Suomi pelasi Kanadaa vastaan mainion ensimmäisen erän. Se pystyi monen pelaajan paineistuspelaamisella saamaan Kanadan puolustajat kiekollisena vaikeuksiin, jonka ansiosta Leijonat pystyi riistämään hyökkäysalueellaan kohtalaisen usein kiekon.
Samalla paineistuspelaamiseen tuli syvyyttä, kun puolustajat muistivat "pinchata" siniviivalta vastaan, eli nousta vastustajan kiekollista puolustajaa vastaan. Suomen ei tarvinnut myöskään turvautua ensimmäisen erän aikana kuin muutaman kerran keskialueen trap-pelaamiseen.
Nämä tilanteet tulivat tilanteista, jolloin Suomi oli hyökännyt löyhällä viisikolla ja menettänyt kiekon ja joutunut vaihtamaan ketjuja ilman kiekkoa.
Suomen repivä hyökkääjä loi tilaa keskialueelle, kun Kanadan puolustajat joutuivat vetäytymään alaspäin, jotta Suomen repivä hyökkääjä ei olisi ollut täysin vapaana. Samalla Kanada pyrki paineistamaan kolmella pelaajalla ylhäältä asti, jolloin viisikon sisälle ja keskialueelle syntyi isoja vapaita tiloja, johon Suomen puolustajien oli helppo työ avata peliä vauhtiin hyökkääjille.
Tästä nousikin ottelussa Leijonille yksi täsmäase taktisesti, sillä Kanada ei oikein tiennyt, miten puolustaa näitä tilanteita.
Toinen erä oli Suomelta sitten hankala. Leijonilta ei oikein nähty yhtenäistä viisikkona hyökkäämistä kuin muutamia kertoja, jonka takia Suomi joutui turvautumaan keskialueen trap-pelaamiseen ehkä haluttua enemmän.
Leijonien puolustajat eivät rytmittäneet peliä silloin, kun peli sitä vaati, eikä hyökkääjät hakeneet uusia vauhteja alhaalta asti, jolloin etäisyydet olisivat olleet lyhyitä ja Suomi olisi hyökännyt viisikkona. Puolustajille myös tuli paljon harhasyöttöjä.
Arvoitukseksi jää, yrittikö Leijonat suunnitelmallisesti lähteä toisessa erässä nopeammin omalta alueeltaan vai eikö Suomen puolustajat osanneet tunnistaa tilanteita oikein. Todennäköisesti jälkimmäistä, sillä ainakin Julius Honka olisi montakin kertaa voinut ottaa viisikon kasaan avaustilanteissa.
Samalla Leijonat hyökkäsi löyhällä viisikolla, jolloin se joutui luopumaan kiekosta tai menetti kiekon. Näin Suomi joutui vaihtamaan ketjujaan ilman kiekkoa, jolloin järkevintä oli pyrkiä puolustaa keskialuetta trap-pelaamisen avulla.
Suomen pelasti toisessa erässä Kanadan oma hölmyily jäähyjen muodossa ja Harri Säterin mainio maalivahtipelaaminen. Kolmannessa erässä Kanada ei suostunut luopumaan pelisuunnitelmastaan, vaan jatkoi eteenpäin puolustamista, vaikka peli olisi vaatinut vetäytymistä.
Viisikon sisälle syntyi edelleen isoja vapaita tiloja, joihin Leijonat avasi peliä. Kanadan tyyli kostautui, sillä Leijonat tehtaili päätöserän alkuun kaksi maalia. Suomi luotti omaan peli-identiteettiinsä läpi ottelun.
Saksa napsun, pari heikompi joukkue
Saksa ei ole pelannut näissä kisoissa ihan niin hyvin, miten varmasti saksalaiset toivoivat ennen turnausta.
Saksa on laadukas vastaiskujoukkue, joka osaa myös pelata kiekolla. Se rytmittää peliä, silloin kun siihen paikka on. Paineen se pyrkii purkamaan tiiviin viisikon turvin ja lyhyillä syötöillä. Se myös pyrkii luomaan avaustilanteissa painolliselle puolelle alueellisen ylivoimatilanteen, josta se muutamalla syötöllä levittää pelin painottomalle puolelle.
Saksa myös syöttää avaustilanteissa keskikaistalle, josta peliä levitetään jompaan kumpaan laitaan. Mikäli syöttösuuntaa hyökkääjille ei löydy, heitetään siirtokiekko vain keskialueelle.
Hyökkäysalueelle murtautumisessa Saksa käyttää päätykiekkoja, mikäli on vähänkin taka-, sivu-, tai etupainetta. Saksalaiset etenevät toki kiekon kanssa alueelle, kun siihen tilaisuus on.
Saksa myös pyrkii puolustamaan keskialueella trap-pelaamisen turvin. Saman tasoisia joukkueita vastaan Saksa on myös pyrkinyt paineistamaan.
Omalla puolustusalueellaan Saksa pelaa korostuneesti oman keskustansa kautta. Se antaa paineen vastustajan kiekolliseen pelaajaan heti, kun siihen tilaisuus aukeaa, oli se sitten kulmissa, laitojen lähellä tai siniviivan kulmissa.
Ongelmia Saksalla onkin ollut omalla puolustusalueellaan. Vastustajat ovat pystyneet luomaan vahvan päätypelin kautta maalipaikkoja, kun Saksan viisikon sisälle on syntynyt vapaita tiloja. Suomi varmasti pyrkii saamaan Saksan pelaajat liikkeelle, oman liikkeensä ja nopean kiekon siirtelyn turvin.
Suomi lähtee Saksaakin vastaan samalla tavalla pelaamaan kuin mitä on tähän asti nähty. Leijonat rytmittää peliä, pyrkii saamaan pelin virtausta hallintaansa ja siten vyöryttää hyökkäyksiä. Leijonien pitää saada myös pitkiä hyökkäyksiä.
Myös hyökkäysalueella kiekkovarmuuden pitää toimia − muuten Saksa iskee vastaiskuilla vastaan.
