Ottelun asetelmat olivat selkeät: Välttääkseen putoamisen oli Iso-Britannian pakko voittaa varsinaisella peliajalla. Itävallan mainiosti edennyt turnaus oli puolestaan vaarassa ajaa karille yhdestä notkahduksesta. Joukkueet olivat kenties liiankin tietoisia tilanteesta, sillä ottelun oli sangen valjua ja arkaa.
Vähitellen ote alkoi siirtyä Isolle-Britannialle. Imperiumi sai parikin vaarallista paikkaa, ja Bernhard Starkbaum sai tehdä kaikkensa pitääkseen maalinsa varjeltuna. Vasta erän viimeisen minuutin alkaessa Matthew Myers vei Ison-Britannian johtoon, Manuel Ganahlille hieman hövelisti tuomitusta jäähystä.
Toinen erä ehti vanheta vain pari minuutta, kun Robert Dowd ohjasi Cade Neilsonin syötön maaliin. Britit pelasivat turnauksensa parasta kiekkoa, itävaltalaisilta kävivät ideat vähiin. Starkbaum piti joukkuetta pystyssä torjumalla parikin Ison-Britannian läpiajoa.
Ottelun vanhetessa alkoi Itävallankin peli-intensiteetti tiivistyä. Se pakotti britit virheisiin, ja yhdessä niistä tuomittiin Joshua Batchille kaksiminuuttinen huitomisesta. Ali Wukovits kavensi ylivoiman alkuhetkillä. Mutta vielä Itävalta tarvitsi lisämaaleja.
Riskinotto kostautui. Neilson karkasi läpiajoon ja sysäsi 3–1-maalillaan Itävallan kuilun partaalle. Vain reilua minuuttia myöhemmin Dominique Heinrich kavensi. Itävallan takaa-ajovaihde kuitenkin hyytyi saman tien Benjamin Nissnerin kaksiminuuttiseen.
Draama kiteytyi kahdeksan ja puoli minuuttia ennen loppua. Mark Richardson hävisi oman maalin takana kaksinkamppailun virkaveljelleen Thomas Rafflille. Nissner nappasi kiekon ja käänsi maalin eteen. Kiekko jäi elämään Ben Bownsin torjunnasta, otti kimmokkeen Batchistä ja löysi tiensä maaliin.
Nyt etu oli jälleen Itävallalla, ja 66 sekuntia ennen loppua Raffl sinetöi 4–3-maalillaan Itävallan paikan A-sarjassa myös ensi vuodeksi. Peter Schneiderin heitto tyhjiin oli enää kosmetiikkaa.
