Ottelu lähti liikkeelle kovalla temmolla. Kiekko ja luistin liikkuivat vinhasti koko ensimmäisen erän ajan. Yhdysvallat oli niskan päällä, ja Jussi Olkinuora oli mies paikallaan kovassa kiekkohelteessä. Kertaalleen Eric Robinson veti ylärimaan. Olkinuora torjui kaikkiaan kahdeksan kertaa ja virkaveli Cal Petersen kymmenen, mutta erikoista kyllä ensimmäinen erä oli vailla maaleja ja rangaistuksia.

Toisen erän vanhetessa Suomi pystyi vastaamaan pahimman teränsä kuluttaneen amerikkalaisryhmän vauhtiin. Erää oli pelattu seitsemisen minuuttia, kun Suomen pyörittäessä Yhdysvaltain alueella pelasi Saku Mäenalanen kiekon Atte Ohtamaalle. Konkaripakki lämäsi Suomen maalitilin auki.

Suomen toinen maali oli yhdistelmä nuoruutta ja kokemusta. Anton Lundell teki väkevän esityön, Olli Määttä petasi paikan, Ville Pokka laukoi ja Iiro Pakarinen sohaisi maalin kulmalta irtokiekon Petersenin kautta häkkiin. Jason Robertson ehti vielä iskeä kavennuksen, ja päätöserää varten jaettiin kortit uudelleen.

Aineksia oli lisämaaleihinkin. Teemu Turunen pelasi itsensä loistavaan tekopaikkaan, ja Connor Garlandin läpiajossa Olkinuora veti pitemmän korren.

Päätöserässä amerikkalaiset painostivat herkeämättä, ja eritoten viimeiset kymmenen minuuttia olivat Suomen kannalta pitkälti viivytystaistelua. Kentällä tekeminen oli tervanjuontia, ja Olkinuora otti kaiken mahdollisen kiinni. Leijonien sinnikkyys kesti loppuun asti, ja täydet sarjapisteet jäivät sinivalkoisten plakkariin.