Loistavan junioriuran pelannut kovaotteinen ja taitava sentteri varattiin ensimmäisenä edellisen kesän varaustilaisuudessa suurten odotusten saattelemana Quebeciin, mutta Lindros halusi jäädä historiankirjoihin ensimmäisenä ykkösvarauksena, joka ei suostunut tekemään sopimusta varaajansa kanssa. Jo tätä ennen Lindros oli saanut tahtonsa läpi junioreissa, kun hänet kaupattiin Oshawa Generalsiin. Draftin jälkeinen vuosi sujui suurimmaksi osaksi Kanadan maajoukkueessa, jossa mies kylvi pelkoa vastustajiin muun muassa Kanada Cupissa. Seuraavana kesänä Lindros sai tahtonsa läpi ja siirtyi ennennäkemättömän kohun saattelemana Philadelphiaan, mutta siirto Rangersiin oli jo tuolloin todella lähellä. Viime tipassa Flyers iski pöytään niin houkuttelevan tarjouksen, että Rangers jäi nuolemaan näppejään. Quebec sai ison nipun nimekkäitä pelaajia, varauksia ja 15 miljoonaa dollaria puhdasta kahisevaa. Hinta miehestä oli siis suuri, mutta Philadelphian seurajohto hieroi tyytyväisinä käsiään saadessaan "The Next Onen" riveihinsä. Vuonna 1995 Quebec muutti Coloradoon, ja tänä aikana seura on noussut NHL:n pohjalta huipulle voittaen kaksi Stanley Cupia. Kaupan merkitys kummallekin seuralle on ollut suuri, ja jälkiviisaana on helppo sanoa Quebecin selviytyneen siitä voittajana.
Odotukset Lindrosin kohdalla olivat siis ennennäkemättömät, ja alku vaikuttikin todella lupaavalta. Ensimmäisellä NHL-kaudellaan #88 jäi muiden tulokkaiden, kuten Teemu Selänteen ja Joe Juneaun varjoon, mutta se ei poista sitä faktaa, että tulokaskausi oli pelillisesti kaikin puolin menestyksekäs. Mutta jo tuolloin Lindros kärsi loukkaantumisista ja pelasi ainoastaan 61 peliä. Seuraavalla kaudella pelejä kertyi suurin piirtein saman verran, mutta pistesaldo nousi jo 75 pisteestä 97:ään. Kolmannella kaudella Lindrosista tuli seurahistorian nuorin kapteeni vain 21-vuotiaana, ja samalla Flyers nousi takaisin NHL:n huipulle parin vaisumman vuoden jälkeen, jotka johtuivat pääasiassa Lindros-kaupan seurauksista. Kyseisellä tynkäkaudella, joka johtui pelaajalakosta, Lindros valittiin myös liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja tie päättyi konferenssifinaaleissa New Jerseya vastaan. Oli vain ajan kysymys milloin Lindros johdattaisi Flyersin Stanley Cup -mestariksi...
Kaudella 1995-96 niin fanien kuin seurajohdon odotukset olivat korkealla, mutta huolimatta toisesta peräkkäisestä Atlantin divisioonan voitosta Flyersin ja Lindrosin tie päättyi jo toisella kierroksella Floridan käsittelyssä. Seuraavalla kaudella kaikki näytti todella hyvältä, kun Flyers eteni Lindrosin johdolla vahvan Idän mestariksi huolimatta siitä, että Lindros pystyi pelaamaan erinäisten vammojen takia ainoastaan 52 peliä. Operaatio Stanley Cup eteni odotusten mukaisesti aina finaaleihin saakka, jossa vastaan tuli Detroit Red Wings. Karu totuus paljastui kuitenkin finaaleissa, kun väkivahva autokaupungin ylpeys murskasi Flyersin puhtaasti 4-0 voitoin. Julkisuudessa kaikki loka kaatui joukkueen kapteenin eli Lindrosin niskaan, vaikka jälkikäteen ajateltuna Red Wingsin materiaali oli selvästi parempi Philadelphiaan nähden. Flyersin puolustus ja maalivahtipeli olivat yksinkertaisesti liian heikkoja taistelussa Cupista, mutta median kaikki huomio keskittyi ainoastaan "The Next Oneen". Eikö mies ollutkaan se Philadelphian johtaja, joka pystyisi katkaisemaan yli 20 vuoden pokaalittoman putken? Ensimmäiset epäsovun siemenet Lindrosin ja Flyers-johdon välillä kylvettiin samana keväänä, mutta vielä tällä kertaa Lindros säilyi taistossa voittajana. Pudotuspelien aikaan sammakoita suustaan päästellyt valmentaja Terry Murray erotettiin joukkueen peräsimestä ja Flyersin pelaajisto Lindrosin johdolla sai tahtonsa läpi.
Seuraavaan kauteen Philadelphia lähti median mielestä ehkäpä suurimpana ennakkosuosikkina, sillä nuori joukkue oli jälleen vuotta vanhempi ja joukkuetta oli vahvistettu entisestään. Kausi osoittautui kuitenkin todelliseksi waterlooksi, kun Flyers tippui heikohkon runkosarjan jälkeen ensimmäisellä kierroksella Buffaloa vastaan. Kysymykset Lindrosin johtajataidoista ja loukkaantumisesta lisääntyivät jälleen, ja kyseisen kauden maaliskuussa Lindros sai ensimmäisen aivotärähdyksensä. Seuraava kausi sujui yhtä apeissa tunnelmissa, kun Flyers tippui jälleen ensimmäisellä kierroksella, tällä kertaa Torontoa vastaan. Tällä kertaa pudotuspeleissä Flyers sai tulla kokonaan toimeen ilman kapteeniaan, joka loukkaantui huhtikuussa hengenvaarallisesti ottaessaan taklausta vastaan. Myöhemmin illalla hotellissa Lindros alkoi yskimään verta, ja sairaalassa hänen keuhkonsa huomattiin painuneen kasaan. Vamma oli todella vakava, sillä ilman välitöntä hoitoa vamma olisi voinut olla niin uran kuin elämän päättävä. Lindrosin ura oli nyt vedenjakajalla, sillä menestystä ei ollut tullut odotusten mukaisesti ja ison miehen kroppa ei yksinkertaisesti ollut kestänyt kovaa pelityyliä.
Seuraavaan kauteen terve Lindros ja Flyers lähtivät jälleen kovin odotuksin, mutta kausi ja samalla Lindrosin Philadelphian aikakausi päättyivät liian aikaisin surullisissa merkeissä. Joukkueen kapteeni kärsi kauden aikana peräti neljä aivotärähdystä, joista viimeisimmän aiheutti New Jerseyn Scott Stevens konferenssifinaalissa musertavan taklauksen jälkeen. Jo tätä ennen Lindrosin ja Bobby Clarken suhteet olivat tulehtuneet lopullisesti, ja Clarke oli riistänyt kapteenin nauhan pois Lindrosilta antaen sen Eric Desjardinsille. Lindros syytti loukkaantumiskierteestään joukkueen lääkäreitä, jotka olivat päästäneet hänet pelaamaan liian aikaisin. Hän oli katkera joukkueen lääkäreille jo keuhkovammansa osalta, sillä lääkärit eivät olleet huomanneet vammaa ja passittaneet Lindrosin suoraan hotelliin. Lindrosin ja Clarken suhde oli muuttunut jo vuosien aikana huonompaan suuntaan, mutta vuoden 2000 kevään tapahtumat räjäyttivät lopulta kaikki patoumat. Flyersin tie päättyi viimeisessä konferenssifinaalissa, ja samalla yksi aikakausi Philadelphian urheiluhistoriassa oli ohi. Eric Lindros ei tulisi enää koskaan pelaamaan yhtään peliä Bobby Clarken alaisuudessa. Lindros pelasi Philadelphiassa kaikkiaan kahdeksan loukkaantumisten värittämää kautta, jonka aikana hän teki 290 maalia ja 369 syöttöä. Hänet valittiin kuusi kertaa all star –otteluun, ja tähänastisen uran suurimpana kruununa on säilynyt Hart Trophyn voittaminen kesällä 1995.
Heti kauden päätyttyä Lindros vaati seuraa kauppaamaan hänet pois. Bobby Clarke tarjosi kuitenkin nimellistä, neljän vuoden sopimusta, jonka ansiosta Big Eric olisi tienannut kaudesta 8.5 miljoonaa dollaria. Homman juju oli siinä, että Lindrosin palkka olisi tippunut sadasosaan, jos Lindros olisi lähetetty farmiin. Oli siis selvää että niin Clarke kun Lindroskaan ei halunnut suhteen jatkuvan. Lindros sai peliluvan lääkäreiltä vasta marraskuussa, johtuen juuri edelliskauden neljästä aivotärähdyksestä, joten häntä ei voitu kaupata ennen kauden alkua. Vuodenvaihteessa Lindros ilmoitti olevansa valmis pelaamaan ainoastaan kotikaupungissaan Torontossa. Kahden miehen sota oli saanut nyt uudet puitteet, kun kumpikin osapuoli halusi voittaa taistelun omalla tavallaan. Alun hämmästelyn ja hampaiden kiristyksen jälkeen Clarke aloitti pitkät neuvottelut Maple Leafsin kanssa, ja lopulta kaupan piti olla selvä. Aivan viime tipassa kauppa kuitenkin peruuntui vaikka ehdoista piti olla päästy jo yksimielisyyteen ja myös Lindros oli sopinut henkilökohtaisesta sopimuksesta. Clarke halusi vaihtaa viime tipassa Danny Markovin Tomas Kaberleen, johon vastapuoli ei kuitenkaan suostunut. Tästä heräsikin kysymys että halusiko Clarke perua tahallaan kaupat vain sen takia että Lindros ei saisi tahtoaan läpi. Clarke halusi varmasti myydä Lindrosin mieluummin johonkin seuraan, jolla ei olisi ollut mahdollisuuksia pudotuspeleihin. Edessä oli siis jälleen pattitilanne, johon ei ollut odotettavissa nopeaa ratkaisua.
Talvi kului ja kauppojen takaraja läheni uhkaavasti tilanteen säilyessä ennallaan. Hieman ennen deadlinea Lindrosin leiri ilmoitti Ericin olevan valmis pelaamaan myös Detroitissa, Washingtonissa ja St. Louisissa. Tämä aiheutti lisää vipinää ja St. Louis vaikutti olevan eniten kiinnostunut Lindrosin palveluksista. Siirtorajan viimeisenä päivänä kaiken piti olla selvää; Lindros oli matkalla St. Louisiin. Toisin kuitenkin kävi, sillä tällä kertaa Blues perui jo selvänä pidetyn kaupan, hankkien sen sijaan Phoenixin kapteenin Keith Tkachukin. Näin ollen sekä Lindros että Flyers jäivät nuolemaan näppejään pääkallopaikalla. Kausi päättyi lopulta Flyersin ensimmäisen kierroksen tappioon Buffaloa vastaan, Lindrosin istuskellessa samalla kotisohvallaan. Kauden päätyttyä huhumylly Lindrosin tilanteesta alkoi taas velloa. Nyt miestä oltiin viemässä ties mihin seuraan, mutta vaihtoehdot vähenivät vähenemistään, kun seurat hankkivat suuria nimiä freeagent-markkinoilta. Uutena seurana mukaan kuvioihin tuli Edmonton Oilers, joka tarjosi Janne Niinimaata vaihdossa Lindrosiin. Clarke hyväksyi jo kaupan, mutta Ericin agentti Carl Lindros ilmoitti ettei Eric ole halukas pelaamaan Oilersissa. Kesän kaikkien kuvioiden jälkeen ainoaksi potentiaaliseksi vaihtoehdoksi jäi New York Rangers, jonka Lindros oli lisännyt draftin jälkeen omalle listalleen. Seurat olivat tiettävästi päässeet sopimukseen kaupasta jo kesäkuun alussa, mutta vielä tuolloin Lindros ei ollut valmis siirtymään New Yorkiin. Tilanne näytti jo todella huonolta siinä vaiheessa, kun Rangers alkoi havittelemaan toista supertähteä, Jaromir Jagria. Flyersin ja Lindrosin onneksi Jagr suuntasi kuitenkin Washingtoniin, ja Rangersilla ja sen toimitusjohtaja Glenn Satherilla oli pakottava tarve saada joku suuren luokan nimi joukkueeseen. Neuvottelut kahden seuran välillä alkoivat uudelleen, ja lopulta osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen kaupasta. Yli vuoden kestäneen saagan jälkeen The Next One suuntasi kohti uusia haasteita, joita New Yorkissa varmasti riittää.
Lindrosilla on edessään vaativa Manhattanin yleisö, joka ennen kuvainnollisesti sylki Lindrosin päälle. Rangers ei ole päässyt moneen vuoteen pudotuspeleihin, joten nyt Lindrosilla on elämänsä tilaisuus osoittaa olevansa se pelaaja ja johtaja, joksi häntä kuviteltiin kymmenen vuotta sitten. Uskon Lindrosin nousevan takaisin NHL:n huipulle terveenä pysyessään, mutta se onkin enemmän sanottu kuin tehty. Seuraava aivotärähdys saattaa olla uran viimeinen, joten Rangers ja Sather ottivat kovan riskin hankkiessaan Lindrosin joukkueeseen. Itse toivotan Lindrosille onnea uudessa seurassaan, vaikka näky hänestä muussa kuin mustaoranssipaidassa saattaakin kirpaista ensimmäisellä kerralla.
