ajan.
Curre sai Teppo Nummisen kahteen MM-turnaukseen, Ara ei vielä yhteenkään. Naganossa Teppo toki oli mukana. Lummetta molemmat ovat käyttäneet kahdesti, samoin Niinimaata. Curre ajoi sisään myös Kimmo Timosen yhdellä kisavalinnalla ja Ara on sitten noukkinut hedelmät valitsemalla Kimen aina, kun tämä on kynnelle kyennyt. Väliin jäi ainoastaan Pietarin turnaus jalkavamman takia.
Aran oma suosikki on ollut A-J Niemi, joka on ollut kaikissa MM-turnauksissa mukana. Olympialaisiin A-J ei sentään ehtinyt. Myös Aki Bergillä on takanaan yhteensä neljä turnausta, näistä yksi Naganossa. Kolmeen turnaukseen ovat Aran aikana yltäneet Toni Lydman ja Jere Karalahti.
Suomalaispuolustajista yhden MM-turnauksen miehiä ovat Aran aikana olleet aivotärähdyksiin uransa ennen aikojaan lopettanut Kaj Linna, Kari Martikainen sekä tämänkeväiset Sami Salo, Ossi Väänänen ja Janne Grönvall. Tuomas Grönman oli mukana Aravirran olympiamiehistössä, mutta yhtään MM-turneeta ei Oskulla vielä ole takana.
Keskushyökkääjät:
Jaottelu senttereihin ja laitahyökkääjiin voi olla hieman valheellinen, sillä jotkut hyökkääjät ovat pelanneet sekä keskellä että laidassa arvokisoissa. Kutakin pelaajaa käsitellään vain yhdessä kategoriassa ja olen pyrkinyt valitsemaan kategorian sen mukaan, missä kukin on eniten pelannut.
Senttereiden kierrätys on kummallakin ollut melkeinpä hävyttömän vähäistä. Curre käytti kisajoukkueissa kahdeksaa sentteriä ja Ara on käyttänyt yhdeksää. Syy on selvä: juuri pelintekijäosastolla suomalainen jääkiekkoilija-aines on nyt - ja pahoin pelkään, että tulee jatkossa yhä enemmän olemaan - muita maita jäljessä. Sentteriaines on kovin kapeaa. Niin puolustaja-, maalivahti- kuin laitahyökkääjäosastolla pärjätään mainiosti. Tuomo Ruutua ja Mikko Koivua ei olisi varaa hukata.
Kaikkien ennätysten isä, kiekkojoukkueiden puhemies ja papupata Raipe Helminenpä se arvatenkin on pelannut kahden valmentajan kaikissa kymmenissä kisoissa. Siksipä juuri on vaikea veikkailla, koska Raipen putki katkeaa.
Currella oli myös toinen luottosentteri. Janne Ojanen pelasi kaikissa Curren kisoissa, mutta ei koskaan päässyt Aran suosioon. Aravirran aikakaudella Ojasella on 0 arvokisareissua, vaikka ura vain jatkuu jatkumistaan.
Kaksi muuta Curren olympiasentteriä, Saku Koivu ja Esa Keskinen, pelasivat kumpikin myös kolmet Curren MM-kisat, joten paljon ei muille jäänytkään jaettavaa. Kiireinen NHL-ammattilainen Koivu on Aran joukkueisiin ehtinyt kahdesti, Keskinen lopetti uransa eikä Aran joukkueissa pelannut.
Curren joukkueissa pelasi kahdesti Christian Ruuttu ja Juha Ylönen sekä kerran Olli Jokinen ja Antti Aalto. Näistä myös Aravirta on kerran valinnut mukaan Aallon, kolme kertaa Jokisen (melkoinen suosikki siis) ja Ylönen on mukaan ehtinyt kahdesti. Ruuttu ei Aran arvokisoihin lähtenyt. Aran oma lemppari on sitten ollut Toni Sihvonen, jolle tämänkeväiset MM-kisat olivat jo kolmannet. Kahdesti on mukana ollut Niko Kapanen ja kertaalleen Juha Ikonen ja Joni Lius.
Laitahyökkääjät:
Laituriosastolla ollaan ehkä oltu karvan verran uskaliaampaa kokeilemaan. Curre peluutti laitahyökkääjinään kaikkiaan 19 kaveria Aran vastaavan luvun ollessa tällä hetkellä 20. Huomattavaa on, että näistä 20:sta Ara ”peri” vain 9 loppujen yhdentoista ollessa omia valintoja.
Molempien suuri suosikki on ollut Ville Peltonen. Ville oli mukana kaikissa Curren kisoissa ja vielä tähän kevääseen asti myös kaikissa Aran joukkueissa. Etulyöntiasema Villellä siis taitaa olla, oli melkeinpä pieni ihme, ettei hän tullut tänäkin vuonna farmista mukaan.
Toinen kaikissa Curren joukkueissa mukana ollut laitahyökkääjä oli Mika Nieminen, jolle vielä Aralta heltisi olympiaedustus, muttei enää MM-kisalippua.
Molempien valmentajien suosiossa on ollut myös Sami Kapanen, joka toisaalta taitaisi olla kenen tahansa valmentajan suosiossa. Sami pelasi molemmat olympiakisat sekä kolmet MM-kisat Curren aikana ja kahdet Aran aikana, toistaiseksi.
Jere Lehtinen oli Curren mukana aina ennen NHL:ään lähtöään. Dallasin menestyksen takia MM-kisat ovat sen jälkeen jääneet aina väliin, Aravirran Naganon joukkueessa Jere tottakai oli.
Antti Törmänen oli Curren MM-joukkueissa kahdesti ja suosio jatkui vielä Arankin aikana olympialaisten ja kaksien MM-kisojen ajan. Nyt on Törmäsenkin kohdalla ollut hiljaisempaa.
Curre peluutti Mika Alataloa kahdessa arvoturnauksessa, Aravirran joukkueeseen Altsi on mahtunut kerran.
Aravirran aikana puolestaan yksiä MM-kisoja vaille kaikissa arvoturnauksissa esiintynyt Juha Lind pelasi Curren aikana vain yhdet MM-kisat. Suuret suomalaiset Jari Kurri ja Teemu Selänne vastasivat kertaalleen myöntävästi Curren MM-kisakutsuun. Molemmat olivat Aran messissä Naganossa, Selänne myös yksissä MM-kisoissa.
Aravirran hyljeksimistä pelaajista Lindström oli mieltynyt Marko Paloon (kolmet kisat), Tero Lehterään (kahdet kisat) ja Kai Nurmiseen (kahdet kisat). Myös Mikko Mäkelä pelasi Curren ohjauksessa kahdesti, mutta taisi lopettaa ennen kuin Ara astui puikkoihin.
Yhdet MM-kisat Lindströmin joukkueissa pelasivat Raimo Summanen, Esa Tikkanen, Marko Jantunen, Juha Riihijärvi, Petri Varis ja Jarkko Varvio. Näistä Tiki pelasi Aran alaisuudessa ”Luganon olympialaisissa” sekä yksissä MM-kisoissa, mutta muille ei Aralta enää ole kisamatkaa herunut.
Aravirran oma ”veikkonieminen” on sitten ollut Kimmo Rintanen, joka on ainoana laitahyökkääjänä ollut mukana Aravirran kaikissa arvokisajoukkueissa. Kolmiin MM-kisoihin Ara on kelpuuttanut Marko Tuomaisen ja Tomi Kallion.
Kahdet arvokisat Aran ”omista” on takana Mikko Elorannalla, Jarkko Ruudulla, Tony Virralla ja Jukka Hentusella. Yksien MM-kisojen kävijöitä ovat sitten Timo Pärssinen, Antti Laaksonen ja Toni Mäkiaho.
Tämän tutkivan journalismin tarkoitus ei ole sen suurempia todistella, vaan toimia lähinnä taustatietona, jos ja kun tämä valmentajakeskustelu aikoo tällä palstalla vallan valloilleen päästä. Itse kuulun Aravirran kannattajiin (en kuitenkaan kaikkien pelaajavalintojen), jos joku sen haluaa tietää. Mitaliputki lämmittää mieltä, mutta tottahan on sekin, ettei suomalaisen lätkäfanin(kaan) kannata tähdätä kuin kultaan. Minulle olisi riittänyt, että Aralle olisi tarjottu mahdollisuus vielä kaksissa kisoissa ja valmentajakysymys olisi tarkistettu MM-Göteborgin jälkeen. Mutta jos Jääkiekkoliitto tietää paremmin ja uskoo kotikisoista saavutettavan paremman menestyksen nimeämällä valmentaja 23 kuukautta ennen kisoja, kuin 11 kuukautta ennen, niin olkoon niin.
Jokaisella valmentajalla on omat suosikkinsa ja varmasti myös jokaisella kannattajalla. Pelaajien määrä joukkueissa on kuitenkin rajattu eikä jääkiekon arvoturnausvalinnoista kannata tehdä mitään euroviisuhenkisiä yleisöäänestyksiä. Valmentajan saavuttamat tulokset puhukoon puolestaan.
Currella ja Aralla on ollut omat suosikkinsa, vaikkakin silloinen kakkosvalmentaja varmasti saikin vaikutteita ykkösvalmentajalta ennen siirtymistään ruoriin. Pelaajakierto olisi varmasti saanut olla runsaampaakin, mutta valmentajan on helppo luottaa niihin miehiin, keillä menestystä tulee. Purkka-Penan aikaan asti en lähtenyt valintoja vertailemaan ensinnäkin siitä syystä, että ainakaan allekirjoittaneen ja tuskin monen muunkaan jatkoaikalaisen muisti ulottuu kunnolla hahmottamaan, millaisia tuolloiset valintakiemurat olivat ja toisekseen siksi, että senaikaisista maajoukkuepelureista niin moni on jo uransa päättänyt.
On se sitten Erkka tai joku muu se Aravirran seuraaja, niin varmasti omat suosikkinsa ovat hänelläkin, vaikkakin mukaan mahtunee myös nykyiseltä valmentajalta perittäviä pelaajia. Tai eihän sitä tiedä vaikka Westerlund tai kuka sitten lieneekään valitsisi joukkueeseen pelkkiä rymistelijöitä ja jarrukentän miehiä. Aika näyttää.
Aran vahvuus on varmasti ollut myös tietty sovinnaisuus. Kieltäytymisten määrää ei ainakaan helposti nykyistä pienemmäksi saada, päinvastoin, seuraava koutsi saattaakin olla jo hankalampi persoona.
