Oliwer Kaski otti Pelicansin reppuselkään Tapparan salama-alun jälkeen - tamperelaisille karu tylytys Lahdessa
Pelicansin vahva alkuvuosi vaihtui päättyvällä viikolla tappioputkeen, kun joukkue otti peräkkäin käkättimeen kärkipeleissä Kärpiltä ja HPK:lta. Näissä peleissä joukkueen suurin vahvuus, eli alakerran pelaaminen romuttui pahemman kerran - olkoonkin, että pakit olivat hyökkäyspelaamisessa vahvoja.
Pelicans antautui oululaisia vastaan kuudesti ja Hämeenlinnassa oma reppui soi viidesti. Lahtelaisten kaikki kolme maalia syntyivät pakkien lavoista - Henrik Nilsson (0+1) ja lauantaina loukkaantunut Miihkali Teppo (0+1) iskivät kauden avausrysänsä, myös puolustajien pistepörssin voitosta taisteleva Oliwer Kaski (2+1) osui.
− Me olimme ahkera, häpeilemätön ja vihainen eilisestä. Kun olimme niitä, niin olimme onnekkaita. Vedimme koko sielun peliin. Yhteinen hätä auttaa, päävalmentaja Ville Nieminen pohdiskeli joukkojensa avainasioita.
Vaikka Tapparan avausmaali olikin Jussi Olkinuoran näkökulmasta helpohko, oli alkuvuoden yksi kuumimmista veskareista tikissä. Hänen räpylähanska heilahti pariin kertaan siihen malliin, että lahtelaisyleisö innostui suuriin aplodeihin.
Liekö 0−1-maalin jälkeen tulleet kopit kasvattaneet yli 30 torjuntaa ottaneen kassarin itseluottamusta, sillä Olkinuora vesitti torjunnoillaan Tapparan pääasiassa torsoiksi jääneet hyökkäykset kerta toisen jälkeen.
− Jussi oli taas seinä meille. (Jordan) Rowleylta (1+1) hyvä sisääntulo, Nieminen iloitsi kehuen myös Kaskea, Antti Tyrväistä (1+0) ja Taavi Vartiaista.
Kun kaikki onnistuu, niin kaikki onnistuu. Kaski kiskaisi Pelicansin avausmaalin erikoisen sattuman jälkeen pikkumustan pompittua pakin laukauksen jälkeen Christian Heljangon torjunnasta Aleksi Elorinteen koipeen ja siitä vieraiden omaan maaliin. Toki läpimurtopuolustajan kauden 14:ttä osumaa edelsi taiturin loistava nousu ylivoimalla läpi kentän.
Kun Kaski iski perään vielä toisen, voitaneen pakin todeta kääntäneen Pelicansin sysimustan alun itse panoksellaan.
Jos oli lahtelaisten maalitehtailulle alkutahdit lyönyt Kaski tikissä, niin samaa voi sanoa Henrik Nilssonista (0+1). Perusluuta huipensi mainion iltansa huikeaan passiin toisen erän alussa, josta Jesse Saarinen (1+1) suti 4−1-maalin. Olisi kiva tietää, mitä ruotsalaispakki "on vetänyt". Tapsantansseihin asti hän veti pisteittä, mutta nyt niitä on kasassa jo 1+3=4.
Mainittakoon vielä sekin, että perjantaina Nilsson ja Teppo tekaisivat kauden avausmaalinsa, lauantaina vuorossa oli vasta toista otteluaan pelannut Rowley.
Pelicans jäi heti ensimmäisellä minuutilla jalkoihin Tapparan mentyä johtoon. Lahtelaisten kannalta hyvä niin: Vaikea avausminuutti herätti isäntiä.
Alun osumat siivittivät pelikaanin sellaiseen lentoon, jota edes Tapparan tasoinen tähtilauma ei pystynyt pysäyttämään. Pelikaani oli jokaisella neljällä ketjulla alati vaarallinen hyvän jalkansa turvin.
Kaski oli kiekollisen pelin ja hyökkäyspelin moottori vaihdosta toiseen. Tällä kaudella jo tehot 15+24=39 latonut pakki iski isäntien ylivoimamaaleista ensimmäisen itse ja rakensi toisen huimalla syötöllä.
Yhden kauden piste-ennätystään ällistyttävästi jo 23 pinnalla parannellut alakerran luuta oli Pelicansin hyökkäyksien näkyvin pelaaja kokonaisvaltaisuutta mietittäessä.
Jos oli Pelicansin aiemmin nähty voitosta voittoon -liito tyssännyt ainakin kahden pelin ajaksi, niin Tapparan vire oli Lahteen tultaessa täysin erilainen. Vuoden 2018 vaikea loppu oli tammikuussa muisto vain. Kuluvan vuoden aikana nokkaan oli tullut vain kahdesti, joskin noista edellisin näki päivänvalonsa perjantaina Tampereen paikallisessa.
Kummankin lauman tehdyt ja päästetyt maalit muuten näyttivät ennen iltaa lähestulkoon samanlaisia numeroita, kotijoukkue ensiksi mainittuna: 136−113 - 135−115.
Pelicansin kolme ensimmäistä maalia olivat Heljangon kannalta harmittavia pomppuja, joissa hänellä ei ollut mitään tehtävissä. Jollain tavalla noiden takaiskujen jälkeen näytti, että Tapparan ykkösvahti oli lyöty.
Kelvollisen kauden pelannut veskari sekoili kiekon kanssa, eikä pystynyt ottamaan sellaisia torjuntoja, jotka olisivat tuoneet valkopaidat taisteluun mukaan.
Viisi tasakentällisin päästettyä maalia osoittaa sen, että Tapparan tasoinen kivenkova joukkue epäonnistui alakerrassaan pahemman kerran. Pelicans pisti pahimmillaan "tuulemaan" jalalla niin rajusti, että vieraat näyttivät olevan kuin suolapatsaita omissaan.
Tapparan viikonloppu meni täysin vihkoon, kun se ei saanut kahdesta pelistä pinnan pinnaa. Omissa soi Ilvestä ja Pelicansia vastaan yhteensä muuten 11 kertaa. Lahdessa alakerran suurin heikkous oli raskaan oloinen liikkuminen.
Jos Tapparan yksi näkyvimmistä pelaajista hyökkäyksessä oli Ben Blood muutamilla toisen erän veiveillään, ei hyökkäyskalusto ole onnistunut - kaikki kunnia todella komeaa kautta pelaavalle ja kuin uudelleen syntyneelle tehopuolustajalle. Hän oli oikeasti väkevä taas kerran ylöspäin pelatessa. Hyökkääjistä ei samaa sitten voikaan sanoa.
Mikäli lahtelaispoppoo ei olisi ollut niin ylivoimainen kuin se oli, olisi Bloodille jopa voinut antaa tämän jutun ohessa jaettavia tähtiä.
Vieraiden ylivoima oli luokattoman huonoa. Toki se sai ainoat mahdollisuutensa toisen ja kolmannen erän lopussa, eikä niistä ehkä pidä ihan liikaa vetää johtopäätöksiä. Kiekolliset virheet ja harhasyötöt olivat silti yllättävän räikeitä verrattuna siihen, mitä kirvesrinnoilta ollaan parhaimmillaan totuttu näkemään.
Ilman Kasken kiusankappaletta Pelicansin kaksi ensimmäistä ylivoimahäkkiä olisivat jääneet todennäköisesti syntymättä. Ne nousivat vieraiden kannalta liian suureen rooliin, sillä taululla olisi ollut toisella tauolla numerot 3−1. Jossittelu on toki yhtä tyhjän kanssa, mutta ensimmäisen minuutin kaltaisen liidon olisi vieraiden kannalta suonut jatkuvat myös jatkossa sekä erityisesti erikoistilanteissa.
Niiden aikana kun Pelicans ratkaisi pisteiden kohtalon.
Lahtelaisten kannattaa laittaa lotto vetämään pikimmiten. Kuten maalikoosteestakin näkee, olivat kolme ensimmäistä osumaa melkoisia onnenkantamoisia - toki tuurikin on ansaittava.
Tappara-luotsi Jukka Rautakorpea ei ehkä ihan ymmärrettävästi näkynyt koppikäytävillä, joten hänen kommentit jäivät tällä kertaa saamatta.
Liigan kuumin pakki Kaski otti muut pelikaanit reppuselkään 0−1-osuman jälkeen. Pelicansin ensimmäisen erän rutistus ja pomppumaalit olivat lopulta vieraiden lumipallokierteen alku. Kun pallo lähti pyörimään, ei se pysähtynyt millään - ei edes isäntien muutamista hasardisyötöistä huolimatta. Lahtelaisten peli-ilo paistoi haastavan alun jälkeen Orimattilaan asti.
Kaski on muuten enää kahden maalin päässä viime kauden pakkien maalipörssin voittaneesta Ilkka Heikkisestä, joka kiskoi 17 osumaa.