Pelicans karisti Jukurit-peikon kannoiltaan ja kaatoi mikkeliläiset 11 minuutin tehohetkellä
Liigassa ennen torstain kierrosta komeasti viidettä sijaa miehittänyt Pelicans oli tarjoillut kotiyleisölle viime aikoina namia täydestä pussista: Viidessä edellisessä pelissä se oli jäänyt pisteittä vain kerran ja edellinen Lahden kamppailuiden suorien tappioiden putki oli peräisin marras-joulukuulta.
Tämän kauden kohtaamisten voitot olivat mikkeliläisvieraille 2−0 ja maalitkin selvästi 6−2.
Ykkösvahdin rooliin tsekkiveskari Jakub Skarekin nuorten MM-kisakomennuksen takia noussutta Jussi Olkinuoraa ei ehkä testattu aivan pahimmalla tai parhaimmalla - kuinka vaan - mahdollisella tavalla.
Toisaalta kassari piti päänsä ja tonttinsa kasassa vähäisestä työmäärästäkin huolimatta oikein hyvin aina päätöserän loppuun asti.
Suht' varmasti pelannut Oklinuora syötti namupassin Teemu Henritiukselle maalin takaa suoraan tyhjän uunin eteen, josta ei vain yksinkertaisesti voinut epäonnistua.
Pelicans selvisi ensimmäisessä erässä ja toisen periodin alussa maalittomassa tilanteessa pariin kertaan säikähdyksellä Jukurien kihautettua pikkumustan pystyrautaan. Muuten mikkeliläiset eivät todellisilla maalipaikoilla juhlineet.
Muutamasta karusta kiekollisesta virheestä huolimatta jämäkän Pelicans-pakiston riekaleiksi repiminen ei ollut torstaina todellakaan se helpoin homma.
Kovasti oli Jukurit väsyneen oloinen keskiviikon Tappara-pelin jälkeen, vaikka avauserässä se isäntiä horjuttikin. Pelicans-hyökkääjä Artturi Toivolan (1+1) sesongin viides maali oli selvä käännekohta mikkeliläisten jäätyä niin puolustamisessa kuin hyökkäämisessäkin alakynteen. Jalka oli loppu, kun vastaavasti isäntien voimavarat vain tuntuivat kasvavan maalien myötä.
Avauserä oli sohimista, mutta sittemmin laulu muuttui selvästi.
− Ehkä se oli meiltä ainakin, ensimmäinen peli tauon jälkeen... Mutta ei se ihan huonoakaan ollut, oli meillä paikkoja. Peli parani, Toivola näki.
Isäntien näkyvin kolmikko oli väkevästi hyökkäyksiä rummuttanut ja toisaalta tunnollisesti puolustanut ykköstrio Jesse Saarinen (0+1) - Hannes Björninen (1+0) - Hynek Zohorna.
Vasen laituri Saarinen muuten nousi Liigan syöttöpörssin piikkiin yksin 23 napsullaan.
Ylivoimasta ja alivoimasta ei voi vetää mitään johtopäätöksiä, kun niitä tuli kummallekin vain kaksi minuuttia.
Mikkeliläisjoukkue saapui Lahteen allaan kova kotivääntö Tapparan isäntänä. Savon sarvipäät taipuivat 3−4-tappioon siitäkin huolimatta, että superyllättäjä Samuli Piipponen painoi kaksi häkkiä - ja toisen vieläpä alivoimalla. Peruspakki tuplasi tuossa kamppailussa koko kauden maalimääränsä. Se ehkä todistaa sen, että mikkeliläiset ovat yllättäneet hyökkäämisessä positiivisesti.
Vaikka viime vuoden viimeinen ottelu Kouvolassa KooKoota vastaan oli isäntien hallintaa, kampesi pudotuspelipaikasta kynsin ja hampain vääntävä mikkeläislauma pisteet Savoon numeroin 1−4. Jukurit rokotti armotta.
Jukuritorjuja Juhana Aho ei sinänsä jäänyt toisen erän ryskeessä yksin, ja tuon kaksikymppisen takaiskuille on vaikeaa etsiä syypäitä mikkeliläisleiristä. Ne olivat ehkä enemmänkin Pelicansin päättäväisyyden kuin mikkeliläisten selvän huonouden seurausta.
Liigassa seitsemän pinnan päässä jatkopaikasta olevan mikkeliläisjoukkueen puolustustapa tuotti Pelicansille taas haasteita koitoksen alkupuoliskolla. Lahtelaispoppoo oli tehnyt Jukureiden reppuun treenipelitkin huomioiden edellisen kerran yli kaksi maalia reilut vuosi sitten 17. lokakuuta 2017.
− Oli se tiedossa. He puolustavat tiiviisti ja pelaavat joukkueena uhrautuvasti, Toivola vastasi kysyttäessä, oliko Jukurit-pelien vähämaalisuus tiedostettu seikka.
Kovasti oli Jukurit väsyneen oloinen keskiviikon Tappara-pelin jälkeen torstaisen kamppailun vanhetessa. Avauserässä joukkue onnistui jollain tavalla horjuttamaan isäntiä, mutta sittemmin mikkeliläiset jäivät kohtalaisen tasaisen avauserän jälkeen isäntien jalkoihin selvästi. Olkinuoraa ei tosiaankaan testattu kunnolla.
Päätöserän lopulla vieraat saivat näennäistä painetta lahtelaisten jo selvästi nostettua jalkaa kaasulta.
Vieraiden kohdalla tässä pätee samat sanat kuin kotijoukkueenkin kohdalla.
Avauserässä tunnelma oli syystä tai toisesta niin hiljainen, että muutamat katsomosta ja kaukalosta kantautuneet ohjeet kaikuivat ympäri hallin.
Kamppailu oli kaikkinensa siisti - tai vastaavasti heikohko läpsyttely. Mittelön ensimmäinen jäähy tuomittiin nimittäin vasta ajassa 42.00. Ennen tuota syitä jäähyille ei edes ollut, joka kertoo siitä, että esimerkiksi haastot tai kovemmat kamppailut jäivät vähiin.
Jukurit näytti väsyvän sitä enemmän, mitä pidemmälle digitaalit juoksivat. Pelicansin kamppailuvoima ja kova hyökkääminen väsyttivät vieraslauman, ja etenkin toisessa erässä perussuorittamisen tasoero näkyi rajusti.
Siinä missä vieraat koittivat rimpuilla lahtelaisjunan kyydissä, latoi Pelicans kiekkoa toisen perään vieraiden uuniin. Hanojen aukeaminen isäntien kannalta oli tärkeää vaikeaksi todettua mikkeliläislaumaa vastaan.
Toivolan kauden tehokkain ilta tuli maukkaaseen paikkaan.
− Tietysti aina on haluja tehdä pisteitä ja olla sitä kautta esillä, hyökkääjä virnisteli.