Unto Wiitala kunnostautui sekä pelaajana että erotuomarina. Peliurallaan maalivahtina toiminut Wiitala pelasi Karhu-Kissojen sekä Tarmon maalivahtina 1940- ja 1950-luvuilla. Hän edusti Suomea Oslon talviolympialaisissa 1952 sekä MM-kisoissa 1949, 1951, 1954, 1955 ja 1957. Wiitala valittiin Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi kolme kertaa (1949, 1954, 1956). Maalivahdeista vastaavaan on yltänyt hänen lisäkseen vain Urpo Ylönen.
Peliuransa jälkeen Wiitala siirtyi erotuomariksi, ja hän loi siinäkin roolissa merkittävän uran. Hänet palkittiin neljästi (1972-75) vuoden erotuomarina, ja palkinnon nimi muutettiin Unto Wiitala -palkinnoksi vuonna 1995.
Erotuomarina Wiitala vihelsi kahdet olympia- ja kolmet MM-kisat. Hänet valittiin IIHF:n Hall of Fameen vuonna 2003. Suomen jääkiekkoleijonaksi (#18) Wiitala pääsi ensimmäisten joukossa vuonna 1985.