Asianomistajat
Porin Ässät ry.
Lounais-Suomen veroviraston tarkastusyksikkö
Tutkitut tai epäillyt rikokset ja lainkohdat
TÖRKEÄ KAVALLUS
1.5. 1994 - 30.4. 1999 PORI
6580/R/000014/00
Rikoslaki 28 luku 5 § 1
KIRJANPITORIKOS
1.5. 1994 - 30.4. 1999 PORI
6580/R/000014/00
Rikoslaki 30 luku 9 § (769/90)
Tapahtumatiedot
Lounais-Suomen verovirasto pyytää poliisia tutkimaan ja selvittämään jääkiekkoseura Porin Ässät ry:n (jäljempänä seura) toiminnan osalta, onko seura tahallaan laiminlyönyt osaksi kirjata kirjanpitoon seuraavia myynnistä saatuja tuloja verovuosina 1995-1999:
- pääsylipputuloja,
- oluen sekä muiden alkoholijuomien myynnistä saatua tuloa ja
- makkaramyynnin tuloja.
Veroviraston rikosilmoitus perustuu kaikilta osin seurasta laadittuun verotarkastuskertomukseen. Rikosilmoituksen mukaan seura on yleishyödyllinen yhteisö, joka on tuloverosta vapaa. Seura harjoittaa jääkiekkoa edustustasolla ns. jääkiekkoliigassa. Seuralla on lisäksi laajaa junioritoimintaa. Seura on työnantajana maksanut edustusjoukkueen pelaajille palkkaa, josta seura on tavanomaisesti velvollinen suorittamaan palkanmaksuun liittyvät ennakonpidätykset sekä sosiaaliturvamaksut.
Pääsylipputulot:
Seuran kirjanpitoon on liitetty jokaisesta jääkiekkoliigan kotiottelusta lipputilitys, josta selviää kirjanpitoon tuloutettujen pääsylippujen kappalemäärät ja -hinnat sekä pääsylippujen lajit.
Tarkastuksessa on selvitetty sitä, ovatko otteluista seuran kirjanpitoon kirjatut katsojamäärät ja pääsylipputulot todenperäiset.
Verotarkastuksessa kerättiin vertailun vuoksi Satakunnan Kansa -lehdessä otteluja koskevissa artikkeleissa ilmoitetut katsojamäärät. Näiden tietojen pohjalta laadittiin pelikausittain vertailulaskelmat, joissa verrataan lehtiartikkeleissa ilmoitettuja katsojamääriä seuran kirjanpidon lopputilitysten katsojamääriin. Lisäksi on laadittu vertailulaskelmat otteluittain pääsylippujen vuotuisen keskihinnan mukaan muodustuvia pääsylipputuloja kirjanpitoon tuloutettuihin lipputuloihin. Kyseisessä laskentakaavassa on huomioitu vapaakorttilaiset, vapaalippulaiset, sponsoreille jaetut pääsyliput sekä kausi- ja VIP-korttilaiset.
Laskentakaavan pohjana on lehdessä ilmoitettu katsojamäärä, josta vähennetään mainitut huomioidut erät ja päästään siten todellisiin maksaneisiin katsojiin.
Verotarkastuksen mukaan kirjanpitoon on jätetty siten tulouttamatta pääsylipputuloja pelikausittain seuraavasti:
1994-1995 350.000 mk
1995-1996 440.000 mk
1996-1997 340.000 mk
1997-1998 340.000 mk
1998-1999 320.000 mk
Yhteensä tulouttamatta jätetty määrä on 1.790.000 mk.
Alkoholijuomien myyntitulot:
Verotarkastuksen perusteena ovat vertailutiedot panimolta sekä Sosiaaliterveydenhuollon tuotevalvontakeskukselta ostetuista oluen, siiderin ja long drink -juomien litramääristä.
Myyntihinta perustuu seuran verotarkastajalle suullisesti ilmoittamaan hintaan.
Tarkastuksessa on laadittu myyntivertailulaskelmat, joissa vertailutietojen mukaiset ostetut alkoholijuomien litramäärät kerrottiin ko. kausien ulosmyyntihinnoilla. Saaduista myyntituloista vähennettiin arvioitu 3 %:n hävikki.
Tulouttamattoman alkoholijuoman määrä on laskelmien perusteella pelikausittain seuraava:
1996-1997 190.000 mk
1997-1998 230.000 mk
1998-1999 80.000 mk
Yhteensä 500.000 mk
Makkaramyynti:
Seura on 19.6. 1997 allekirjoittanut Huittisten Lihapojat Oy:n kanssa yhteistyösopimuksen, jonka mukaan Huittisten Lihapojat Oy toimittaa sopimuskaudella yrityksen tuotteita tukkusopimusnettohintaan 60.000 mk:n edestä veloituksetta.
Huittisten Lihapojat Oy:stä saadun tiedon mukaan yhtiö on lähetyslistojen mukaan toimittanut seuralle grillimakkaroita 76.663,16 mk:n arvosta. Yhtiö on laskuttanut seuraa kuitenkin ainoastaan 16.661,32 mk.
Grillimakkarapaketissa (400 g) on neljä makkaraa, joten makkaran kappalehinnaksi tulee 1,79 mk. Tämän mukaan 60.001,84 mk muutettuna makkaroiksi tekee 33.350 makkaraa. Huomioiden 10 %:n hävikki jää määräksi 30.000.
Makkaran myyntihintana on käytetty 7,70 mk ja kyseisen erän myyntihinnaksi saadaan yhteensä 231.000 mk.
Kioskimyynnit on kirjattu kirjanpitoon yhtenä eränä, joten makkaramyyntiä ei ole pystytty erittelemään. Kioskimyyntiä on kirjattu kaudella 1997-1998 yhteensä 454.525,60 mk.
Kun kokonaismyynnistä vähennetään makkaroiden myynti jää kioskien myynniksi 275.700,80 mk, joka sisältää myös nakkimakkaroiden, lihapiirokoiden, kahvin jne. myynnin. Tarkastuskertomuksen mukaan on epätodennäköistä, että mainittu 231.000 mk sisältyisi kioskimyyntituloihin.
Edellä selostetun rikosilmoituksen perusteella on kuultu epäiltynä kirjanpitorikoksesta seuran toimitusjohtajaa Veli-Pekka Ketolaa, markkinointipäällikköä sekä alkoholijuoma-/kioskimyyntivastaavaa Antti Heikkilää sekä seuraavia johtokunnan jäseniä:
Martti Kytöluhta, Jouko Kauppila, Risto Neuvo, Jari Huopalainen, Pertti Mäkelä, Jyrki Paavola, Jarmo Ranta, Reijo Sainio, Thomas Staudinger, Arto Vitikka ja Juha Vuorenhela.
Lisäksi asiassa on kuultu epäiltynä kirjanpitorikoksesta sekä törkeästä kavalluksesta olutvastaava Ilkka Ruonalaa sekä lipunmyyntivastaavaa Leila Marttilaa sekä seuran kirjanpitäjää Katri Mäkitaloa kirjanpitorikoksesta.
Seuran mukaan kaikki tulot on kirjattu kirjanpitoon.
Päätös
Asiassa ei näyttöä rikoksesta.
Perustelut
Kirjanpitorikokseen syyllistyminen edellyttää tahallista liiketapahtumien kirjaamisen tai tilinpäätöksen laatimisen laiminlyömistä kokonaan tai osittain. Lisäedellytyksenä on, että siten olennaisesti vaikeutetaan oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan taloudellisesta tuloksesta tai taloudellisesta asemasta.
Kirjanpitorikokseen voi syyllistyä kirjanpitovelvollinen tai tämän edustaja tai henkilö, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu. Kirjanpitovelvollisen edustaja voi olla henkilö, joka yhteisön tai säätiön sisällä vastaan sen kirjanpidosta. Vastuuasema ratkaistaan asianomaista yhteisöä koskevien sääntöjen ja määräysten perusteella. Yhdistyksissä on edustajiksi katsottu johtokunta, toiminnanjohtaja ja rahastonhoitaja.
Pääsylipputulot:
Tapahtumatiedoista ilmenee, millä laskentaperusteilla verottaja on päätynyt salattujen lipputulojen määriin pelikausittain. Laskentakaavan pohjana on ollut Satakunnan Kansa -lehdestä ilmenevät seuran ilmoittamat katsojamäärät. Asiassa on kaikkien asianosaisten kertomana riidatonta, että seura on markkinointisyistä säännönmukaisesti tavannut ilmoittaa katsojamäärät summittaisesti yläkanttiin. Lisäksi on huomioitava, että seuran julkisuuteen ilmoittama katsojaluku on sisältänyt maksaneiden katsojien (myytyjen lippujen) lisäksi vapaakorttilaiset, vapaalippulaiset, kausi- ja VIP-korttilaiset riippumatta siitä, ovatko ko. oikeuden haltijat olleet paikalla. Todettakoon, että laskentakaava sinänsä on mahdollinen ja looginen. Tätä tukevat esitutkintamateriaaliin sisältyvät seuran kotiotteluiden kirjanpitoon merkityt katsojamäärät. Kausin1 1994-1999 kotiotteluja on ollut 24-27 kappaletta. Joidenkin otteluiden katsojamäärät vaikuttavat varsin alhaisilta eivätkä ilman uskottavaa syytä tunnu todellisilta. Jokaiseen kauteen mahtuu 1-4 ottelua, joiden kirjanpidon mukainen katsojamäärä on voinut olla alle 1.000 katsojaa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että laskentakaavan lähtökohta on suuressa määrin epäselvä ja voi siten johtaa täysin väärään lopputulokseen.
Lippuja on myyty periaatteessa kolmella tavalla: ennakkomyynnissä, suoraan seuran toimistolta ja jäähallista. Seurassa on ollut lipunmyynnistä vastaava henkilö, joka samalla on toiminut jäähallissa pääkassana. Hänen tehtäviinsä on kuulunut jakaa lipunmyyntilomakkeet ja alkukassat lipunmyyjille ja tehdä yhteenvetona lipunmyyntilomakkeista lipputilitys seuran kirjanpitoon. Syntyneen yhteenvetolomakkeen on pääkassan ohella tarkistanut kirjanpitäjä sekä hyväksynyt seuran toimitusjohtaja Ketola. Lipputilitykset on kirjattu tilitysten mukaisesti kirjanpitoon. Koko esitutkinnassa tutkittuna aikana menettely on pääpiirteissään ollut sama. Esitutkinnassa on ensin kuulu lipunmyyntivastaavaa Leila Marttila ja kirjanpitäjää Katri Mäkitaloa todistajana ja myöhemmin epäiltynä. Mikään esitutkinnassa kuultujen kertomana ei viittaa siihen, että yksittäisten lipunmyyjien toiminnassa olisi väärinkäytöksiä. Toisaalta esitutkinnassa ei ole myöskään kyetty osoittamaan, että lipunmyyntilomakkeissa tai kirjanpidon perusteena olleissa tilityskaavakkeissa olisi virheitä.
Esitutkinnassa kukaan epäiltynä tai todistajana kuultu ei ole tuonut esiin mitään sellaista, mikä osoittaisi seuran johtoon kuuluvan tai toimihenkilön jollakin toimella pimittäneen lipputuloja kirjanpidosta. Kaikki epäiltynä kuullut kiistävät osallisuutensa tai tietoisuutensa lipputulojen pimittämiseen.
Tilintarkastajana toimineen ja todistajana kullun Tähtisen kertomuksesta ilmenee, ettei hän ole havainnut seuran lipunmyynnissä epäselvyyksiä. Hänen on tarkastushetkellä ollut mahdollista tarkistaa myytyjen lippujen kannat sekä myymättömät liput. Käytännössä tilintarkastaja ei ole yhtenäkään pelikautena tarkistanut myytyjä tai myymättömiä lippuja. Esitutkinnassa ei ole enää ollut käytettävissä myymättömiä lippuja, vaan ne on aina tilinpäätöksen hyväksymisen jälkeen hävitetty. Jälkikäteen on siten mahdotonta varmistua kirjanpitoon kirjattujen lipunmyyntien todenperäisyydestä.
Esitutkinnassa ei ole saatu näyttöä siitä, että pelaajille olisi maksettu pimeätä palkkaa. Näin ollen ei ole seuran kannalta ymmärrettävää syytä lipputulojen pimittämiseen, koska seura on joka tapauksessa tuloverosta vapaa.
Johtopäätös
Vaikka asiassa jää epäselväksi, onko kirjanpitoon kirjattu seuran kaikki lipunmyynti, ei ole riittävää näyttöä siitä, että lipunmyyntiä olisi jätetty kirjanpitoon kirjaamatta tai lipunmyyntivaroja kavallettu.
Alkoholijuomien myyntitulot:
Tapahtumatiedoista ilmenee, miten tulouttamattomien alkoholijuomien määrä on laskettu. Asiassa on riidatonta seuran ostaman alkoholijuoman määrä. Sen sijaan myyntihinnan, tuoppikoon ja hävikin osalta verottajan ja seuran/epäiltyjen näkemykset ovat toisistaan poikkeavia.
Verottaja on saaduista lipunmyyntituloista vähentänyt hanajuomien osalta hävikin, jota tankkien vaihdosta ja laitteiston pesusta aiheutuu. Hävikin määräksi on panimolta saatujen tietojen perusteella arvioitu 3 %. Hävikin osalta on merkittävää, että seura on kaudella 1998-1999 siirtynyt uuteen systeemiin, jossa pidemmän letkun johdosta aiheutuu huoltopesuista enemmän hävikkiä kuin aikaisempina kausina.
Seura on katsonut huoltopesujen ja muun oluen ja siiderin käsittelyyn liittyvän inhimillisen toiminnan aiheuttavan kokonaisuudessaan 7 %:n hävikin.
Esitutkinnassa on kuulemalla useita laitehuollon asiantuntijoita todistajina sekä yksityiskohtaisesti selvittämällä oluenmyyntipisteessä juoman kulku pyritty haarukoimaan todellinen hävikin määrä. Esitutkinnassa on selvinnyt, että käytetty 3 %:n hävikki ei huoltopesujen osalta ole liaan suuri. Toki on mahdollista, että vähän hävikkiä aiheutuu myös muusta inhimillisestä toiminnasta kuten huolimattomasta oluen käsittelystä ja erätaukoja varten täytetyistä ylimääräisistä olutlaseista, jotka jäävät juomatta.
Tuoppikoon ja myyntihinnan osalta todettakoon, että todistajana kuullun verotarkastaja Jouko Raitalan mukaan tuoppikoko ja myyntihinta on tarkastusta tehtäessä kysytty seuran toimistosta. Toimistosta on suullisesti ilmoitettu ko. tiedot ja näiden mukaan tarkituskertomus on laadittu. (Olut 0,4 l ja 20 mk. Siideri 0,3 l ja 20 mk).
Alustavaan tarkastuskertomukseen antamassaan vastineessa seura on ilmoittanut tuoppikoot ja myyntihinnat erilaisina. Seuran mukaan kyseisillä oikeilla tiedoilla hävikitön myynti on kausittain:
1996-1997 40.027 mk
1997-1998 57.091 mk
1998-1999 116.335 mk
Esitutkinnassa kuultu seuran oluenmyyjänä toiminut todistaja Taru Rinne kertoo, että tuoppikoko on oluen osalta vaihdellut 0,4 ja 0,5 välillä ja samoin myyntihinta 15 ja 20 markan välillä. Lisäksi esitutkinta-aineistoon sisältyvissä seuran laskuissa myyntihinta on ainakin kaudella 1997 ollut 15 mk.
Vaikka verottajan näkemys on perusteltavissa, esitutkinnassa ei ole voitu poissulkea sitä, etteikö seuran vastineessaan ilmoittamat tuoppikoot ja myyntihinnat olisi oikeat. Seurassa ei ole kyseisenä aikana ollut käytössään kassakoneita eikä kassapäiväkirjaa. Oluthanojen vakausta ei ole suoritettu, eikä käytössä ole ollut aina tuoppeja, joissa olisi ollut mittaviiva, josta oikean oluen määrän voisi tarkistaa. Alkoholijuoman myyntilukemat kirjautuivat oluenmyyntitiskin alla olevaan digitaalimittariin. Myyntilukemat on tilikauden päätyttyä nollattu. Jälkikäteen on siten mahdotonta varmuudella selvittää oikea tuoppikoko tai myyntihinta.
Oluenmyynti on kirjattu kirjanpitoon alkoholijuomavastaavan oluenmyynnistä laatiman yhteenvedon perusteella. Asiassa ei ole näyttöä siitä, että oluen myyät olisivat toimineet epärehellisesti tai, että kirjanpitoon ei olisi kirjattu alkoholijuomamyyntiä yhteenvedon mukaisesti.
Verottajan laskelmien mukaan 3 %:n hävikillä laskien hävikki vaihtelee kausittain seuraavasti:
Kausi 1996-1997 22.393 mk
Kausi 1997-1998 29.736 mk
Kausi 1998-1999 43.008 mk.
Kun hyväksytään seuran ilmoittamat tuoppikoot ja myyntihinnat sekä verottajan 3 %:n hävikki huomioidaan, kirjanpidosta puuttuvan myynin määrä voisi kausittain vaihdella 50.000 mk:n molemmin puolin.
Johtopäätös:
Asiassa jää epäselväksi, kuinka paljon seura on jättänyt kirjaamatta alkoholijuoman myytituloa. Siksi ei ole näyttöä siitä, että kirjanpitoon kirjaamaton myynti olennaisesti vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan taloudellisesta tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Kirjanpitoon kirjattu alkoholijuomien myyntitulojen määrä on vaihdettu 500.000 - 800.000 markan välillä.
Asiassa ei ole kenenkään asianosaisen kertomana tai muutoinkaan mitään näyttöä siitä, että kirjanpitoon kirjaamatta jäänyttä myyntituloa olisi olutmyyntivastaavan toimesta kavallettu.
Kirjanpitorikkomuksen osalta syyteoikeus on vanhentunut 1.5. 2001.
Makkaramyynti
Tapahtumatiedoista ilmenee, miten verottaja on päätynyt tulouttamattoman makkaramyynnin määrään. Makkaramyynnissä on kyse yksittäisestä tilikaudesta.
Makkaramyynnin osalta on varsin ongelmallista se, että kirjanpitoon ei ole erikseeen kirjattu makkaramyyntiä, vaan se sisältyy yhtenä eränä kioskimyyntiin. Makkaramyyntiä ei siksi pystytä erittelemään. Toki on mahdollista tehdä suuntaa-antavia johtopäätöksiä siitä, mitä muun kioskimyynnin kaudessa pitäisi tuotaaa.
Asiassa on jäänyt epäselväksi Huittisten Lihapojat Oy:n seuralle toimittamien makkaroiden kappalemäärä.
Verottajan laskelman mukaan seura olisi myynyt 54.464 makkaraa kaudella 1997-1998. Kyseisellä kaudella seuralla on ollut 24 kotiottelua. Mikäli myytyjen makkaroiden määrä jaetaan tasaisesti otteluittain tulisi myytyjen makkaroiden määräksi ottelua kohden yli 2.200 makkaraa. On epätodennäköistä, että jäähallilla olisi kahdella erätauolla kyseisen määrän myyntikapasiteetti ja, että käytännössä jokaikinen katselija ostaisi ainakin yhden makkaran. On todennäköisempää, että todellinen makkaramyynti on huomattavasti vähemmän. Seura on alustavaan tarkastuskertomukseen antamassaan vastineessa esittänyt myytyjen makkaroiden määräksi 24.296. Seuran mukaan kaikki makkaramyynti on kirjattu kirjanpitoon.
Johtopäätös:
Asiassa ei voida poissulkea seuran esittämää siitä, että kaikki makkaramyyti on kirjattu kirjanpitoon. Makkaramyynnin osuus kioskimyynnistä jää epäselväksi. Asiassa ei ole siksi näyttöä siitä, että makkaramyyntiä olisi jätetty kirjanpitoon kirjaamatta.
Yhteenveto:
Jätän syytteen nostamatta, koska ei ole olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi.
Allekirjoitus
Kihlakunnansyyttäjä Mika Aalto
