Suomen ja Iso-Britannian kohtaamisessa oli mielenkiintoinen historiallinen lähtökohta: Suomi ei ollut koskaan aiemmin onnistunut kaatamaan Iso-Britanniaa jääkiekon MM-kisoissa. Kaksi aiempaa kohtaamista olivat kumpikin päättyneet saarivaltiolaisten voittoihin.
Ensimmäistä kertaa maat kohtasivat maaliskuun 17. päivänä vuonna 1951, jolloin Iso-Britannia kaatoi Leijonat lukemin 6-3. Vuonna 1962 britit olivat parempia 7-5-lukemin.
Brittien jääkiekon kultavuodet ovat kaukana historiassa, eivätkä britit lähteneet tämän vuoden MM-kisoihin edes todellisena haastajana. Sille MM-kisoissa säilyminen olisi jo vertaansa vailla oleva temppu. Viime vuonna brittien Unkarin IA-divisioonan MM-kisoissa saavuttama nousu sisälsi jo monta suurta yllätystä, eikä Iso-Britannian maajoukkueen taso ole lähelläkään MM-kisojen vaatimuksia.
Tasoero näkyikin kentällä alusta asti. Leijonat vei peliä mielin määrin ja Iso-Britannian hyökkäykset jäivät satunnaisiksi yksinyrittämisiksi. Suomi kuitenkin hakkasi hyökkäysalueella päätään seinään, brittien ollessa suomalaisten lähettämien kiekkojen tiellä milloin milläkin ruumiinosalla. Maalille asti menneet kiekot torjui ansiokkaasti brittivahti Ben Bowns, joka venyi kiekon tielle ensmäisen kaksikymmenminuuttisen aikana 12 kertaa.
Kun toista erää oli pelattu 24 sekuntia, ohitti kiekko viimein brittivahti Bownsin, ensimmäisen miesten MM-kisamaalinsa iskeneen Toni Rajalan laukauksen painuessa Iso-Britannian maalin vasempaan yläkulmaan. Hetkeä myöhemmin Atte Ohtamaa muutti lukemiksi 2-0 ja erän lopulla MM-ensikertalainen Joel Kiviranta viimeisteli turnauksen avausmaalinsa, siirtäen Leijonat 3-0-johtoon.
Päätöserässä Leijonien hallinta jatkui, brittien keskittyessä pitämään maalinsa varjeltuna. Lukemia pääsivät kaunistelemaan Mikko Lehtonen ja Kristian Kuusela, joista jälkimmäiselle tyhjään brittimaaliin tehty osuma oli Kivirannan ja Rajalan tapaan ensimmäinen MM-kisaosuma.
Suomen maalilla MM-debyyttinsä tehnyt Jussi Olkinuora sai tililleen myös ensimmäisen nollapelinsä. Nollapeli vaati 12 torjuntaa.