JYP ja HIFK sijoittuivat runkosarjassa sijoille neljä ja viisi. Joukkueiden keskinäinen paremmuus selvisi vasta viimeisellä kierroksella, kun jyväskyläläisjoukkue nappasi sarjaan kotiedun.
Keskinäisissä kohtaamisissa JYP oli parempi voitoin 3−1. Kohtaamisten tuijottaminen ei ole kovin relevanttia, sillä viimeisimmässä kohtaamisessa JYP oli Helsingissä juniorimiehistöllään, ja JYPin voittamista otteluista viimeisin pelattiin jo ennen vuodenvaihdetta.
Puolivälieräsarjan ennakkoasetelmia pureskelevat Liigan toimituspäällikkö Jere Korkalainen ja HIFK:n erikoistoimittaja Otto Leinonen.
"Yksi kohta, johon HIFK voi iskeä on hyökkäysalueella."
1. HIFK:n trap vuotaa, JYP hukkaa miehiä omalla alueella. Kotijoukkue määrittää ottelun rytmiä ja tätä kautta myös suurempi kärsijä paljastuu.
Leinonen: Läpi runkosarjan HIFK oli vaikeuksissa joukkueita vastaan, jotka määrittivät pelin virtauksen kiekkokontrollilla. Helsinkiläiset vastasivat tähän yleensä keskialueen ohjauspelillä, eli tutummin trapilla. Jos HIFK ei päässyt paineistamaan korkealta, oli se vaikeuksissa.
Varsinkin vierasotteluissa trap oli varsin useasti käytössä. HIFK:n kannalta se kuitenkin vuoti liian usein. Välillä trapin sisällä oli liian suuria vapaita tiloja, joihin vastustajat pystyivät iskemään surutta. Välillä ja useammin vastustajat pääsivät murtautumaan laitojen kautta hyökkäysalueelle.
Ja tässä tullaan tulevan pudotuspelisarjan ratkaisukohtaan: miten HIFK:n keskialueen trap pystyy pysäyttämään JYPin hyökkäykset? Ja pystyykö HIFK vastaamaan puolustuspelinopeudeltaan JYPin pelinopeuteen hyökkäyssuuntaan?
Jyväskyläläiset käyttävät hyökkäyksissään − varsinkin kotiotteluissaan − koko kaukalon leveydeltä tilaa, mikä venyttää vastustajan keskialueen trapia. En usko, että HIFK pystyy tähän vastaamaan ja pitämään keskialueen tiiviinä.
HIFK:n kannalta olisi ihanteellista, että joukkue pystyisi itse määrittämään itse pelin virtausta. Ketjuja vaihdettaisiin kiekolla, energiaa jäisi enemmän hyökkäämiseen ja kiekonmenetyksen jälkeen pystyisi aloittamaan aggressiivisen karvauspelaamisen, joka on HIFK:n vahvuus.
HIFK tulee etenkin kotonaan määrittämään pelin virtausta ja pysymään kiekossa, mutta Jyväskylässä hyvin todennäköisesti JYP hallitsee sitä. Ja se merkitsee sitä, että HIFK joutuu liikaa seisomaan keskialueen trapissa.
Yksi kohta, johon HIFK voi iskeä, on hyökkäysalueella. Mikäli helsinkiläiset pääsevät myllyttämään hyökkäysalueellaan pitkiä hyökkäyksiä, pyörimään kulmissa ja pysymään kiekossa, alkavat JYPillä ongelmat.
Korkalainen: Molempien joukkueiden kannalta puolivälieräavauksen alku on äärimmäisen tärkeä. JYP haluaa varmasti heti alkuun ottaa aktiivisuudellaan luuloja pois, kun HIFK:lle sopivalta tieltä kuulostaisi kärsivällinen ja nousujohteinen esitys. Pelin kuva tulee heittelemään otteluiden välillä, niin vahvoja kotijoukkueita molemmat ovat.
Kotona voiton nappaaminen rakentuu JYPin leirissä juuri aktiivisuuden varaan ympäri kenttää. Nopeat katkot puolustusalueella ja sitä kautta pelin virtauksen kääntäminen itselle edulliseksi on JYPille elinehto. Raskasjalkaiset nolanyonkmanit eivät tahdo pysyä joonasraskien perässä, ja esimerkiksi Jake Newtonille pelitapa ei tule selkärangasta.
Vieraspeleissä pelityyli menee eittämättä puolustusvoittoisemmaksi, mikä voi helposti tietää ongelmia. Itseluottamusta tuo kuitenkin Växjöstä haettu CHL-mestaruus puolustusvoittoisemman pelisapluunan kautta.
Päivän kunto ratkaisee paljon, sillä jyväskyläläisten esityksistä on ollut nähtävissä paljon ailahtelevuutta. Yksittäiset rökälevoitot suuntaan tai toiseen eivät olisikaan yllättäviä.
Juuri CHL-voitosta ammennettava itseluottamus voi nousta sarjan kulmakiveksi, jolla JYP selviää tukalista tilanteista.
2. HIFK:lle järkevin tapa olisi lähteä kaatamaan JYPiä hyökkäysiloittelulla, mutta mikä traagisinta, kalusto ei riitä tähän.
Korkalainen: Jos jonkun osa-alueen voi heittää selvästi HIFK:n eduksi, on se maalivahtipelaaminen. Varsinkin Jussi Olkinuoralta löytyy näyttöjä myös kovista paikoista, mutta tasaisuuden puute on vaivannut JYPin maalivahtipeliä.
Kun tätä saraa lähtee horjuttamaan näyttäviä kuvioita viljelevä helsinkiläisryhmä, pitäisikö HIFK:n laittaa kaikki munat hyökkäyspelin varaan?
Leinonen: Se voisi olla yksi keino, jolla yllättää JYP.
Parhaimmillaan HIFK:n hyökkäyspelaaminen on näyttävää. Hyökkäysalueellaan HIFK onkin vahva: kiekko vaihtaa nopeassa tahdissa omistajaa, hyökkääjien ja puolustajien paikanvaihtoja nähdään ja maalilla seisoo aina vähintään yksi tai kaksi pelaaja tekemässä maskia. Joskus jopa kolme.
Tällä tavoin HIFK sai muun muassa Kärpät helisemään runkosarjassa − iskemällä selustaan ja rakentamalla päätypelin kautta maalipaikkoja.
Suorissa hyökkäyksissä otetaan toisesta aallosta nousevat pelaajat mukaan, mikä lisää tuntuvasti suorahyökkäämisen uhkaa. Suorissa hyökkäyksissä HIFK oli runkosarjassa vahvimmillaan. Eli rakenteet HIFK:lla on varsin hyvin kunnossa.
HIFK:lla on kuitenkin uhkakuvia siinä, kuka nousee massasta esiin ja nostaa joukkueensa reppuselkään − silloin, kun peli sitä vaatii. Kuka on se pelaaja, joka vain menee ja ratkaisee ne ottelut, jotka on ratkaistava? Miro Heiskanen on mainio vaihtoehto tähän, mutta ei hänkään kaikkea voi tehdä ja aina onnistua.
"JYPillä on neljän ketjun leveydellä taitoa, jalkavuutta sekä raastovoimaa HIFK:ta enemmän."
Hyökkäyksestä puuttuu ehkä se käänteentekevä pelaaja. Varsinkin, kun Juhani Tyrväinen on sivussa ensimmäisestä kolmesta ottelusta pelikieltonsa takia.
Korkalainen: Eikä toki sovi unohtaa voimakkaan hyökkäyspelaamisen luomaa uhkaa puolustussuuntaan, mikäli konsepti pettää. Tämä on tullut helsinkiläisille tutuksi.
Jos suorat hyökkäykset kuuluvat HIFK:n vahvuuksiin, ne kuuluvat myös JYPin vahvuuksiin. Kentän koko leveydellä vyörytettävät rintamahyökkäykset, toista aaltoa unohtamatta, ovat myrkkyä mille tahansa liigajoukkueelle.
Joukkueiden pelilliset vahvuudet ovat hyvin samankaltaiset, joten päästään materiaalin laatuun ja soveltuvuuteen toteutettavaan pelitapaan. Tällä saralla JYP on reippaasti edellä, sillä käänteentekeviä pelaajia löytyy vähintään kolmeen äärimmäisen laadukkaaseen hyökkäysketjuun.
Jarkko Immonen ja Juha-Pekka Hytönen ovat pudotuspelien prototyyppipelaajia, ja heidän ketjujen ensisijainen tehtävä onkin pelata eheää viisikkopeliä, jolla HIFK:n kärkiketjujen maalipaikat minimoidaan. He haluavat viedä painopisteen pitkään hyökkäyspelaamiseen, jolla HIFK:n pelaajia väsytetään ja virheiden riskiä kasvatetaan.
JYPillä on neljän ketjun leveydellä taitoa, jalkavuutta sekä raastovoimaa HIFK:ta enemmän. Myös puolustuskalustosta löytyy runsaasti taustatukea Mikko Mäenpään johdolla.
3. Kummankin joukkueen avauspelaaminen on horjutettavissa. HIFK on joukkueista se, joka kaatuu kiekonmenetyksiin omalla alueella.
Korkalainen: Hyökkäysalueen riistopelaaminen on mielestäni sarjan suurin kulmakivi. On totta, että JYP on paineen alla haavoittuvainen, mutta joukkue ei pakota virtausta itselleen, vaan turvautuu siirtokiekkoihin pelin sitä vaatiessa. Purkukiekot tulevat ulos alueelta pääsääntöisesti hyvällä huolellisuudella.
HIFK:sta huokuva kuva ei ole täysin vastaava. Pelistä on ollut aistittavissa sekä hyvin riskialttiita avauksia omalla alueella että huolimatonta roiskimista. JYP osaa ajaa HIFK:n pelin molemmille raiteille.
Suurin asia hyökkäysalueen riistopelaamisessa on sen seuraukset. Jos viisikon karvaaminen ei ole yhtenäistä, syntyvät tilat avaavat loistavia mahdollisuuksia ylivoimaisille vastahyökkäyksille tasapainotonta puolustussommitelmaa vastaan.
Jos karvauksessa onnistutaan, puolustava viisikko on hyvin epäorganisoitu. Tämän näenkin HIFK:n isona kompastuskivenä.
Leinonen: Näet mielestäni ihan oikein. HIFK:lla on ollut avauspelaamisensa kanssa läpi kauden ongelmia ja kasvukivuilta ei olla vältytty. Toki siihen on tullut parannusta ja avauspelaaminen on kehittynyt koko ajan parempaan suuntaan. Uskon silti JYPin karvauspelaamisen olevan niin vahvaa, ettei HIFK:n puolustajilla riitä kyvyt lähettämään kiekkoa tarpeeksi laadukkaasti liikkeelle.
Olet oikeassa myös siinä, että hyökkäysalueen riistopelaaminen on tämän sarjan yksi suurimmista − ellei jopa suurin ratkaisukohta. Kun HIFK pääsee paineistamaan korkealta ja koko hyökkäysalueen leveydeltä, menevät vastustajan avauspelaamisen kuviot sekaisin ja riistoja tapahtuu. Eli tämä on myös HIFK:n vahvuus.
Mutta ennen kuin pääsee paineistamaan korkealta ja hyvässä tasapainossa, pitää pystyä omista lähtemään organisoidusti ja hyökäämään tiiviinä viisikkona. Muuten − niin kuin nostit hyvin esille − viisikko on kiekonmenetyksen aikaan hajanainen ja paineen alta pystyy helposti kiekottelemaan itsensä hyökkäykseen.
HIFK:n päävalmentaja Ari-Pekka Selin korostaakin Jatkoajan haastattelussa riskien minimointia ja avauspelaamisen kaksivaiheisuutta. Hän kertoo myös, että avauspelaamista on käyty läpi ja sitä on harjoiteltu. Kun peli sitä vaatii, pitää HIFK:n osata olla nöyrä pelille. Muuten JYP vie tämän sarjan mennessään.
Lopputulosveikkaukset:
Korkalainen: JYP vie sarjan 4−3.
Leinonen: JYP vie sarjan 4−3