Pelicans-HIFK, ottelusarjaraportti: Lahtelaisten huima kotipelien liito jatkuu yhä, HIFK:lle karu selkäsauna
Pelicans oli kevään ensimmäisessä pudotuspelissä ennakkoon vahvoilla runkosarjakohtaamisten perusteella. Joukkue oli antanut jokaisessa HIFK-mittelössä helsinkiläisille nokkaan.
Lisäksi lintuparvi jäi yhdeksässä viimeisessä runkosarjan ottelussa vain kerran pisteittä. Hyökkäysvoittoinen peli oli uomissaan talvella ja niin oli ennen pudotuspelejäkin.
Jussi Olkinuora oli maalillaan läpi illan betonia. Ei kiekon pudottamisia eteen, ei nyt uhkarohkeaa pelaamista mailalla, eikä muutenkaan mitään ylimääräistä kohellusta lukuun ottamatta päätöserän muutamia sooloiluita mailan kanssa.
Mikko Kousan taklausten vastaanottotaito sekä jäätävyys ja idioottivarma luutiminen omissa on nostettava tapetille. Tuntui, kuin yhteensä 60 pudotuspeliottelua pelanneen pakin varmuus olisi tarttunut muihinkin pelikaaneihin. HIFK ei tahtonut päästä parhaille paikoille millään.
HIFK-taustansa takia, ironista kyllä, puolivälieräsarjalle alkutahdit löi Juhamatti Aaltonen. Pudotuspelien avauksessa tehot 0+3 kerännyt hyökkääjä kunnostautui isäntien kahden ensimmäisen maalin ykkössyöttäjänä, ja ensimmäinen osuma syntyi hyökkääjän hankkiman ylivoiman aikana. Nähtiinpä taituri myös välillä alimpana pelaajana Pelicansin omalla puolustusalueella.
Aaltosen panos oli kuin koko kotijoukkueen hyökkääminen pienoiskoossa. Nokkelaa ja nöyrää.
Pelicans oli tarpeeksi terävä, mutta eniten mieleen jäi päätöserän koomailu ylivoimilla Oliwer Kasken kahdesta ylivoimahäkistä huolimatta.
Liekö joukkue jättänyt jotain varastoon, kun suurempia haluja ei näyttänyt olevan. Pitää muistaa, että taulussa oli 4−0-numerot ennen Kasken maalia.
Runkosarjan kutosen osalta aika ennen pudotuspelejä loi kasan kysymysmerkkejä. Se hävisi runkosarjan viimeisissä koitoksissaan Pelicansille ja parille muulle kärkipään poppoolle, eli HPK:lle ja Tapparalle. Kolme tappiota viikkoon kärkijoukkueita vastaan on iso ja mietintää aiheuttava otanta.
Kiekon torjuminen suoraan eteen Pelicansin 4−0-maalissa oli ottelulle vihoviimeinen niitti. Atte Engren ei ollut huono, mutta ei hän parhaimpaan pystynyt. Isäntien maaleista kaikki tulivat otollisimmalta mahdolliselta tekosektorilta, joten maalivahti jäi turhan usein liian yksin.
HIFK ei saanut pidettyä isäntiä kurissa parhailla tekosektoreilla Engrenin naaman edessä. Eihän iltapuhde silloin ole onnistunut. Neljä ensimmäistä maalia omiin b-pisteiden ja veskarin välistä on liikaa.
Toisaalta kotijoukkue ei onnistunut luomaan tavaramerkkiään, pitkiä hyökkäyspään paineita. Siitä vieraille erityismaininta.
HIFK:n alku oli todella lupaavan oloinen. Joukkue pisti Pelicansin juoksemaan omissa paiskomalla kiekkoa isäntien puolustusalueelle ja painamalla itse perään. Tämä ei kuitenkaan johtanut maaleihin - eivätkä kyllä johtaneet muutkaan paikat. HIFK sai pikkumustan parhaimillaan vain rimoihin.
Helsinkiläiset saivat väkevän alun lisäksi otetta ajoittain myös toisessa erässä, mutta Olkinuora oli jäätävä. HIFK:llä oli aihoita maalipaikkoihin, mutta parhaalle tekosektorille pääseminen tuotti tuskaa.
Ei mitään järisyttävää suuntaan tai toiseen. HIFK piti runkosarjan parhaan ylivoiman kyllä hyvin kurissa, mutta vastaavasti se ei pystynyt omilla ylivoimillaan nousemaan peliin mukaan.
Pelicansin viides ja kuudes osuma tulivat lopussa ylivoimilla, mutta niistä ei ehkä kannata vetää liian suuria johtopäätöksiä. Ottelu oli ratkennut jo aiemmin.
Helsinkiläiset saivat Pelicansin nelikon liikkumaan, mutta ei rikki missään vaiheessa.
Pelicansin kotihallin äänentoisto temppuili toisessa erässä. Pelikatkomusiikkia ei kantautunut yleisön korville periodin loppupuolella. Kuuluttaja Ili Varmavuo otti tilanteen haltuun tyylikkäästi kehottaen yleisöä laulamaan.
Erikoista oli sekin, että Pelicansin tehopakki Kaski viiletti päätöserässä hyökkääjänä.
Kuuman ottelun lopussa nähtiin ikävä tilanne. Tommi Santala lensi 12 sekuntia ennen loppua suihkuun kolattuaan Kousan kylmäksi 5−0-tilanteessa. Sen jälkeen Kaski tylytti HIFK:tä latomalla tauluun 6−0-luvut.
HIFK aloitti räväkästi, mutta joutui antautumaan heti alussa suhteellisen halvasti. Kyle Quinceyn typerä jäähy kostautui ja siivitti 1−0-isännät johtoon. Takaisku oli raskas hyvin aloittaneelle vieraslaumalle.
Miska Siikonen runnoi pikkumustan toisen erän alussa maaliin väkisin muuttaen tilanteen jo 3−0:aan. HIFK haastoi videoiden jälkeen hyväksytyn osuman - turhaan. Tuntui, että tämän jälkeen vieraiden korttitalo murtui.
Ne kliseiset pienet asiat kääntyivät vieraita vastaan ratkaisevan isosti.