Japanin oppivuodet jatkuvat

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Japani tuskin on oikeasti maailman 16. parhaan jääkiekkomaan joukossa, mutta markkinoillisista syistä Aasialle myönnetyn kiintiöpaikan ansiosta se pääsee nyt neljännen kerran peräkkäin testaamaan taitojaan kiekkovalioiden joukossa. Japanin ainoa tavoite ja haave on sijoittua kisoissa vähintään sijalle 14. mikä takaisi maalle suoran paikan ensi vuoden Ruotsin MM-kisoihin. Muussa tapauksessa Japani joutuu karsimaan ensi vuoden paikastaan Kiinaa vastaan.

Kaiken kaikkiaan Japani on esiintynyt A-tasolla yhdeksän kertaa, ensimmäisen kerran jo vuonna 1930. A-sarjan laajentuessa vuonna 1998 16. joukkueen sarjaksi, Kansainvälinen Jääkiekkoliitto päätti myöntää Aasialle tuon kiintiöpaikan ja sen turvin Japani pääsi livahtamaan kiekkokerman kekkereihin pitkän tauon jälkeen. Menestys on kuitenkin jäänyt perin vaatimattomaksi, vaikka yhteensä Japanilta löytyy 41. MM-pelistä peräti kymmenen voittoa. Nuo päänahat on kuitenkin haalittu lähinnä vuosikymmeniä sitten ja viime vuosien kisoissa kyyti on ollut varsin kylmää. 1998 Sveitsissä ei pelattu erikseen häntäpään sijoitusotteluja, joten Japani jäi hieman epämääräisesti sijoille 13. – 16. 1999 Norjassa ja 2000 Venäjällä sijoitusottelut pelattiin ja Japani jätettiin molemmilla kerroilla tylysti jumboksi, joten MM-kisapaikan uudistaminen on edellyttänyt Kiinan kaatamista.

Viime vuoden kisoissa Japani nöyrtyi ensin Kanadalle 6-0, mutta maailmanmestari Tshekki tyytyi vain 6-3 –voittoon. Alkusarjan tärkeimmässä pelissään Norjaa vastaan Japani romahti peräti 0-9 –selkäsaunaan. Jatkolohkokaan ei pistetiliä kartuttanut, sillä Ukrainan voittolukemat kirjattiin maalein 4-0, Itävallan 5-3 ja Ranskan 7-2, joten Japanin jumbosijassa ei jäänyt paljon jossittelulle sijaa.

Suomi ja Japani ovat MM-tasolla kohdanneet kolme kertaa, mutta viimeisimmästä kohtaamisesta on kulunut jo 41 vuotta. 1950-1960 –lukujen taitteessa maiden tasoero oli vielä jonkin verran pienempi, sillä 1957 Suomi voitti 5-2 ja vuoden 1960 ensimmäisessä pelissä lopputulokseksi kirjattiin tasapeli 6-6. Samojen kisojen toisessa kohtaamisessa Suomi sitten näyttikin kaapin paikan pöllyttäen Japania peräti 11-2.

Valmennuksessa Kanadan oppeja

Japanin valmentajana toimii Kanadassa syntynyt ja elänyt, mutta japanilaiset vanhemmat omaava Steve Tsujiura. Tsujiura loi kohtalaisen pelaajaurankin lähinnä WHL ja AHL-liigoissa. Niissä sarjoissa mies mätti vuosina 1977-88 pisteitä yli piste/peli –tahdilla. Sen jälkeen mies kiekkoili useita vuosia Sveitsissä ja vuonna 1994 hän siirtyi isiensä maille Japaniin pelaamaan uransa viimeiset vuodet. 1997 Tsujiura sai Japanin kansalaisuuden viiden muun Kanadasta tulleen kanssa ja edusti Japania pelaajana Naganon olympialaisissa. Naganon jälkeen Tsujiura lopetti pelaajauransa ja siirtyi valmentamaan Japanin A-maajoukkuetta. Tällä kaudella hän on toiminut lisäksi Washingtonin farmiseuran Portlandin apuvalmentajana.

Kokudon miehet muodostavat pienikokoisen joukkueen rungon

Japanin joukkue koostuu lähes kokonaan maan oman sarjan pelaajista. Japanin ulkopuolella kiekkoilee vain kaksi pelaajaa, maalivahti Jiro Nihei ja hyökkääjä Hiroyuki Muramaki, jotka molemmat pelasivat päättyneen kauden Ruotsin Allsvenskanissa Huddingen riveissä. Joukkueen rungon muodostavat maan ykkösseuran, tokiolaisen Kokudon pelaajat. Kokudo voitti tänä kevään 10. Japanin mestaruuden.

Yksi Japanin ongelmista on varmasti joukkueen pieni koko. Tänä päivänä on perin harvinaista, että jääkiekkojoukkueen keskipituus on alle 180 senttiä ja keskipaino alle 80 kiloa. Suurin osa Japanin pelaajista onkin selkeää mikkihiiri-osastoa, joilla taatusti riittää vaikeuksia isokokoisten vastustajien puristuksessa. Jonkinlainen erikoisuus on sekin, että joukkueessa on peräti 14 rightin pelaajaa. Vertailun vuoksi esim. Suomelta löytyy vain kolme rightin miestä ja Kanada ja USA:kin joutuvat tyytymään selvästi vähempään.

Taistelua ykkösvahdin paikasta

Dusty Imoo on viime vuosina kantanut päävastuun Japanin maalilla, mutta tällä kertaa hän ei ole lainkaan mukana. Joukkueen ykkösmaalivahti oli kisojen aattona vielä hämärän peitossa. Todennäköisesti tehtävä lankeaa kuitenkin kokeneelle Shinichi Iwasakille. Toinen vaihtoehto on Ruotsissa kokemusta kerännyt Nihei, mutta yleisesti Iwasakia pidetään Japanin ykkösenä ja lisäksi miehellä on enemmän maajoukkuekokemusta. Vasta 18-vuotias lupaus Yutaka Fukufuji lienee vielä opintomatkalla, mutta tulevaisuudessa hänen odotetaan nousevan Japanin suvereeniksi ykkösvahdiksi. Pelaa maalissa sitten lopulta kuka tahansa tuosta kolmikosta, niin tehtävä on varmasti vaikea ellei jopa mahdoton.

Paras puolustaja loukkaantunut

Puolustuksessa Japanin rivejä harventaa maan parhaaksi puolustajaksi arvioidun Joel Oshiran loukkaantuminen. Puolustuksen mielenkiintoisin nimi on nuori Makoto Kawashima, joka on kiekkoillut yhden kauden jopa Malmön organisaatiossa. Tällä kaudella kaikki puolustajat kiekkoilivat kuitenkin Japanissa ja puolet heistä nimenomaan Kokudon riveissä. Joukkueen puolustukseen on löytynyt sentään muutama suhteellisen isokokoinen pelaaja maalinedustaa putsaamaan.

Kuwabara suuri yksinäinen

Hyökkäyspäässä lähes kaikki kaikessa on Ryan Kuwabara, joka teki viime vuonna Venäjän kisoissa peräti neljä maalia. Kuwabara omaa hänkin kanadalaisen menneisyyden ja mies on aikoinaan varattu NHL:ään peräti toisella kierroksella. Myös Chris Yule ja Ryan Fujita ovat kahden passin miehiä ja heiltäkin odotetaan tehoja MM-Saksassa ja ehkä myös Ruotsissa pelaavalta Muramakilta on lupa odottaa hyviä suorituksia. Kokonaisuutena ottaen Japanin hyökkäysarsenaali on kuitenkin aivan liian pieni ja heppoinen haastamaan suuria tai edes keskiverto kiekkomaita.

Kisapaikka uudistettava taas Kiina-karsintojen kautta?

Tällä kertaa Japani pelaa lohkossa B yhdessä Suomen, Slovakian ja Itävallan kanssa. Suomi ja Slovakia pyörittänevät nousevan auringon maan täydelliseen auringonpimennykseen, eikä pahanlaatuinen asennevammakaan taida Japania paljon auttaa. Joten Itävalta-ottelu on alkulohkossa Japanin oljenkorsi. Itävaltakin lienee vielä liian kova pala purtavaksi, vaikka onkin muistettava, että Japani pystyi vuosi sitten piinaamaan nimenomaan Itävaltaa yllättävänkin ankarasti.

Jos ihmeitä ei satu, niin alkulohkon jälkeen Japanin tie vienee kuitenkin taas jatkolohkoon, jossa ratkaistaan sijat 13. – 16. Sen verran tasoa löytyy muistakin A-sarjan heikommista maista, että kohtalaisen yllätyksen Japanin pitäisi sielläkin pamauttaa välttääkseen jumbopaikan. Eli todennäköisesti nämäkin kisat ovat hyvä opintomatka tappioiden tylyyn maailmaan ja japanilaiset pääsevät ensi vuonna svea mamman helmoihin vain jos lyövät Kiinan ensi kaudella Aasian karsinnoissa. Ja sen verran monta potkua Japani on kuitenkin Kiinaa edellä, että käytännössä paikka Ruotsin kisoissakin on jo varma.

» Lähetä palautetta toimitukselle