Suomi päätti MM-kisojen alkulohkonsa tappioon Kanadaa vastaan. Loppulukemat olivat 5−2, eikä tuloksen taakse kätkeydy sen suurempia sankaritekoja ainakaan Leijonien osalta. Puolivälierässä torstaina vastaan asettuu Yhdysvallat, jota vastaan joukkueella on täysi työ edetä mitalipeleihin.
Analyysissa käydään läpi sitä, miten Leijonat onnistui muovautumaan pelillisesti Kanadan ratkaisumalleihin; missä mentiin vihkoon ja mikä toimi.
Leijonien puolustus ei liiku riittävästi
Kanada käänsi yksinkertaisilla syötöillä useaan otteeseen nopeasti vastaan, eikä Leijonien puolustus ehtinyt vikkelien hyökkääjien kelkkaan. Nathan MacKinnonin ja Jeff Skinnerin kaltaiset polkukoneet pyörittelivät Atte Ohtamaan, Joonas Järvisen ja kumppanit aivan solmuun.
Leijonat antoi kyllä maalinsa edustalla varteenotettavan vastuksen Kanadan mörssäreille, mutta pelkällä painin selkävoitolla ei MM-kultaa jääkiekossa juhlita. Puolustajien on onnistuttava voittamaan päädyn kaksinkamppailuita paremmalla prosentilla kuin Kanada-ottelussa.
Yhdysvaltojen tähdet Johnny Gaudreaun ja Dylan Larkinin johdolla ovat kova luistelullinen testi suomalaisille. Mikäli Leijonat ei keksi jotain muuta tapaa päihittää amerikkalaishyökkääjät kuin luistelukilpailu, on edessä kovat ajat.
Kanadaa vastaan suomalaispuolustajat eivät osallistuneet yhtään niin paljon hyökkäysten rakenteluun kuin pienempiä maita vastaan. Ei tarvitsekaan, mutta edes Julius Hongan ja Juuso Hietasen olisi pystyttävä tekemään jotain pelivälineen kanssa.
Yhdysvaltojen peräpää on erittäin kiekollisesti pätevä ja liikkuva. Nuoret Jacob Trouba ja Noah Hanifin ovat esimerkkejä puolustajista, joiden kanssa koko puolustava Leijonat-viisikko saa olla varuillaan.
Viisikkopelaaminen ei saa repsahtaa, sillä vikkelät vastustajat puhkovat väliin jääneen tilan nousuillaan välittömästi.
Hyökkääminen liian kankeaa
Kanadan nopeajalkainen puolustus otti ohjat käsiinsä oikeastaan jo ensimmäisessä erässä, kun se sai pidettyä Suomen hyökkääjät kurissa.
Leijonat joutui laukomaan vaahteralehtipaitoja vastaan kaukaa parhaalta tekosektorilta.
Karuin esimerkki Leijonien heikosta hyökkäämisestä oli päätöserässä lähes minuutin kestänyt kahden miehen ylivoima. Kaikkiaan Suomi pääsi pelaamaan kuuden minuutin sisään reilut viisi minuuttia ylivoimaa osumatta maaliin saatika saamatta todellisia paikkoja.
Kanada tarjosi jäähyillään Leijonille kolmen maalin takaa-ajoasemassa pienen sauman tulla mukaan voittotaisteluun, mutta Suomen kankea ja mielikuvitukseton ylivoima ei saanut toivottua tulosta aikaiseksi.
Ylivoimien epäonnistumiset kuvaavat varsin hyvin koko iltaa, sillä kahdesta maalista ja muutamista maukkaista paikoista huolimatta hyökkäämisestä puuttui viimeinen potku.
Toki Suomen hyvyydeksi on listattava juonikkuus, jota tosin oli nähtävissä tiistaina harmittavan vähän. Leijonat sai rakennettua Ohtamaan kavennuksen jälkeen pari tuhannen taalan paikkaa osumatta kuitenkaan tolppien väliin.
Jos Leijonat onnistuu luomaan näppäriä hyökkäyksiä Yhdysvaltoja vastaan tasaisesti, ei Suomea voi sulkea voittotaistelusta pois.