Caps ja Billington purkivat maalivahdin sopimuksen joulukuun loppupuolella ja tuolloin moni arvioi veteraanivahdin uran kaukalon sisäpuolella olevan ohi. ”Biller” ehti saada pelitarjouksen Sveitsistä sekä kyselyitä kiinnostuksesta TV-työhön ennen kuin Avsien GM Pierre Lacroix otti häneen yhteyttä ja tarjosi konsultin työtä organisaatiossa. Billingtonin työnkuvaan kuuluu työskentely nuorten pelaajien kanssa sekä kykyjenetsijän työ.
Billington aloitti kauden Capitalsien kakkosvahtina, mutta joutui Sebastien Charpentierin syrjäyttämäksi kauden edetessä. Billingtonin kakkosvahdin paikka oli jo kauden alussa epävarma, mutta suostuminen palkan alennukseen piti miehen vielä joukkueessa. Alkukauden aikana Billingtonin otteet eivät vakuuttaneet johtoa ja niinpä Charpentier kutsuttiin aina ylös pelaamaan kun Kölzig tarvitsi lepoa. Joulukuussa, Billingtonin läpäistyä kolmannen kerran waivers-listan, Capitals-johto päätti, että hyvin pelannut Charpentier ansaitsee vakiopaikan kakkosena. Neuvottelut sopimuksen purusta alkoivat Billingtonin kanssa ja yhteisymmärrykseen päästiin ennen vuoden vaihdetta.
Kuluva kausi oli Billingtonin neljäs Washingtonissa, sitä ennen hän pelasi kolme kautta Coloradossa Patrick Roy’n kakkosmiehenä. Biller on NHL-piireissä erittäin pidetty ja arvostettu maalivahti jo sen puoleen, että hän oli yksi harvinaisista maalivahdeista, jotka tyytyvät mukisematta kakkosmaalivahdin pestiin.
Billington pelasi kauden aikana Washingtonissa viisi peliä, joista hän voitti yhden, pelasi tasan yhden ja hävisi kolme. Päästettyjen maalien keskiarvolukema oli 4.70. Lähes viisitoista kautta NHL:ssä pelannut Billington ehti edustaa NHL-uransa aikana New Jerseytä, Ottawaa, Bostonia, Coloradoa ja Washingtonia.
Billington voitti Kanadan paidassa nuorten MM-kultaa vuonna 1985 ja hopeaa 1986. Vuoden 1985 kisoissa hänet valittiin kisojen parhaaksi maalivahdiksi. Billington oli mukana myös Suomen 1991 MM-kisoissa hopeaa voittaneen Kanadan kakkosvahtina. New Jerseyn vuosinaan hänet valittiin myös kerran NHL:n All Stars-otteluun.
Lähde: www.washingtontimes.com
