TAP - LUK
TOR - WSH 2.30
MTL - ARI 2.30
COL - MIN 4.30
VGK - NSH 5.00
ANA - STL 5.00
VAN - CAR 5.30

”Kuolemanlaakso” on hämmentävä matka Tommi Kovasen pirstaleiseen maailmaan

LIIGA / Artikkeli
Kovanen kokosi aivovamman jälkeiset kokemuksensa kirjaksi.
Kuva © Bazar Kustannus
Tommi Kovanen loukkaantui tammikuussa 2013 Tommi Huhtalan taklauksesta ja joutui lopettamaan pelaajauransa. Kirjassaan ”Kuolemanlaakso” Kovanen kertoo kaunistelematta ja yksityiskohtaisesti, millaiseksi hänen elämänsä taklauksesta seuranneen aivovamman myötä muuttui.

Kaikki Liigaa seuranneet tietävät, että Tommi Kovasen pitkä ura päättyi Tommi Huhtalan taklaukseen. Harva kuitenkaan tiesi taklauksen todellisia seurauksia ennen kuin Kovanen kirjoitti − tai oikeastaan saneli − tarinansa "Kuolemanlaakso"-kirjaan.

Varsinaisesta elämäkerrasta ei voi puhua, sillä kirja käsittelee vain parin vuoden ajanjaksoa tuon kohtalokkaan taklauksen jälkeen. Enimmäkseen kronologisesti etenevä teos kuittaa Kovasen lapsuuden ja aiemman uran muutamalla sivulla keskittyessään kuvaamaan aivovamman saaneen puolustajan tuntemuksia ja muistoja.

Lapsuusmuistojen niukasta käsittelystä huolimatta ensimmäisillä luistimilla on Kovasen tarinassa keskeinen rooli.

"Kuolemanlaaksoa" on vaikea arvioida hyvä tai huono -akselilla, mutta merkittävästä teoksesta on joka tapauksessa kyse.

Kirjan toinen kirjoittaja on näyttelijä, käsikirjoittaja, valokuvaaja ja bloggaaja Jenny Rostain, joka on myös Kovasen nykyinen puoliso. Esipuheiden mukaan kaksikon työnjako oli sellainen, että Kovanen puhui ja Rostain kirjoitti.

Inhorealismia ja mainioita kielikuvia

Aivovamman lisäksi Kovanen sai murtumia leukaansa ja kylkiluihinsa. Aivovamman aiheuttamia oireita olivat muun muassa migreenikohtaukset, muistamattomuus, jatkuva väsymys ja raivokohtaukset.

Näistä pystyin jollain tasolla samaistumaan vain migreeniin, mutta Kovanen kuvaa tuntemuksiaan niin yksityiskohtaisesti ja jopa inhorealistisesti, ettei lukijalle voi jäädä epäselväksi, millaiseen kurimukseen mikkeliläislähtöinen pelimies joutui.

Yleisesti hyväksytyn teorian mukaan suruprosessiin kuuluu viisi vaihetta − kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Neljää ensiksi mainittua Kovanen käy läpi suurimman osan tarinaansa, ajoittain jopa useampaa yhtä aikaa. Hyväksyntään asti päästään vasta aivan kirjan loppuhetkillä.

Rankasta sisällöstään huolimatta "Kuolemanlaakso" on sujuvaa luettavaa. Sekä koko kirja että yksittäiset luvut ovat lyhyitä ja tiiviitä. Kirjassa on myös runsaasti hyviä kielikuvia − esimerkiksi ensivaikutelma Moision psykiatrisesta sairaalasta on toimivasti rinnastettu kiekkokaukaloon.

Hämmennystä ja ristiriitaisuuksia

Vaikka lyhyen kirjan lukee nopeasti läpi, ja teksti on sujuvaa, ei "Kuolemanlaaksoa" voi kutsua helppolukuiseksi. Aihe on rankka, ja kirja herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

kirjassa pääsee esille vain Kovasen oma näkökulma. Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden osapuolien kertomukset.

Kirjan luettuani päällimmäinen tunne oli hämmennys. Ennen kaikkea "Kuolemanlaakso" pisti miettimään, miten niin moni taho käänsi selkänsä pitkäaikaiselle liigakiekkoilijalle ja miksi avun saaminen kesti niin kauan, vaikka Kovanen oli jatkuvassa lääkärin seurannassa.

Toisaalta kirjassa pääsee esille vain Kovasen oma näkökulma. Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden osapuolien kertomukset.

Kovasen kerronnassa nimittäin on runsaasti ristiriitaisuuksia, joista isoin on se, että läpi tarinansa mikkeliläinen tuo esille muistiongelmiaan ja tarvetta käyttää muistilappuja arkisissa asioissa.

Kuitenkin Kovanen kertaa tarinaansa aikajärjestyksessä, vaikka myöntää muistavansa joiltain kuukausilta vain pieniä yksityiskohtia. Myöskään systemaattista muistiinpanojen tekoa ei mainita missään vaiheessa.

Kovanen myös kertoo saaneensa pienestäkin rasituksesta rajuja oireita, mutta toisaalta muistelee yksin siirtäneensä pesukonetta muuttokuormaan ilman mainintaa pahoinvoinnista tai muusta oireilusta.

Lisäksi Kovanen kuvasi pitkään, että ei saanut sairaalahoidossa mitään apua, mutta viimeisillä sivuilla kertoo kuitenkin esimerkiksi sosiaalityöntekijän auttaneen häntä laskujen maksamisessa.

Tällainen pirstaleisuus antaa toki autenttisen kuvan aivovamman vaikutuksista, mutta tekee toisaalta lukemisesta hankalampaa.

"Kuolemanlaaksoa" on vaikea arvioida hyvä tai huono -akselilla, mutta merkittävästä teoksesta on joka tapauksessa kyse. Aivan kuten Kovasen elämässä on aika ennen ja jälkeen Huhtalan taklauksen, on aika ennen ja jälkeen "Kuolemanlaakson".

Kirjan lukemisen jälkeen liigakiekkoon on mahdotonta suhtautua samalla tavalla kuin ennen.

Tommi Kovanen & Jenny Rostain (2017): Kuolemanlaakso. Bazar Kustannus. 236 s.

» Lähetä palautetta toimitukselle