Living in the Wild, Wild West
Läntisen Konferenssin playoff-kisasta on tulossa
jännittävin miesmuistiin. Vain kuukausi sitten Vancouver
Canucks näytti jo lähes varmistaneen ensimmäisen playoff-
paikkansa viiteen vuoteen samalla kun Edmonton Oilers
rikkoi maineikkaan seuran historiallisen
voittoputkiennätyksen ja oli ottamassa viidettä sijaa
mitä melkoisimmalla varmuudella.
Mutta nyt ollaan tultu tilanteeseen, jossa nämä kaksi,
ja kolme muuta Lännen joukkuetta taistelevat henkensä
kaupalla ja tilanne muuttuu päivä päivältä
jännittävämmäksi.
Kauden tärkein ottelu
Jokainen Lännessä pelattu ottelu on jo viikon ajan ollut
kauden tärkein; maanantaina San Jose Sharks onnistui
nousemaan 2-0 tappioasemasta ja voitti kurinalaista
puolustuspeliä pelaavan laajennusjoukkue Minnesota
Wildin; samanaikaisesti LA Kings otti aikaisessa
vaiheessa johdon Vancouver Canucksia vastaan ja Felix
Potvinin loistavan maalivahtiesityksen ansiosta otti
voiton numeroin 3-1.
Sarjataulukossa viidennen ja yhdeksännen sijan erona
ei tässä vaiheessa ollut kuin kolme pistettä - kuka
tahansa viidestä saattaisi joutua golf-kentälle heti
ensi viikon alusta muitten jatkaessa.
Voitollaan Kings pudotti Phoenix Coyotesin playoff-rajan
alapuolelle sarjataulukossa, mutta jo heti tiistaina oli
vuorossa LA:n ja Phoenixin keskinäinen peli.
Coyotes on hallinnut joukkueitten pelejä aikaisemmin
kaudella - kun kaikki meni vielä hyvin ja kun kapteeni
Keith Tkatchuk oli vielä sen johtajana - Kingsin ainoa
voitto Phoenixistä oli edellinen yhteenotto kaksi viikkoa
sitten.
Keith Tkachukin merkitys Kojooteille todella tuntui
tämän lähdettyä - niin jäällä kuin pukuhuoneessa.
Ylös- ja alas
Coyotes on heti Tkachukin treidaamisen jälkeen aloittanut
syöksykierteen - vain kaksi voittoa kymmenestä ennen
tiistaita.
Vancouver Canucks oli samanaikaisesti pahoissa vaikeuksissa;
vain yksi voitto neljästätoista - San Jose Sharksilla
samoin vain yksi voitto viimeisistä neljästätoista ennen
maanantaita.
Toisaalla taas Los Angeles Kings oli hävinnyt vain kaksi
viimeisistä yhdeksästätoista ottelustaan Rob Blaken
treidaamisen jälkeen samanaikaisesti kun uusi maalivahti
Felix Potvin pelasi loistopelejä.
Edmonton Oilers teki kuukausi sitten tuon yllämainitun
voittoputkensa jonka avulla se pysyi kilvassa mukana,
muttei silti vielä varmistanut paikkaansa playoffseihin.
NHL:ssä ei kolmeenkymmeneen vuoteen ole nähty
vastaavanlaista tilannetta, jossa jopa 91 pisteen joukkue
voi lopulta jäädä playoffien ulkopuolelle.
Häviäjäkin saa pisteitä
Tällaisten pistemäärien kerääntyminen ilman varmaa
paikkaa auringossa on tehnyt mahdolliseksi jatkoaikahäviöistä
annettavat pisteet; Vancouver Canucks esimerkiksi on
hävinnyt seitsemän ottelua jatkoajalla - vielä kaksi vuotta
sitten joukkue olisi pudonnut kisasta näitten häviöitten
takia, koska pisteitä niistä ei vielä silloin annettu.
The Three-Point Game
Uusi termi NHL:ssä onkin ns. "Three-Point Game", joka
on kisassa mukana oleville varsinainen painajainen.
Kolmen pisteen ottelussa kaksi kilpailevaa joukkuetta
ratkaisevat pelinsä vasta jatkoajalla jomman kumman
voittaessa - näin molemmat pääsevät pisteille ja saavat
etumatkaa kolmanteen joukkueeseen verrattuna.
Esimerkki Lännen kisassa kolmen pisteen pelistä tuli
viime viikolla San Josessa Sharksien kukistaessa LA Kingsin
jatkoajalla - näin molemmat paransivat asemiaan taas
Phoenixiin nähden.
Nämä kolmen pisteen ottelut voivat ratkaista koko NHL:n
viimeisen viikon tilanteet ja niitten mahdollisuus on
pakko ottaa huomioon erilaisia skenaarioita räknätessä.
Tiistai
Tiistai oli outo ilta NHL:ssä; ennakkosuosikit Ottawa ja
Philadelphia hävisivät ja jopa Detroit hävisi ensimmäistä
kertaa Columbukselle.
LA Kings Phoenixissä
Los Angeles Kings matkusti Phoenixiin yön selkään
heti maanantain Vancouver-ottelun jälkeen; itse pelissä
ennakkotaktiikkana oli yksinkertaisesti "Run Jeremy
Roenick out of the Rink" ; - uusilla hankinnoilla, Aaron
Millerillä ja Adam Deadmarshilla tulisi olemaan vielä
erityisasema tässä tehtävässä.
Felix Potvin oli ennen ottelua päästänyt vain neljä
maalia viimeisissä viidessä pelissä ja hänen varaansa
laskettiin taas paljon.
21 sekuntia aloituksen jälkeen Lubomir Vishnovski antoi
kiekon omalla puolustusalueella suoraan Claude Lemieuxille,
jonka vapauttava syöttö nopeasti Michal Handzusille - 1-0.
Hieno maali Handzusilta, joka nosti kiekon yli Potvinin,
Vancouverissa Potvin päästi tällaisia maaleja.
Handzus oli mukana myös pahassa tiltattuaan Ian Laperrieren
aivotärähdyskerhoon poikittaisella mailalla - viisi minuuttia
ja ovesta ulos.
Lopussa Kings taisteli tasapelipisteen Mathieu Schneiderin
maalilla.
Hurricanes St.Louisissa
Otettuaan hienon voiton Ottawassa jatkoajalla
sunnuntai-iltapäivällä Carolina Hurricanes matkusti
Missouriin.
Arturs Irbe on aloittanut jo 72 kertaa Hurricanesin 78:sta
ottelusta. Tyler Mossia ei ehkä kannata edes kutsua
kakkosmaalivahdiksi - hän on vain vahti, jota päin
ammutaan kiekkoja harjoituksissa.
Irbe on välillä pelannut loistavasti ja välillä ollut
liian väsynyt pelatakseen hyvin.
St.Louisissa juuri Irbe oli pelaaja, jota Canes saa
kiittää äärimmäisen tärkeästä pisteestä.
Chris Prongerin ja Al MacInniksen poissaollessa St.Louis
on avannut peliään rännin kautta ja tähän Carolinan
karvauspeli perustui - tila vietiin järjestelmällisesti
pois laidoissa - Blues ei päässyt avaamaan peliään.
NHL-valmentajat käyttävät paljon aikaa tutkimalla
vastustajien taktiikkaa ja pelitaipumuksia ja sitten
yrittävät keksiä keinoja käyttää niitten heikkouksia
hyväkseen - Canesin pisteenotto St.Lousissa oli hyvä
esimerkki tästä.
St.Louisissa Chris Prongerin otettua kakkonen Sami
Kapasen häätämisestä maalin edestä Sandis Ozolinsh
järjesti paikan maalin eteen David Tanabelle, 1-0.
Bluesin tasoitettua Jeff O’Neill näytti taas "Money"-
pelaajan luonnettaan, kiekko pois Alex Khavanovilta ja
läpimurron päätteeksi kiekko haparoivasti pelanneen
Roman Turekin jalkojen välistä maaliin.
Carolina nousi tasapelipisteellään tällä kertaa tasoihin
Bostonin kanssa 84:ään pisteeseen Idän kisassa.
Vaikka Bluesilla on 41 voittoa tällä kaudella jo, vain kaksi
niistä on tullut viimeisissä 17 ottelussa.
St.Louisin tilanne ei näytä hyvältä playoffseja
silmälläpitäen.
Ongelma on tolppien välissä.
Red Wings Columbuksessa
Sergei Fedorov ei ollut onnistunut maalinteossa seitsemään
otteluun katkaistuaan nokkansa - ei hyvä enne Wingsille
juuri ennen playoffseja todellisena playoff-pelaajana
aina pidetyltä Fedorovilta.
Valmentaja Scott Bowman lienee jo aloittanut motivoimisen.
Blue Jackets otti yllätysvoiton Wingsin harvinaisista
virheistä.
Columbuksen maalivahti Ron Tugnutt rikkoi 22. voitollaan
expansion-joukkueitten ennätyksen. Entisen ennätyksen
jakoivat Floridan John VanBiesbrouck ja Minnesota North
Starsin Cesar Maniago.
Ottawan ja Devilsin taistelu ykköspaikasta
Loukkaantuneet puolustajat Chris Phillips, Sami Salo ja
Shane Hnidy eivät matkustaneet joukkueen mukana Georgiaan
Ottawa on pelannut hyvän kauden, mutta ei varmasti
halua ensimmäisen kierroksen vastustajaksi playoffsissa
Torontoa - jos Leafs yleensä sinne pääsee - mieluummin
Senators pelaisi Carolinaa tai Bostonia vastaan.
Mutta tämä vaatisi sijoitusta Idän ykköseksi kisassa
NJ Devilsin kanssa.
Huono onni seurasi Ottawaa myös vieraissa; kolmannessa
erässä Curtis Leschyshyn jäi kiekottomana miehenä pahasti
Patrick Stefanin alle - taas yksi avainpuolustaja
sairastuvalle.
Senators menetti erittäin tärkeän fyysisen pakin.
Trashers vei yllättäen pisteet, Tomi Kallion 14 maali.
Jani Hurme hävineenä vahtina 16 torjuntaa - vastapuolella
Milan Hnilicka 31.
Philadelphiassa Roman Cechmanek kävi ennen Florida-ottelua
odotetusti pokkaamassa seuran MVP-palkinnon, Flyers voitti
laukaukset 31-13, mutta hävisi silti - Pavel Buren mahtavan
läpiajon tuloksena kauden 59. maali - Panthersin ennätys -
Trevor Kidd sensaatiomainen maalilla.
Washingtonissa Devils yritti ottaa Idän ykköspaikkaa ja
varmistikin paikan hurjassa 6-4 shoot-outissa, Patrick
Eliaksen toinen hattutemppu lyhyen ajan sisällä.
Devils tuhosi hyvänä puolustavana joukkueena tunnetun
Capsin nopealla avauspelillä omasta päästä - Devilsin
taktiikassa vastahyökkäykset ja niihin lähtö ovat jääneet
ehkä puolustuspelin vuoksi vähälle huomiolle.
Martin Brodeur yritti hyvänä mailankäsittelijänä tehdä
maalia tyhjiin lopussa - mutta Sergei Gonchar pääsi
katkaisemaan - silti Martyn 40. voitto.
Keskiviikkoilta NHL:ssä
Hullun tiistain jälkeen jatkettiin Idässä.
Pakkovoiton edessä olleet joukkueet - Toronto, Carolina ja
Boston - voittivat kaikki pelinsä tiistaina. Suuret
ratkaisut jätettiin taas myöhemmäksi.
Toronton oli pakko - pakko ottaa pisteet kotona NY
Islandersilta.
Tuttuun tapaan "The Crash Line" Roberts-Tucker-Corson
hoiti homman kotiin, kaksi tärkeää maalia 4-2 voitossa.
Leafs voitti mies-miestä vastaan kamppailut saarelaisten
päädyssä; vaikka vastustaja ei ollut liigan parempi, Leafs
pystyy halutessaan tuomaan peliin playoff-tyylin, jolla
saatetaan yllättää toinen joukkue ensimmäisellä kierroksella.
Corsonin paluulla kokoonpanoon - todennäköisesti vieläkin
loukkaantuneena - oli erittäin suuri merkitys.
Leafs ampui kohti Islesin maalia peräti 40 kertaa ottelussa.
Alyn McCauley valitsi hyvän hetken tehdä kauden 1 maalinsa.
Darcy Tucker on pelaaja, jonka maaleista kolme neljäsosaa
on erittäin tärkeitä maaleja, luunkova karvaaja ja taistelija
hennosta varrestaan huolimatta.
Voitostaan huolimatta Toronto ei ole vieläkään varma playoffsiin
pääsystä - viimeiset ottelut pelataan vieraissa Chicagossa
ja Ottawassa. Leafs ei kauden aikana ole onnistunut ottamaan
kummaltakaan pistettäkään, mutta nyt on pakko.
Leafsin niskaan hengittävä Carolina pelasi keskiviikkona
Madison Square Gardenissa - Rod Brind’amour ja Jeff O’Neill
saivat homman tehtyä taas kerran, jälkimmäisen 39 ja 40 maali
jo, Brind’amourilta maali, aloitukset ja tuttu "presence" jäällä
alusta loppuun.
Boston taas matkusti Buffaloon ja otti pisteet siellä.
Tilanne Idässä
Illan jälkeen tilanne Idässä näyttää nyt seuraavalta:
7. Toronto, 2 peliä jäljellä, 88 pistettä.
8. Carolina, kaksi peliä jäljellä, 86 pistettä.
9. Boston, kaksi peliä jäljellä, myös 86 pistettä.
Kaikkien kolmen voitettua pelinsä keskiviikkona huomio
kiinnittyy jäljelläoleviin otteluihin:
Torontolla vieraissa Chicago ja Ottawa.
Carolinalla kotona Atlanta ja Pittsburgh.
Bostonilla vieraissa New Jersey ja kotona NY Islanders.
Taistelu kotikenttäedusta New Jerseyn ja Ottawan välillä
jatku viikonlopun peleissä - joukkeitten erona vain kaksi
pistettä tällä hetkellä Devilsin hyväksi.
Philadelphian ja Buffalon taistelu niinikään kotikenttäedusta
jää myös ratkaistavaksi seuraavien päivien sisällä - nämä
kaksi kohtaavat toisensa todennäköisesti playoffien
ensimmäisellä kierroksella.
Blown Chance to get to the Dance
Edmontonissa Oilers onnistui pelastamaan pisteen pelin
viimeisellä minuutilla Minnesota Wildia vastaan.
Doug Weightin vertaansa vailla olevat johtajan ominaisuudet
tulivat taas kerran esiin.
Ottelu oli tyyppiesimerkki kahdesta joukkueesta, joista
toinen pelaa rentoutuneesti ilman paineita ja toisen on
pakko voittaa.
Jacques Lemairen loistavasti valmennettu joukkue - vähiten
päästettyjä maaleja koko liigassa - pakotti Oilersin
dumppaamaan kiekkoa päätyyn ja esti kuuluisat nopeat
suunnanmutokset tehokkaasti.
Kun hyvin valmennetty joukkue pystyy kurinalaisuudellaan ja
hyvin toteutetulla taktiikallaan tekemään erittäin nopeasta
Oilersista hitaalta näytävän joukkueen - valmennusryhmää
on onniteltava.
Ja epäitsekkäitä pelaajia. Sergei Krivokrasov esimerkiksi
epäonnistui Chicagossa, Calgaryssa ja Nashvillessa
vakuuttamaan valmentajansa yksipuolisella pelillä - nyt
Minnesotassa hän pelaa epäitsekkäästi, luo toisille tilaa
paikkoihin ja puolustaa - ja on siten pitänyt työpaikkansa
showssa.
Öljyn kohtalo jää nyt torstaina Vancouverissa pelattavan
LA vs. Nucks - ottelun varaan - Kingsin voittaessa Öljyn
tie playoffeihin on varma; muussa tapauksessa lauantain
ottelu Vancouverissa ratkaisee.
Janne Niinimaa jatkaa luotettavaa peliä panosten koventuessa -
jo kolmas maali viikon sisällä, kaudella 13.
Edmonton Oilers on löytänyt kultakimpaleen nuoressa Mike
Comriessa; 22 pistettä 39 ottelussa, porukan parhaita
puolustuspelissä - todellinen klooni Weightistä, ei ehkä
yhtä taitava kiekonkäsittelijä, mutta jo nyt paljon
parempi pelaaja kuin Weight oli samassa iässä.
Ennen ottelua Oilersin Al Hamilton - legendaarinen kapteeni
WHA- ja NHL-alkuajoilta, paras Öljyn pelaaja ennen Wayne
Gretzkyn saapumista - sai kunniakseen nähdä paidan #3
hinattavan Skyreachin kattoon #99 vierelle.
Seremoniassa Jumbotronin välityksellä katselijoille ja
Hamiltonille välitettiin tervehdykset mm. Al Hamiltonin
entisiltä joukkuekavereilta Wayne Gretzkyltä ja Mark
Messieriltä.
Pelin jälkeen pettyneille Oilers-pelaajille annettiin fanien
äänestämät seuran omat palkinnot, MVP jo 72 peliä pelannut
Tommy Salo, suosituin pelaaja Doug Weight, paras puolustaja
Jason Smith, paras puolustava hyökkääjä Todd Marchant.
Oilers ei valitse "Unsung Hero":a. Se olisi mennyt
Igor Ulanoville.
Burnaby-Joe ja President’s Trophy
Kapteeni Joe Sakic luisteli ennen keskiviikon ottelua
vastaanottamaan runkosarjan voitosta tullut President’s
Trophyn joukkueensa puolesta, mutta kuten Konferenssin
mestaruuspyttyjenkin kanssa tehdään, ei suostunut koko
komeuteen edes koskemaan.
Palkintoa on nyt jaettu 15 kauden ajan ja vain neljästi on
sen voittaja onnistunut voittamaan myös Stanley Cupin
samana vuonna:
1987 Edmonton Oilers, 1989 Calgary Flames, 1994 New
York Rangers ja 1999 Dallas Stars.
Runkosarjan voitto on siis jonkinlainen kirous..
Jos lähdetään matemaattisesti ennustamaan Stanley Cupin
voittajajoukkuetta, on hyvä pitää mielessä ns. "100-point
Factor" - Kannun vie yleensä joukkue, joka runkosarjassa
on tehnyt vähintään sata pistettä.
Poikkeuksena oli Detroit vuonna 1997, vain 94 pistettä.
Eli logiikka sanoisi, että voittaja tällä kaudella
tulee noin viiden joukkueen joukosta.
Itse ottelussa Avs lisäsi etumatkaansa tasapelipisteellä
Anaheimia vastaan - Sakicin 50. Maali - mutta
Jaromir Jagrin etumatka saattaa olla liian suuri
pistepörssissä.
Nashville Dallasissa
Dallas jatkoi hienosäätelyä kotonaan Nashvillen kustannuksella.
Surullisenkuuluisalle Reunion Areenan sohjolätäkölle jätettiin
hyvästit hienolla tavalla, 5-1 voitto, Hullin one-timer,
Modanon triplaus ja yksinläpimaali, Zubovin syötöt jne.
Hulppean hieno American Airlines Center odottaa ensi
kauden alussa.
Nashvillen David Legwandin nimi kannattaa laittaa muistiin.
Pelaaja muistuttaa nopeudessaan, taidossaan ja koossa
Mike Modanoa vähän, mutta joutuu tekemään läpimurtonsa
liigaan paljon huonommassa seurassa.
Muut keskiviikon ottelut
Kahden golf-kentille maanantaina säntäävän porukan
ottelussa Calgary murskasi lamaantuneen Chicagon 5-2.
Pittsburghissäkin kausi päätettiin jakamalla seuran omat
palkinnot: Vuoden comeback-pelaajan pytyn sai Ian Moran.
Heh
MVP oli Mario Lemieux.
Jaromir Jagr jatkoi marssiaan kohti neljättä peräkkäistä
Art Ross Trophyä Tampan kustannuksella kahdella hienolla
maalilla.
Tilanne Lännessä keskiviikon jälkeen
5. Edmonton, 1 peli jäljellä, 38 voittoa, 91 pts
6. San Jose, 3 peliä jäljellä, 38 voittoa, 90 pts
7. Los Angeles, 2 peliä jäljellä, 37 voittoa, 89 pts
8. Vancouver, 2 peliä jäljellä, 35 voittoa, 88 pts
9. Phoenix, 2 peliä jäljellä, 34 voittoa, 88 pts
Jännitys säilyy loppuun asti.
Muita Paloja
Kolme maagisen 50-maalin keron jäsentä NHL:ssä tällä
kaudella, Bure, Jagr ja Sakic. Tuleeko Peter Bondrasta
neljäs?
Atlanta Trashers teki sopimuksen Calgarysta kotoisin
olevan Dany Heatleyn kanssa. Heatley valittiin viime
kesän draftissä toisena Marian Gaborikin jälkeen ja
pelasi kaksi viimeistä kautta Wisconsinin Yliopistossa,
jossa hänet nimettiin yhdeksi Hobey Baker Trophyn
finalistiehdokkaiksi - palkinto, joka annetaan vuosittain
parhaalle pelaajalle amerikkalaisessa yliopistokiekossa.
Heatley, joka edusti Kanadaa kaksissa Junnu MM-kisoissa,
tulee ansaitsemaan maksimimäärän, mitä keltanokalle
voidaan maksaa - vähän alle miljoona taalaa kaudessa -
mutta bonuksien avulla hän voi ansaita jopa vähän alle
11 miljoonaa taalaa seuraavan kolmen kauden peleistä.
Heatley aloittaa NHL-uransa syksyllä.
On huomionarvoista, että NHL:ssä aloittaessaan huippulahjakas
Heatley on jo 20-vuotias korkeatasoista yliopistokiekkoa ja
sitä ennen Albertan junnuliigaa pelannut pelaaja.
NHL:ssä on pelaajia, jotka on tuotu liigaan varhaisemmassa
iässä ja urakehitys on monesti kärsinyt.
San Jose Sharksin voittaessa pelinsä Minnesotaa vastaan
puolustaja Brad Stuart istui pressboxissa jo neljännettä
perättäistä "healthy scratch":inä.
Stuart pelasi viime kauden kokonaan NHL:ssä, vaikka oli
vasta teininulikka.
Paremmissa joukkueissa rookien sisäänajaminen voi
kokoonpanon syvyydestä johtuen olla helpompaa - viime
kaudella Scott Gomez voitti Calder Trophyn vain
19-vuotiaana NJ Devilsissä esimerkiksi.
Martin Havlat on onnistuttu tuomaan Ottawan kovaan
joukkueeseen myös onnistuneesti.
Öljyn mainio nuori pakki Eric Brewer on tällä kaudella
saanut Saarella menettämänsä itseluottamuksensa takaisin
ja on nyt lunastamassa lupaustaan, vaikka miehen ura
vielä viime vuonna oli vaarassa tuhoutua täydellisesti.
Mad Mike Milburylla on kyseenalainen maine nuorten
pelaajien uran tuhoajana. Tim Connolly pelasi liigan
nuorimpana pelaajana koko viime kauden, mutta on
kärsinyt vaikeuksista tällä kaudella.
Nuori maalivahti Rick DiPietro olisi varmasti hyötynyt
enemmän pelaamisesta yliopistossa - nyt hän on teini-ikäinen
vahti liigan huonoimmassa joukkueessa joka ilta hirvittävässä
kumisateessa.
Manny Malhotra, Nik Antropov ja Patrick Stefan ovat
hyviä esimerkkejä pelaajista, jotka tuotiin showhun liian
aikaisin.
Onneksi aika on vielä näitten pelureitten puolella.
Tim Connollyn nilkkaharhautuksista ja muista kikoista
olen aikaisemmin maininnut muutaman kerran tällä palstalla
enkä ole ainoa joka on huomannut: entinen Floridan GM
Bryan Murray vertasi teknistä 19-vuotiasta junnua Detroitin
legendaan Steve Yzermaniin.
"I was watching Yzerman play the other night. I’d seen
the Islanders and I thought this guy needs lots of work
and lots of strength, but he could be that kind of a
player. He has to figure it out a little bit and obviously
the team has to get better to help him get better.
But he’s a real skillful kid."
Washington Capitalsin Adam Oates saattaa ottaa eniten
pisteitä tehneen NHL-pelaajan tittelin tällä kaudella -
toisen kerran urallaan. Ensimmäinen kerta oli kaudella
1992-93 Oatesin pelatessa Boston Bruinsissa.
Jos Oates ottaa syöttökuninkuuden, hänestä tulee
38-vuotiaana vanhin pelaaja NHL:n historiassa, joka
tähän saavutuksen on koskaan päässyt - Wayne Gretzky
oli 37-vuotias voittaessaan syöttöpörssin kolme vuotta
sitten.
Mario Lemieux ei omasta mielestään ansaitse liigan
MVP-palkintoa, koska on pelannut vain puolet kaudesta.
Mario on pisteillään jo noussut 40 parhaan joukkoon.
Dallasin puolustaja Sergei Zubov johtaa liigaa "giveaways"
eli kiekon menetysten sarjassa, NY Rangersin Brian Leetch
taas "takeaways"-sarjassa, eli kiekon vastustajalta
poisottamisessa.
Ken Hitchcockille giveaways-lista ei liene mieluisaa
luettavaa: viiden pahimman möhlijän joukossa on
neljä Dallasin pelaajaa; Derian Hatcher, Mike Modano
ja Brett Hull Zubovin lisäksi.
Toisaalta, kun paljon tekee - tulee myös virheitä.
Edmonton Oilersin raa’at pakit Jason Smith ja Igor
Ulanov ovat molemmat kuuden eniten laukausten eteen
heittäytyneitten pelaajien listalla - siis blokeissa -
Smith vielä NHL:n kärjessä.
Mike Keenanilla on sopimuksessaan seura-optio, joka
astuu voimaan kymmenen päivää kauden jälkeen.
Paljon spekulaatioita liikkuu Iron Miken tulevaisuudesta
Bostonissa, GM Mike O’Connelin mukaan edes hyvä
menestys ensimmäisellä kierroksella ei välttämättä riitä
Keenanin työn turvaamiseksi - ei kovin lupaavaa puhetta.
Huhut kertovat, että Penguinsin Jaromir Jagr tullaan
kesän aikana treidaamaan; Pens hakee mieluummin tilalle
pari vähemmän ansaitsevaa pelaajaa.
Jagr pyysi itse treidiä alkukaudesta, jolloin seuralla ei
mennyt vielä hyvin ja joukkueella ei ollut johtajaa.
Mario Lemieuxin paluu noin seuraavaksi kahdeksi kaudeksi
mahdollistaa Jagrin treidaamisen. Kaupan avulla joukkue
pystyisi hankkimaan kipeästi tarvitsemaansa syvyyttä
kokoonpanoonsa.
NY Islanders saattaa olla Jagrista kiinnostunut - viime
viikolla Saarella käydessään Jagr itse puhui asiasta
avoimesti eikä pitänyt edes ongelmana pelata Saarella jos
entinen Pens-luotsi Kevin Constantine saapuu sinne
valmentamaan ensi kaudella.
Jagrin maine "coach-killer":inä alkoi kun Constantine
ajettiin Pittsburghistä tervassa ja höyhenissä.
Jagrin mielestä Constantine oli siihen aikaan liian ankara
ja liian vaativa nuorten pelaajien kanssa.