Jatkoaika arvioi Leijonien esitykset Saksassa

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Jatkoaika rankkasi suomalaispelaajien otteet kouluarvosanoin. Maalivahtiosasto toimi keskimäärin oikein hyvin, kuten myös hyökkäys paria poikkeusta lukuunottamatta. Parantamisen varaa jäi eniten jälleen kerran peräpäälle.

Maalivahdit

Miikka Kiprusoff, 8-

Loistavasti alkaneet kisat päättyivät Pikku-Kiprun kohdalla koko joukkueen heikkoon avauserään USA-ottelussa. Kipper olisi voinut saada kiinni yhden kolmesta takaiskumaalista, mutta turhan helposti Kiprusoff pelimahdollisuutensa loppupeleissä vain yhden huonosti kulkeneen erän johdosta menetti.

Pasi Nurminen, 9-

Kakkosmaalivahdiksi kaavailtu Nurminen oli joukkueen selkäranka puolivälierässä Saksaa vastaan, kuten myös välierässä USA:ta vastaan. Kuitenkin laukaukset tulivat näissä otteluissa lähinnä sektorin ulkopuolelta, joten suureen testiin kumpikaan joukkue ei kyennyt Nurmista laittamaan. Finaalissa Nurminen esitti tukun paraatipelastuksia, mutta joutui kuitenkin päästämään selkänsä taakse David Moravecin jujutuksen. Kokonaisuudessaan ihailtavan varmasti pelannut Nurminen on taatusti kissankokoisilla kirjaimilla NHL-scouttien papereissa. Nupen portti rapakon taakse saattaa aueta jo ensi kaudeksi riippuen siitä, mikä joukkue nappaa Nurmisen alkukesän draft-tilaisuudessa.

Puolustajat

Petteri Nummelin, 8-

Numpan hyökkäyspeli sujui kuin ajatus. Varsinkin namupassit olivat erittäin kaunista katseltavaa, ja näillä Nummelin nousikin koko turnauksen pistepörssin kakkoseksi tehoilla 1+12; huima määrä puolustajalle. Peli omassa päässä tökki kuitenkin ajoittain todella pahasti. Liian usein Nummelin katseli aitiopaikalta, kun kiekko lipui Suomen maalivahdin selän taakse.

Ossi Väänänen, 6½

Alussa perusvarmaa peliä pelannut Phoenixin Kojootti hiipui loppua kohti. Varsinkin turhat jäähyt potuttivat niin miestä itseään, kuin myös väkeä kotisohvilla. Kantti ei kestänyt, kun peleissä mentiin pidemmälle, mutta jahka muutama vuosi kuluu, henkinenkin kestävyys kohenee ja Väänäseltä voidaan odottaa alkuturnauksen kaltaisia otteita tiukemmissakin paikoissa.

Kimmo Timonen, 8

Nääsvillen mies esiintyi edukseen Leijona-paidassa, kuinkas muuten. Timosta kaavailtiin ennen turnausta puolustuksen selkeäksi johtohahmoksi, mutta turnauksen edetessä Timonenkin vaipui tavallisen kuolevaisen tasolle. Varsinkin alku- ja välisarjan ottelut olivat Kimeltä äärimmäisen loistavaa peliä, mutta loppupeleissä Timosenkin kädet jäätyivät. Finaalissa tuli tuhlattua kaksi aivan selvää maalipaikkaa, ja Moravecin voittomaaliakin tuli seurattua vierestä. Timonen oli kuitenkin puolustuksen kakkosmies.

Sami Salo, 10-

Upea esitys. Sanat eivät riitä kertomaan miten kauniisti ja varmasti Salo pelasi tämän turneen. Kertakaikkiaan varmat otteet puolustuksessa. Salolta löytyi kiistatta turnauksen kovin laukaus, joka tuotti kolme maalia ylivoimalla ja monta reboundia maalin eteen. Salo oli puolustuksen selkeä johtohahmo. Varmasti mukana Salt Lake Cityn koneessa.

Antti-Jussi Niemi, 6-

Jo ennakkoon kritisoidussa valinnassa kansan sana piti kutinsa. AJ ei päässyt missään vaiheessa turnausta omalle tasolleen ja Ei-Tsei sai tililleen myös turhia jäähyjä. Koko turnauksen ajan AJ pelasi käsittämättömän määrän alivoimaa, tämä ihmetytti.

Janne Grönvall, 6½

Varmasti pelannut jykevä Tappara-pakki täytti oman paikkansa joukkueessa. Ainoastaan yksi kauhun hetki jäi mieleen, kun Slovakia-ottelussa Richard Zednik jätti Grönvallin seisoville jaloille harhautettuaan tämän puikoista, mutta tästä ei onneksi maalia seurannut. Grönvall teki sen mitä odotettiinkin, eli pelasi fyysisesti ja putsasi maalin edustaa tehokkaasti. Ei oikein pysynyt kaverin vauhdissa turnauksen edetessä. Turhan tasapaksu esitys.

Aki-Petteri Berg, 6+

Torontosta välierään USA:ta vastaan saapunut Berg ei missään vaiheessa päässyt sisään ison kaukalon tuottamiin ongelmiin. Berg oli jatkuvasti vastustajia jäljessä ja pärjäsi vain maalinedustan siivoamisessa, eikä jäänyt suomalaisiin mieliin kovinkaan positiivisena ilmestyksenä Saksan kisoissa. Viimeinen niitti oli, kun Berg oli kentällä molempien tshekkien varsinaisella peliajalla tekemien maalien aikana. Ensi kerralla uudestaan, paremmalla ajalla. Tästä toivottavasti opittiin ainakin se, ettei NHL:sta ehkä kannata tuoda miehiä vain pariin otteluun, vaikka Ruotsi siinä onnistuikin Sundinin kohdalla.

Marko Kiprusoff, 7½

Kiprunkin valintaa kritisoitiin ennen kisoja, mutta aiheetta. Kiprusoff pelasi oman miehensä eleettömästi pois, eikä täten ollut suuressa valokeilassa missään vaiheessa sen paremmin hyvässä kuin pahassakaan.

Hyökkäys

Raimo Helminen, 7½

Raipen kädet ovat vielä kunnossa, mutta jalat ovat turhan raskaat. Varsinkin otteluissa Saksaa ja Yhdysvaltoja vastaan Helminen jäi vastustajan kyydistä. Ylivoimassa Raipe on silti vertaansa vailla. Alkuturneesta Helmisen kentän ylivoimasta paistoi maskimiehen puuttuminen. Tähän saatiin kuitenkin korjausta, kun Jarkko Ruutu tuli kolmannentoista hyökkääjän paikalta Kimmo Rintasen tilalle. Maskimiehen tultua ylivoimakin alkoi pyöriä totuttuun malliin. 200 pistettä ja 300 ottelua maajoukkueessa ovat sen tasoisia saavutuksia, että niille ei rikkojaa tule vielä vuosikausiin.

Niko Kapanen, 6+

Huonosti mennyt kausi TPS:ssa sai jatkoa maajoukkueessa. Senttereistä ylivoimaisesti suurimmat ennakkopaineet kantanut Kapanen oli yllättäen Leijonien tämän osaston heikoin lenkki. Teletappien antennit osuivat oikealle korkeudelle vain Ruotsi-ottelussa, vaikka välillä kolmikolta nähtiinkin pieniä väläytyksiä. Kapanen hoiti puolustusleiviskänsä kohtuullisesti, mutta hyökkäyspäässä jäi rutkasti parannettavaa.

Juha Ylönen, 10-

Ehdottomasti suurin yllättäjä. Ylösestä odotettiin oman pään puhtaana pitävää kakkossentteriä, mutta lopulta mies päätyi pistepörssin piikkipaikalle pistein 5+9. Jussi oli molemmissa päissä vertaansa vailla. Samalla Salt Lake Cityn kisajoukkueen "yllätysvalinnaksi" mediassa tituleerattu sentteri näytti olevansa luottamuksen arvoinen. Ei kaihtanut fyysistä peliä ja järjesti paikkoja ketjukavereilleen. Uskomaton suoritus.

Toni Sihvonen, 9-

Heikosti menneen IFK-kauden jälkeen kalkkiviivoilla joukkueeseen valittu Sihvonen näytti jälleen kuka määrää. Mitä pidemmälle edettiin, sitä paremmin Soossin pelit kulkivat. Suomen parhaaksi aloittajaksi ennakoitu sentteri oli tältä osin luottamuksen arvoinen, vaikka keskialueella menetetty kiekko finaalin jatkoajalla jäikin kaivelemaan. Tämä olisi silti voinut sattua kenelle tahansa, enkä ainakaan itse lähde siitä Sihvosta syyttämään. Hyvä turnee Soossilta.

Juha Lind, 7½

Lind teki sen mitä häneltä odotettiinkin eli kovaa työtä hyökkäyspäässä ja piti henkeä yllä pukukopissa. Maalitilikin avautui viimeisellä hetkellä, finaalissa. Silti jotain jäi puuttumaan. Olisiko Lind ollut kova sana N.Kapasen ja Hentusen vieressä Pietarin kisojen tapaan? Sitä emme koskaan tiedä.

Antti Laaksonen, 8+

Ensimmäisissä otteluissa selvästi hermoillut Laaksonen oli loppupeleissä joukkueen parhaita. Loistavasti karvannut tammelalainen hankki turnauksen edetessä vastustajalle jäähyjä ja aiheutti todellisia tuskanhetkiä. Tshekkiä vastaan Aksu pääsi avopaikkaan, mutta ei kyennyt toimittamaan kiekkoa verkon perille.

Sami Kapanen, 10

"Kultaranne" pelasi viimeistään nyt tiensä suomalaisten kiekkofanaatikkojen sydämiin. Hirvittävällä asenteella illasta toiseen painanut Kapanen sai aiheesta kisojen parhaan hyökkääjän tittelin, mutta kuten kuvista näimme, se ei paljoa miestä tuntunut painavan. Hankki jäähyjä, teki maaleja, järjesti paikkoja, puolustikin. Mitä muuta voidaan enää vaatia?

Jarkko Ruutu, 8½

Rudi näytti todellakin sikamaisten otteiden muuttuneen sitten IFK-päivien. Fyysisesti, mutta puhtaasti pelannut Ruutu näytti ihmisillä olevansa todellinen pelimies. Ruutu teki korvaamattoman työn lämmittäessään Tommy Salon Ruotsin maalilla päästämään jopa viisi maalia selkänsä taakse. "Ethän sä saa kiinni rantapalloakaan". Ruudulta nähtiin myös pari oikein sujuvaa kuolevaa joutsenta, mutta vain toinen näistä palkittiin filmausjäähyllä.

Tomi Kallio, 7½

Alkusarjassa rakettiluistimilla liikkeellä ollut Atlantan mies oli Helmisen ketjun paras lenkki turneen alussa. Lopputurnauksesta Kallio kuitenkin häilyi jostakin käsittämättömästä syystä, liekö paukut loppuneet? Seiskapuolikkaan arvoinen suoritus kuitenkin.

Kimmo Rintanen, 5½

Sanalla sanoen heikosti menneet edelliset MM-kilpailut saivat jatkoa Saksassa. Rintsi oli kautta linjan pehmeä, eikä päässyt normaaliin vireeseen oikeastaan kertaakaan kisojen aikana. Positiivisena jäi mieleen maali, josta saamallaan syöttöpisteellä Helminen nousi 200 pisteen kerhoon. Joutui aiheesta loppukisojen ajaksi kolmanneksitoista hyökkääjäksi.

Tony Virta, 8+

Jopa kolmantenatoista hyökkääjänä käynyt Virta oli loppupeleissä Suomen avainpelaajia. Virta teki USA:ta vastaan tärkeän johtomaalin ja vakuutti kovalla työnteollaan. Drafti rapakon taakse ei välttämättä ole poissuljettu ajatus. Alkupelien vaisuus kuitenkin pudottaa arvosanaa parilla pykälällä.

Timo Pärssinen, 9+

Teletappien ainoa onnistuja. Pelasi itsensä varmasti draftatuksi, eikä ole edes varmaa kiekkoileeko mies TPS:ssa ensi kaudella. Hulppea yksilösuoritus Slovakiaa vastaan etsii vertaistaan. Aina kentälle päästessään intensiteetti oli huipussaan. Karvauksellaan useamman maalin alustanut Hermeksen kasvatti sai kuitenkin yllättävän vähän peliaikaa esityksiin nähden. Puolustuspeliin ei aina kerinnyt mukaan.

Jukka Hentunen, 6-

Joroisten Härän odotettiin pelaavan huima turnaus. Toisin kävi. Maalitili ei ottanut millään auetakseen, vaikka paikkoja siunaantui lähes jatkuvalla syötöllä. Lopulta Hentunen sai maalitilinsä auki Saksaa vastaan, mutta tästäkään ei Hentun peli lähtenyt kulkemaan totuttuun malliin. Tuskin nämä esitykset kuitenkaan vaikuttavat tuleviin NHL-kuvioihin. Onhan miehellä jo huhuttu olevan suullinen sopimus Calgary Flamesin kanssa, mutta mene ja tiedä, miten asian laita oikeasti on.

» Lähetä palautetta toimitukselle