Viime kauden lopulla vahvisti Buffalo tulevia play-offseja silmälläpitäen rivejään kahdella kokeneella pelimiehellä. Loppujen lopuksi Steve Heinzen ja Donald Audetten hankkiminen osoittautui virheliikkeeksi, sillä he eivät tuoneet Sabres-hyökkäykseen sitä viimeistä silausta, jota Stanley-Cupin saavuttamiseen olisi tarvittu.
Tänä kesänä alkoikin raju nuorennusleikkaus, jonka jäljiltä HSBC Arenalta on poistunut valtava määrä kokemusta. Pelaajat, kuten Audette, Heinze, Doug Gilmour, Dave Andreychuk, Mike Peca, Vladimir Tsyplakov ja ennen kaikkea suuri ja mahtava Dominik Hasek ovat joko lopettaneet tai siirtyneet muihin joukkueisiin. Jo vuosia liigaa dominoineen Hasekin siirtyminen Detroitiin on joukkueelle kieltämättä paha takaisku, mutta samalla myös sekä nuorille maalivahdeille että koko organisaatiolle erinomainen tilaisuus sen osoittamiseksi, ettei sen menestyminen ole ollut vain ja ainoastaan Hasekin ansiota. Tilalle vaihdossa koko viime kauden kiukutelleeseen Pecaan on saatu
Islandersista kaksi 80-luvulla syntynyttä huippulupausta, Tim Connolly ja Taylor Pyatt. Detroitista on Hasekin kauppaamisen myötä tullut Slava Kozlov ja maalin suulle Vancouverissa viime kaudella erinomaista jälkeä tehnyt kokenut Bob Essensa.
Vaikka joukkuetta onkin nuorennettu rajulla kädellä, vaikuttaa tulevan kauden kokoonpanon ikäjakautuma erittäin tasapainoiselta. Nuoret tulevaisuuden tähdet kuten Connolly sekä Maxim Afinogenov, pelaajat parhaassa iässään kuten Chris Gratton, Miroslav Satan sekä Jay McKee ja kokeneemman kaliiberin Kozlov, Alexei Zhitnik sekä Stu Barnes muodostavat nipun, joka tuntuu oikealla tavalla kootulta.
Maalivahdit
Martin Biron / Mika Noronen / Bob Essensa
Muutos viime vuoteen on valtava, ja voisi kuvitella, että Hasekin tasoisen maalivahdin lähtemisestä ei mikään joukkue voisi toipua kunnialla. Tilanne ei kuitenkaan ole lainkaan niin huono kuin miltä näyttää. Nuorten on nyt aika ottaa heille tarjottava vastuu ja lyödä itsensä lopullisesti läpi.
Vuodesta -97 tilaisuuttaan odottanut vuoden -95 1.kierroksen varaus Martin Biron tulee kantamaan suurimman vastuun torjuntatöistä. Hän osoitti varsinkin viimeistä edellisellä kaudella - Hasekin ollessa loukkaantuneena - pystyvänsä torjumaan huipputasolla. Viime kausi oli taas vähän vaisumpi, sillä Hasekin ollessa iskussa Bironille liikeni tehtäviä vain 18 ottelussa, joissa hän
päästi taakseen keskimäärin vain 2.55 maalia.
Pitkään näytti siltä, että Sabres aloittaa kautensa varsin kokemattomalla kaksikolla Biron - Mika Noronen. Joukkueen johto päätti kuitenkin varmistaa peräpään pitävyyden hankkimalla Canuckseista erinomaisen kauden pelanneen, mutta ailahtelevan konkarin, Bob Essensan. Hankinta oli erinomainen, sillä se helpottaa huomattavasti nuoren kaksikon paineita Dominaattorin valtavan
suuria saappaita täytettäessä. Paljonko sitten kaksi vuotta Rochesterissa vakuuttavasti torjunut
Tappara-kasvatti Noronen saa tulevalla kaudella luottoa ja peliaikaa? Hän saa varmasti pitkän kauden aikana mahdollisuutensa ja karistaa farmiliigan pölyt jaloistaan. Paljon riippuu tietenkin siitä, kuinka Biron tehtävänsä hoitaa. Biron vain on yksinkertaisesti kaksi vuotta kokeneempana ja
aikaisemmin varattuna nokkimisjärjestyksessä ensimmäisenä. Ensimmäisessä harjoituspelissään Noronen pelasi varsin vakuuttavasti torjuessaan 36 kertaa ja päästäen vain kaksi maalia tai oikeastaan kolme, mutta Curtis Brownin tekemää omaa tyhjiin, siirretyn rangaistuksen ollessa tulossa, ei Norosen piikkiin voi laittaa.
Puolustus
Jay McKee - Alexei Zhitnik - Richard Smehlik - Rhett Warrener - Dimitri
Kalinin
Jason Woolley - James Patrick - Brian Campbell
Muutaman vuoden kasassa ollut puolustuksen runko jatkaa entisellään; yllä
ensin mainittu viisikko hoitaa valtaosan peliajasta. Vakiokokoonpanon jäljellä olevista 1-2
paikasta taistelee jälkimmäinen kolmikko. Harjoitusleirillä varsinkin 22-vuotias Campbell on esittänyt vakuuttavia otteita, liukasta luistelua ja tarkkoja syöttöjä. Hänen ongelmansa ovatkin varsinaisessa puolustuspelissä, mutta paikka yv-pakkina on tarjolla. Näyttääkin siltä, että
jos Campbell saa vakiopaikan, on 32-vuotiaan Woolleyn aika lähteä, ja vanha
konkari Patrick ottaisi tällöin seitsemännen pakin paikan. Jonkin verran odotuksia
kasattiin myös ex-TPS Henrik Tallinderin niskaan, mutta harjoitusleirillä Kalinin niittasi miehen puhtaasti mutta kovaa laitaan, ja sen jäljiltä Tallinder avaakin kautensa sairaslistalla. Suurin puolustukseen liittyvä uutinen kesällä oli kovaa taklaavan Jay McKeen valinta Kanadan Salt
Lake Cityn joukkueeseen. Valinta olikin hieno osoitus kunnioituksesta, joka
"nimetöntä" McKeetä kohtaan liigassa vallitsee. Pitkään syksyyn asti sekä fanien että johtoportaan jännitystä piti yllä ykkösylivoimapakki Alexei Zhitnikin sopimukseton tila; onneksi hänelle saatiin sorvattua kaikkia osapuolia tyydyttävä 2+1 -mallinen diili. Farmipuolustajista
käyttökelpoisimpia ovat 35-vuotias Doug Houda ja AHL:n Hamiltonista tullut Rory Fitzpatrick. Jos kovuutta kaivataan, niin Detroit Viperseistä hankittu Mario Larocque (7 ottelua 233 PIM) tuo sitä tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan puolustus näyttää siltä kuin koko sapelilaumakin eli hyvä
kokonaisuus ilman suuria tähtiä.
Hyökkäys
Stu Barnes - Tim Connolly - Miroslav Satan
Slava Kozlov - Chris Gratton - Vaclav Varada
J-P Dumont - Curtis Brown - Maxim Afinogenov
Denis Hamel - Erik Rasmussen - Rob Ray
Eric Boulton / Taylor Pyatt
Tiukkaan omaan pään puolustamiseen pelinsä perustavan joukkueen
hyökkääjistöstä ei tietenkään mitään viidenkymmenen maalin tai sadan pisteen
tehohyökkääjiä löydy, mutta sitäkin enemmän ahkerasti karvaavia ja
valmentajansa systeemiä nöyrästi noudattavia duunareita.
Hyökkäyspään uusista kasvoista viime kaudella Islandersissa tehoilla 10+31
häärännyt Tim Connolly on pelannut training campilla sen verran
vakuuttavasti, että tarjolla on jopa ykkössentterin rooli. Myös Kozlov on
sopeutunut erinomaisesti joukkueeseen; niinpä viime vuodesta lisääntyvän vastuun myötä on lupa odottaa myös tulosta. Sen sijaan parikymppinen järkälemäinen rymistelijä Taylor Pyatt joutuu alkukaudesta todennäköisesti hakemaan peliaikaa Rochesterista. Ketjuja kasatessa Lindy Ruff on joutunut istuttamaan pelaajia uusille pelipaikoille pelaajiston pienen epätasapainon vuoksi. Pienillä
viilauksilla saadaan kasaan kolme tehokkaaseen hyökkäyssuunnan peliin pystyvää ketjua ja kovaa karvaava aggressiivinen nelosketju, niin kuin pitääkin. J-P Dumont on vaihtanut oikealta laidalta vasemmalle ja Stu Barnes sentterin tontilta vasemmaksi laituriksi. Muitakin varteenotettavia
ketjuvariaatioita on olemassa, paljon riippuu esimerkiksi siitä missä määrin Curtis Brown saa luottoa, vai onko kenties Gratton hierarkiassa korkeammalla. Toistaiseksi ilman sopimusta oleva Erik Rasmussen on tärkeä osa Ruffin palapeliä. Niinpä uskonkin, että yhteisymmärrykseen ennen pitkää vielä päästään. Ilmeisesti neuvotteluissa on kyse enää vastuun ja peliajan määrästä. Mutta jos Rasmussen ei saa sopimusta, ottaa paikan nelosen sentterinä todennäköisesti Hamel
ja hänen paikkansa laidassa joko vuosia Rochesterissa tahkonnut Eric Boulton tai Pyatt. Nelosen oikeana laiturina pelannee itseoikeutetusti koko uransa Buffaloa edustanut kovanaama Rob Ray.
Harjoitusotteluissa yhdessä pelannut nuorisoketju Pyatt-Hamel-Milley ei vielä tänä vuonna tule toteutumaan, mutta tulevaisuudessa kyllä. Farmijoukkue Rochester Americanseista lähimpänä paikkaa auringossa ovat harjoitusleirillä pirteästi esiintyneet Norm Milley ja IHL:n Clevelandista
tullut Coloradossakin vieraillut Christian Matte.
Erikoistilanteet
Ylivoimapeli on se osa-alue, joka Buffalon pelissä ei toimi. Viime kaudella
liigan 17. tehokkain ylivoima tarvitsisi jotain uutta, sillä kun se
perustui liikaa pelkästään Satanin tulivoimaan oli vastustajan helppo eliminoida se.
Hyvää jälkeä yv-pelissä tekivät myös Dumont yhdeksällä maalillaan ja Zhitnik
viivamiehenä viidellä maalilla. Toivottavasti Kozlov tuo lisää kaivattua juonikkuutta ja tehoa turhan tehottomana jauhaneeseen ylivoimaan. Toisaalta siirtomarkkinoilta voisi löytyä viivamieheksi joku sateentekijä; vaihdossa vaikkapa Woolleyhin ja Rasmusseniin....
Ensimmäisessä harjoituspelissä Sabresin yv oli vanhaa tuttua tehotonta jauhamista; kahdeksan ylivoimaa ilman maaleja. Mutta jo toisessa pelissä onnistuttiin peräti kolmesti eli lupaavaa kehitystä. Sabresin puolustuspelin hyvyyttä kuvastaa erinomaisesti se, että joukkue oli
liigan paras alivoimapelissä. 88-prosenttisesti hoidetut miesalivoimat perustuivat osaltaan Hasekin haamupelastuksiin, mutta se ei suinkaan ole koko totuus, vaan ennemminkin osoitus toimivasta puolustuksesta, joka perustuu Grattonin ja Barnesin tyyppisiin aktiivisiin erikoistilannepelaajiin.
Valmennus ja johto
GM Darcy Regier, Päävalmentaja Lindy Ruff
Kaudesta 97-98 seuraa valmentanut ex-sabres -pakki Lindy Ruff on tehnyt
vakuuttavaa jälkeä nimettömän joukkueen peräsimessä. Hän on luonut sille
itseltään näyttävän puolustavan ja aggressiivisen pelitavan, joka ei kaikkia
miellytä, mutta on pelottavan tehokas. Hänen tapansa muokata jatkuvalla syötöllä ketjuja uuteen
uskoon saattaa välillä sotkea peliä, mutta oikeiden kombinaatioiden löytyessä Sabres on kykeneväinen kaatamaan kenet tahansa. GM Regier teki kesällä pari varsin onnistunutta liikettä kaupatessaan Hasekin ja Pecan. Viimeisenä mahdollisena päivänä ennen kuin Dominaattori
olisi lähtenyt seurasta ilmaiseksi, onnistui Regier puristamaan Detroitista vastineeksi Kozlovin ja 1.kierroksen varausvuoron - ei hullummin. Mutta Regierin varsinainen taidonnäyte oli koko viime kauden rahasta kiukutelleen entisen kapteenin Mike Pecan kauppaaminen Islandersiin. Kun toiseen suuntaan siirtyi kaksi huippulupaavaa hyökkääjää Connolly ja Pyatt, voi vain onnitella Regieriä loistavasti tehdystä työstä.
Ennen kauden alkua kaikki näyttää siis olevan sapelileirissä mukavalla mallilla
ja nuori joukkue voi hyvillä mielin lähteä tavoittelemaan edellisvuosien tapaista menestystä. Ylivoimapeli kuntoon ja Rasmussenille monivuotinen sopimus, niin pääsy vähintään kahdeksan sakkiin ei kuulosta lainkaan haihattelulta.
