Elmo Aittola: Totuus seiskapelistä – Lopussa ratkaisee aina sydän

LIIGA / Uutinen
Seiskapelistä tulee vääntöä.
Kärpillä kysymys tulee eteen siinä, tarvitseeko sen tässä ottelusarjassa edes olla tiivimpi ja sen yksilöiden välittää toisistaan yhtä paljon kuin Kerhon pelaajien. Voittaakseen kuitenkin mestaruuden.

Jokainen tarina tarvitsee hyvän ja pahan, nuoren ja vanhan, mestarin ja haastajan. Näytelmä Suomen mestaruudesta on tanssahtanut pisteeseen,
jossa alkaa näyttämön viimeinen esitys.

Tarina rakastaa aina altavastaajaa. Haastajaa, joka tässä tapauksessa on kiistattomasti
HPK. Eikä vähiten sankarimaisen kuudennen ottelun voiton takia. Kun puhutaan pakottamisesta, selkä seinää vasten Kerho pakotti ottelusarjan ratkaisun Ouluun.

Missä Kerho oli torstaina parempi? Yhden maalin tekemisessä ja joukkueena pelaamisessa. Pelissä, jonka suurin lähde oli sydän ja tunteen järjellä halliten. Ainoa mittari on lopputulos.

Kärpillä on kokeneiden hankintojensa sekä ylivoimaisen runkosarjansa ansiosta vain hävittäävää, kaikki paitsi mestaruus on tappio. HPK:lle hopea on näin lähelle päästessä
pettymys, mutta silti voitettu mitalli, Kärpille se on hävitty mitali.

Sydäntä voi mitata, sen mittari on tuloksessa. Mutta suurin mittari sydämelle on pelaajien
sekä toimijoiden mielenrauha tuloksen jälkeen. Kerho on kiistattomasti osoittanut ryhmänä enemmän toistaiseksi, toki materiaaliltaan hiukan vahvempaa vastustajaa vastaan. Kärpillä kysymys tuleekin eteen siinä, tarvitseeko sen tässä ottelusarjassa edes olla tiivimpi ja sen yksilöiden välittää toisistaan yhtä paljon kuin Kerhon pelaajien.

Joillekin voi kuulostaa jopa lapselliselta, kun puhutaan sydämestä sekä välittämisestä, mutta primäärit tunteet, jotka määrittävät joukkueen ryhmätoimintaa vuoden (tai vuosien) yhdessäolon jälkeen nousevat aidosti ratkaisevaksi.

Sydämen lisäksi huomioitava logiikka on, että tällaisessä ottelussa kaikki perustuu yksilötasolla siihen, että jokainen tekee perusasiat niin hyvin kuin mahdollista. Yhdenkin siirtokiekon tai kamppailutilanteen häviäminen voi johtaa maaliin omassa päädyssä. Molemmat valmentajat ovat mieleltään pragmaatikkoja, joten heidän viestinsä joukkueelle on se, että yhdellä vaihdolla ei voiteta ottelua, mutta yhdessä vaihdossa se voidaan hävitä.

Näiden asioiden syntyminen sekä vaaliminen lähtee pelaajista. Valmentajat rakentavat arvomaailman, mutta mikäli pelaajat eivät sitä ota omakseen, toiminta on yksilöiden varassa. Kokeneiden pelaajien rooli ryhmäytymisessä on tärkeämpi kuin valmentajien. Valmentajat voivat voittaa runkosarjassa otteluja, pelaajat voittavat
mestaruuksia. Seiskapelissä peli siirtyy valmentajilta pelaajille lopullisesti, yhden kaiken ratkaisevan mittelön ajaksi.

Tarinana Kerhon mestaruus olisi sellainen, joka muistettaisiin vuosia. Se olisi täynnä yksilöitä, joiden ei pitäisi olla pelaamassa mestaruudesta. Kärppien viiri taas olisi vain yksi muiden joukossa Raksilassa. Mikäli Kerho voittaa tänään, on se sydämen, järjen ja tarinan voitto. Kärppien voittaessa kausi tullaan muistamaan ylivoimaisuudesta, jossa loppusuoralla huippuunsa asti viritetty kone vähän yskähteli, mutta voitti silti – kuten kaikki jo kesäkuussa tiesivät.

Ja loppupeleissä näyttämöllä on tänään kaksi miestä joiden yksinäinen suoritus voi ratkaista kaiken, Emil Larmi ja Veini Vehviläinen. Ottelun ja kaiken muunkin kannalta toivottavaa olisi, ettei kummankaan yksilösuoritus ratkaisisi mestaria.

Itse uskon tänään Kerhon voittavan, koska se on tarinana parempi.

Elmo Aittolan valmentama joukkue voitti runkosarjassa 20 ottelua putkeen ja runkosarjan ylivoimaisesti, tippuakseen ensimmäisellä kierroksella 2–0. Seuraavaalla kaudella joukkue sijoittu runkosarjassa viidenneksi ja voitti mestaruuden 6–0. Joukkue koostui täysin samoista pelaajista, saavutus ei ollut valmentajan, se oli pelaajien.

» Lähetä palautetta toimitukselle