Jack Johnson sai kaiken mitä halusi ja enemmän kuin ansaitsi

Pittsburgh Penguins ja puolustaja Jack Johnson solmivat viiden vuoden ja 16,25 miljoonan dollarin sopimuksen välittömästi vapaiden agenttien markkinoiden auettua heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Pitkä sopimus viime kaudella Columbus Blue Jacketsissa katsomokomennusten uhriksi joutuneelle puolustajalle kuulostaa riskiltä joukkueelle, jolla tilaa palkkakaton alla on tukalasti kausi toisensa jälkeen.

Johnsonin ja Penguinsin välisessä liitossa on kuitenkin useampi puoltava tekijä sopimuksen kestosta ja koosta huolimatta.

Yhteinen historia Jim Rutherfordin ja Sidney Crosbyn kanssa

Yhdysvaltalaispakki varattiin vuoden 2005 varaustilaisuuden kolmantena pelaajana ja ensimmäisenä puolustajana. Varaajana oli tuolloin Carolina Hurricanes ja heidän GM:nä kukapa muukaan kuin Jim Rutherford, Penguins-palapelin nykyinen arkkitehti.

Aika näyttää, ovatko uuden sopimuksen voittajia sekä seura että pelaaja, vai vain jälkimmäinen.

Johnson ei kuitenkaan pelannut peliäkään Rutherfordin johtamassa Hurricanesissa, vaan puolustajalupaus kaupattiin vain reilua vuotta myöhemmin Los Angeles Kingsiin, jossa hän vietti uransa neljä ensimmäistä kokonaista NHL-kautta. Kingsistä tie vei Columbus Blue Jacketsiin, jossa tilille kertyi kuusi täyttä NHL-sesonkia.

Blue Jackets -aikakaudella Johnsonin ura kääntyi laskuun, ja kahdesti 40 tehopisteen rajan ylittänyt puolustaja tehtaili viimeisimpien kolmen kauden aikana 219 runkosarjaottelussa enää yhteensä 48 tehopistettä. Silti Rutherford oli valmis kiinnittämään vanhan kärkivarauksensa viisivuotisella sopimuksella.

Johnsonilla on mielenkiintoista historiaa Rutherfordin lisäksi myös toisen Penguins-organisaation nimimiehen kanssa. Vuonna 2005 ennen Johnsonia varattiin vain kaksi pelaajaa. Näistä ensimmäinen, Sidney Crosby, on yhdysvaltalaisen parhaita lapsuudenystäviä. Kaksikko pelasi teini-ikäisenä yhdessä Shattuck St. Mary'sin juniorijoukkueessa Minnesotan osavaltiossa.

Penguins-toimistolla operoitiin odotusten mukaisesti

Ei ole yllätys, että Johnson valitsi uudeksi seurakseen Penguinsin. Sopimus on pitkä, palkka odotettua parempi ja sekä seuran GM että kapteeni historiasta tuttuja. Lisäksi Penguinsin viime vuosien menestys ja voittamisen kulttuuri kiinnostivat Johnsonia, jonka kaudet Blue Jackets -miehistössä ovat päättyneet kevät toisensa jälkeen liian aikaisin.

Penguins sen sijaan otti huomattavasti pelaajaa suuremman riskin. Kuten odottaa saattoi, Rutherfordin ykkösprioriteetti kesälle oli puolustuksen vahvistaminen yhdellä NHL-mitat täyttävällä nimellä. Penguins onnistui tekemään tilaa palkkakattoonsa vaihtokaupalla Buffalo Sabresin kanssa, mikä mahdollisti sekä Johnsonin että muun muassa edullisten Matt Cullenin, Jimmy Hayesin ja Stefan Elliotin hankinnat.

31-vuotiaan Johnsonin kokemus lienee ollut merkittävimpiä tekijöitä siihen, että juuri hänet kiinnitettiin viideksi vuodeksi yli 3 miljoonan dollarin kausitienesteillä samalla, kun Brandon Manning, Greg Pateryn, John Moore ja Nick Holden vaihtoivat seuraa pienemmillä sopimuksilla.

John Tortorellan koirankoppi ei kerro totuutta Johnsonin tasosta

Johnsonin pelilliset näytöt varsinkin viime kaudelta ovat surkeat tämän huippuvuosiin nähden, mutta seiskapakiksi leimaaminen on raskasta aliarviointia.

Kolme maalia ja 11 tehopistettä riittivät Blue Jacketsin puolustajien pistepörssin sijalle kuusi. Johnsonille ei siunattu ylivoima-aikaa juuri ollenkaan. Laukaisuhallinnassa yhdysvaltalainen oli Blue Jacketsin kahdeksasta vähintään 20 ottelua pelanneesta pakista toiseksi huonoin, joskin joutui myös aloittamaan vaihdot suurimmalla prosentilla puolustuspäästä.

Ottelukeskiarvolla mitattuna Johnson blokkasi kuitenkin vetoja eniten Blue Jackets -puolustajista, eikä kärsinyt suuresta määrästä kiekonmenetyksiä. Alivoimaa yhdysvaltalainen pelasi ottelua kohden joukkueestaan toiseksi eniten. Johnson laukoi hyvin vähän ja nekin vedot heikolla osumaprosentilla, kuten maalimäärä osoittaa.

Tilastollisesti Johnsonille sopiva vertailukohta on Penguinsin kokoonpanosta Brian Dumoulin. 18 tehopistettä iskenyt Dumoulin oli kuitenkin laukaisuhallinnassa joukkueensa takalinjan parhaimmistoa, mikä on suurin syy sille, että kaksikosta toista pidetään viime kauden floppina ja toista ehdottomana onnistujana.

GP = ottelut, TOI/GP = keskimääräinen peliaika ottelua kohden, G = maalit, A = syötöt, P = pisteet, +/- = plusmiinus-tilasto, PIM = jäähyminuutit, SAT% = laukaisuhallinta, BkS/GP = blokkien ottelukeskiarvo, Hits/GP = taklausten ottelukeskiarvo, GvA/GP = kiekonmenetysten ottelukeskiarvo, SH TOI/GP = jäähyminuuttien ottelukeskiarvo, 5on5 ZS% = hyökkäyspään aloitusten suhde puolustuspään aloituksiin

Uusi suunta uralle Pittsburghissa

Penguinsilla on tarjota laajalta rintamalta hyökkäysvoimaa, mikä tarkoittaa, että kolmospariin päätyvällä Johnsonilla on lähtökohtaisesti hyvä mahdollisuus päästä jälleen väläyttelemään kiekollisessa pelissä.

Sopimus on pitkä, palkka odotettua parempi ja sekä seuran GM että kapteeni historiasta tuttuja. Lisäksi Penguinsin viime vuosien menestys ja voittamisen kulttuuri kiinnostivat Johnsonia.

Yhdysvaltalainen saanee Penguinsissa helpompia minuutteja mitä Blue Jacketsissa, mutta toisaalta pakkipariksi tuskin päätyy Jamie Oleksiakia tai Chad Ruhwedelia taitavampaa peluria.

Johnson ilmaisi halukkuutensa vaihtaa seuraa jo ennen siirtotakarajaa, mutta joutui viettämään kevään Blue Jacketsissa. Pudotuspelit puolustaja seurasi katsomosta.

Solmittuaan sopimuksen Penguinsiin hän kertoi monien mielestä liiankin avoimesti vaikeuksistaan Blue Jacketsissa ja innokkuudestaan maisemanvaihtoon. Vaikka lausunnot eivät noudattaneet kaikkia kirjoittamattomia sääntöjä, korostavat ne motivaatiota uutta Penguins-aikakautta kohtaan.

Pitkällä sopimuksella ja Penguinsin palkkatilanteeseen peilaten kalliilla hinnalla hankitulta Johnsonilta odotetaan uudessa seurassa jyrkkää käännöstä uralle. Johnson itse tuskin osasi edes kuvitella tätä parempaa mahdollisuutta loppu-uransa pelastamiseksi. Aika näyttää, ovatko uuden sopimuksen voittajia sekä seura että pelaaja, vai vain jälkimmäinen.