Viime kausi.
Boston Bruinsin kausi päättyi keväällä toisen kerran peräkkäin liian aikaisin. Boston saalisti 88 pistettä, mutta jäi tasapisteissä olleen Carolina Hurricanesin taakse ja samantien ulos play offeista.
Bruinsin paras pistemies viime kaudella oli kapteeni Jason Allison. Allison pelasi kaikki 82 peliä, joissa teki 36 maalia ja antoi 59 maaliin johtanutta syöttöä. Allisonin jälkeen seuran sisäisessä pistepörssissä oli ensin paljon ilmaa ja sitten Sergei Samsonov, joka merkkautti 75 tehopistettä. Thornton 71, Guerin 63 ja Rolston 58 olivat muut yli 40 tehopistettä tehneet pelaajat.
Puolustus ei Bostonissa pisteillä mässäillyt, sillä vain 58 peliä vammojen vuoksi pelannut Kyle McLaren teki viisi maalia ja syötti 12, muut eivät sitäkään.
Ykkösvahti Byron Dafoe kärsi viime kaudella loukkaantumisita ja pelasi vain 45 peliä. Peter Skudra pelasi 25, Andrew Raycroft 15, John Grahame 10 ja Kay Whitmore 5 - heistä ei ollut tukkimaan Dafoen jättämää aukkoa.
Off season
Bruinsin off seasonia ovat hallinneet Jason Allisonin palkkakiista ja Martin Lapointen siirtyminen melkoisella sopimuksella Detroitista Bostoniin. Bruins hankki myös kovaotteisen ja erittäin hyvin puolustavan pakin Sean O’Donnellin. Myös O’Donnelliin käytettyä rahamäärää on arvosteltu suureksi, mutta jäällä O’Donnellkin on mies paikallaan ja sopii erittäin hienosti Bruinsin hieman köykäiseen pakistoon. Rob Zamuner ja Scott Pellerin olivat kaksi muuta GM Mike O’Connellin hankkimaa vapaata agenttia – vakaita suorittajia hekin.
Omat
Jason Allison, Bruinsin viime kauden kapteeni, ykkössentteri ja paras pistemies on siis edelleen ilman sopimusta ja ainakin toistaiseksi vaihtanut lätkämailan kaukosäätimeen. Allison on myös sanonut pelanneensa todennäköisesti viimeisen pelinsä Bruinsin paidassa. Bruins tarjosi Allisonille keväällä tiettävästi 18M$ kolmen vuoden paperista ja Allison vaati 27M$. Sen jälkeen neuvottelut ovat junnanneet paikallaan tai pikemminkin olleet kokonaan poikki kuukausia. Allison järjesti tapaamisen Bruinsin johtoportaan kanssa puolitoista viikkoa sitten, 21. syyskuuta, sanoen haluavansa sopimuksen ja olevansa valmis neuvottelemaan. Tuloksena oli kuitenkin vain entistä pahempi soppa, sillä Allison ei väittämästään neuvotteluhalukkuudesta huolimatta tiettävästi laskenut vaatimustaan. Sen sijaan Bruins tarjosikin hänelle nyt entistä vähemmän perustellen moista välimiesoikeuden päätöksillä ja markkinatilanteen muuttumisella. Pittsburghin Martin Straka joka saalisti viime kaudella täsmälleen saman määrän pisteitä kuin Allison sai välimieheltä 2-vuotisen, yhteensä 7,2M$ arvoisen sopimuksen. Straka on myöhemmin neuvotellut uuden, pidemmän ja rahakkaamman pahvin.
Jatkosopimukset Bostonissa:
P.J. Axelson LW, Mikko Eloranta LW, Hal Gill D, Bill Guerin RW, Jay Henderson LW, Mike Knuble RW, Jarno Kultanen D, Kyle McLaren D, Brian Rolston LW. Starsista hankittu RFA Richard Jackman D teki myös sopimuksen.
Lähtijät:
Montrealista kesken viime kauden saapunut veteraanipakki Eric Weinrich jatkoi matkaansa, ja teki sopimuksen Philadelphia Flyersiin. Andrei Kovalenko siirtyi kiekkoilemaan kotimaahansa, kuin myös Peter Popovic omaansa. Maalivahti Kay Whitmore teki sopimuksen Flamesin kanssa. Darren Van Impe lähti waiverin kautta Rangersiin. Brandon Smith teki sopimuksen San Jose Sharksiin. Canucks tarvitsi Andre Savagen.
Boston jätti qualifying offerit antamatta seitsemälle organisaatioon viime kaudella kuuluneelle pelaajalle, vapauttaen nämä siten siirtymään minne ikinä tie viekin. Listan kärjessä on kakkosmaalivahti Peter Skudra. Joukkueen entinen nyrkkisankari Ken Belanger, joka menetti työnsä epäpätevälle Andrei Nazaroville ja myöhemmin suututti Bruinsin organisaation jättämällä farmijoukkueen ilman lupaa, kesken play offien. Belanger teki sittemmin sopimuksen Kingsien kanssa. Sentteri Shawn Bates, joka ei yrityksistä ja mahdollisuuksista huolimatta kyennyt ottamaan paikkaansa Bostonissa sai myös lähteä, koska Bostonin olisi pitänyt tarjota vähän yli 500 000$ pitääkseen hänen oikeutensa. NY Islanders maksoi Batesille myöhemmin 484 000$. Lisäksi Bruins päästi veteraanihyökkääjä Peter Ferraron ja kolme nuorukaista: Joel Trottierin, puolustaja Shane Belterin ja Elias Abrahamssonin, joilla kaikilla oli vähän tai ei lainkaan NHL-kokemusta. Ferraro siirtyi Capitalsiin.
Vieraat
Bostonin nimekkäin hankinta oli Martin Lapointe, joka tuli vapaana agenttina Detroitista. Lapointe teki 4-vuotisen, peräti 20M$ arvoisen sopimuksen. Lapointe on voimahyökkääjä, joka teki viime kaudella uransa parhaat pisteet: 27+30=57. 558 pelaamassaan NHL:n runkosarjan ottelussa Lapointe on tehnyt 231 pistettä. 5 miljoonaa dollaria kaudessa tuntuu suurelta summalta Lapointelle vaikka miten asiaa pyörittelisi ja muistaisi, että tällä on toki muitakin avuja kuin maalaaminen. Jäällä Lapointe on kuitenkin erittäin hyvä vahvistus olipa hinta sitten liikaa tai ei.
Sean O’Donnellin sopimus on kolmivuotinen ja arvoltaan 7,5M$. Hänenkin hintansa on kova hyvästäkin puolustavasta puolustajasta. O’Donnell osaa puolustamisen lisäksi myös tapella maininnan arvoisesti, vaikkei varsinaisesti enforcer olekaan. Niitä hommiakin O’Donnell on silti hoidellut sen verran, että pitkällä uralla on tullut yli kaksi rangaistusminuuttia per ottelu. O'Donnelliin pätee samat sanat kuin Lapointeen - jos hintaa ei katsota, on mies hyvä hankinta.
Rob Zamuner on monipuolinen hyökkääjä. 31-vuotias Zamuner on entinen Boltsien kapteeni, hän osaa pelata sekä keskellä, että vasemmassa laidassa ja tekee työnsä kunnolla kentän molemmissa päissä. Zamuner teki viime kaudella 19 maalia, joka on myös hänen uransa paras saavutus sillä saralla. Bruinsin nykyisessä tilanteessa hänelle langennee keskushyökkääjän paikka.
Scott Pellerin on vasen laitahyökkääjä, mutta saattaa hänkin pelata sentteripulasta kärsivässä Bruinsissa myös keskellä. Pellerin on vakaa kahden suunnan 31-vuotias veteraanihyökkääjä.
Suomalaiset
Mikko Eloranta ja Jarno Kultanen olivat viimeiset Bostonin kanssa sopimuksen tehneet viime kauden pelaajat Allisonia lukuunottamatta.
Elorannan ura NHL:ssa voi hyvinkin saada uutta nostetta, sillä kohtalaisesti pelannut suomalainen joutui legendaarisen Iron Mike Keenanin melkein yhtä legendaariseen koirankoppiin, jossa on riutunut myös todella kovia tekijämiehiä ennen Elorantaa. Keenanin poistuttua sittemmin kuviosta on Eloranta jälleen oman onnensa seppä. Bostonin vasemmista laitahyökkääjistä Eloranta, Rolston, Zamuner ja Scott Pellerin ovat myös pelanneet NHL:ssä keskushyökkääjinä. Bruinsilla on vain yksi oikea, NHL-kaliiberin sentteri ja heistä joitakin sijoitellaan keskelle tälläkin kaudella. Vaikka sekä Zamuner, että Pellerin pelaisivatkin keskellä, on Elorannalla silti kauden alla edessään kolme vasenta laitahyökkääjää: Sergei Samsonov siellä jossain ja P.J. Axelssonkin aika kaukana ja vielä kovanaamaksikin väitetty Andrei Nazarov. Brian Rolstonkin on siis vasen laituri, mutta hän pelannee melko varmasti keskellä.
Jarno Kultasen nousu NHL:ään oli varsin yleisesti suomalaisille yllätys. HIFK-fanien hampaissa enemmän tai vähemmän ansiosta vuosia riutunut Kultanen pelasi itsensä Bostonin kokoonpanoon, ja pelasi sitten vielä NHL:ssäkin paremmin kuin kotoisessa SM-Liigassa koskaan, kovemmista vastustajista välittämättä. Kultasen uusi sopimus on kaksivuotinen ja hän näyttäisi olevan selkeästi pelaavan kokoonpanon miehiä, toisin kuin useampikin Suomessa paljon häntä nimekkäämpi finskitähti.
Uusi Valmentaja
49-vuotias Robbie Ftorek on Bruinsin uusi päävalmentaja. Ftorek on kokenut valmentaja, jonka saldo NHL:ssä on 153 voittoa, 105 tappiota ja 30 tasapeliä. Hän on siis voittanut lähes 60% NHL peleistään päävalmentajana. Ei mikään turha mies, siis.
GM Mike O’Connell perusteli Ftorekin valintaa kokemuksella. Kakkosvalmentaja Peter Lavioletten oletettiin saavan ykkösvalmentajan paikan, mutta O’Connell päätti toisin, vaikka pelaajat liputtivat avoimesti Lavioletten puolesta.
Ftorek muunsi muutama vuosi sitten tiukasti puolustaneen New Jersey Devilsin kiekolliseksi joukkueeksi, ennen kuin sai puolitoista vuotta sitten potkut kahdeksan ottelua ennen runkosarjan loppumista. Devils oli siinä vaiheessa erinomaisella pelillä Itäisen konfferenssin ykkösenä ja voitti myöhemmin sinä kesänä Stanley Cupin. Ftorekin potkujen taustat eivät ole lainkaan selvät, mutta yleisesti arvaillaan Devilsien kokeneiden tähtipelaajien kääntyneen valmentajaansa vastaan ja vaatineen tämän erottamista.
O’Connell kertoi myös halunneensa nimenomaan oikean tyylisen miehen tekemään Bruinsista sellaisen joukkueen, jonka hän haluaa. Joukkueen joka pystyy hyökkäämään ja tekemään maaleja uhraamatta tiukkaa puolustuspelaamista.
Ftorekin meriitit ovat kovat, mutta hänen epäselvät potkunsa Devilseistä yhdistettynä pelaajien suosikin, Lavioletten, sivuuttamiseen aiheuttavat pientä epävarmuutta. Onko sillä mitään merkitystä jää nähtäväksi, mutta tässä vaiheessa Bruinsin valmennuksen voi arvioida olevan hyvinkin kunnossa.
Miltä näyttää?
Boston on satsannut kauteen ja onkin selkeästi viime kautista kovempi joukkue – jos unohdettaisiin Jason Allisonin tilanne. Valitettavasti ilman Allisonia muuten varsinkin hyökkääjien osalta erinomaisessa joukkueessa on ammottava reikä keskellä ja ylhäällä, siinä kohtaa missä pää yleensä on. Joe Thornton kyennee paikkaamaan tuota Allisonin jättämän reiän jotenkuten, mutta siinä tapauksessa jonkun pitäisi sitten paikata Thorntonin jättämä reikä kakkosketjussa – ja sitä miestä ei ole näkyvissä.
Allisonin puuttuminen jättää siis Joe Thorntonin kovin yksin keskelle. Bruinsilla olisi hyviä laitureita, mutta ilman toista Thorntonin veroista sentteriä satsaus uhkaa valua hukkaan. 22-vuotias Thornton joutuu kaiken lisäksi aivan uudenlaisen huomion kohteeksi saadessaan niskaansa liigan kovimmat taklaajat. Allisonin takana Thornton on pelannut epätasaisesti, joskin keskimäärin varsin hyvin. Nyt on nuorukaisen aika hypätä hänelle varattuihin saappaisiin ja nousta liigan eliittiin, muuten Bruins on pulassa, vaikka joukkueessa viliseekin hyviä laitureita. Samsonov, Guerin, Lapointe, Axelsson, Rolston ja Zamuner kantavat hekin vastuun hyökkäysten päättämisestä. Thornton ainoana luonnollisena, NHL-tasoisena sentterinä on kuitenkin se, johon odottavat katseet kohdistuvat. Brian Rolston ja Rob Zamuner lienevät näissä olosuhteissa kakkos- ja kolmossentterit.
Kyle McLarenin tervehtyminen ja Sean O’Donnellin sopimus helpottanevat Bruinsin oman pään peliä. Peliä- saati maaleja tekevä puolustaja on silti edelleen pahana puutteena. Kultanen, Sweeney, Gill ja Jackman lienevät neljä muuta pelaavaa puolustajaa.
Ykkösmaalivahti Byron Dafoe on tervehtynyt viime kauden pilanneista vaivoistaan. 30-vuotias Dafoe oli kolme vuotta sitten Vezina-äänestyksessä finalisti ja piti nollan 10 kertaa kauden aikana. Sen tasoinen kausi olisi mannaa Bruinsille, mutta myös miehelle itselleen, joka on rajoittamattomaton vapaa agentti (UFA) tämän kauden jälkeen. Kyle McLarenin tervehtymistä ja O’Donnellin hankkimisesta huolimatta Bruinsin puolustus on edelleen heiveröinen ja siksikin Dafoen harteilla on paljon.
Bruinsin tavoite on päästä play offeihin jäätyään kahtena edellisenä kautena niiden ulkopuolelle. Viiden viime kauden aikana Bruinsin kausi on päättynyt runkosarjaan kolmasti. Bruins on nyt satsannut tavoitteen toteuttamiseksi ostamalla neljä vapaata agenttia, sekä Richard Jackmanin San Josesta. Yhdessä Dafoen paluun kanssa joukkueen pitäisi kaiken järjen mukaan olla parempi kuin se, joka viime vuonna jäi mahdollisimman niukasti runkosarjaan. Allisonin puuttuminen on kuitenkin niin merkittävää, että on vaikea arvioida Bruinsin todellista iskukykyä. Mikäli sentterin puute käy ylivoimaiseksi lienee Allisonilla ottajia, mutta jatkosopimus hänen kanssaan ei valitettavasti näytä ollenkaan todennäköiseltä. Jos Allison katsoo kotona televisiota koko kauden, on Bruinsilla edessään kivinen tie pudostuspeleihin.
