Ilves nöyrtyi pelille ja möyhensi Pelicansin − Hannes Björnisen peli jäi kesken vakavalta näyttäneen rannevamman takia
Ilveksen kaksi edellistä ottelua olivat olleet täysin toistensa vastakohdat. Joukkue niisti kaksi pistettä Kärpiltä Oulussa, mutta toisaalta hävisi Jukureille jatkoajalla yhdellä koko kauden huonoimmista esityksistään. Mikkelin-kamppailussa tupsukorvien tekemisestä paistoi huono asenne ja lievä ylimielisyys.
Lukáš Dostál ei voinut Pelicansin avauserän osumille mitään, sillä tupsukorvien puolustus ei antanut nuorelle veskarilleen juurikaan tukea. Loppupelin Dostál pelasi tutun viileästi.
Pelicansin molemmissa avauserän maaleissa kotijoukkueen puolustajat antoivat aivan liikaa tilaa vastustajille. Ottelun edetessä tupsukorvien takalinjat tiivistyivät sen verran, että pisteiden oli mahdollista jäädä Tampereelle.
Ilveksen takalinjojen tähtihetkenä voitaneen pitää toisen erän tilannetta, jossa joukkueen puolustus esti kaksi peräkkäistä Pelicansin yritystä pomputtaa kiekko täysin tyhjään maaliin.
Hieman tasaisemman alun jälkeen Ilves sai kolmoskentällään pitkän paineen vastustajan alueelle. Lopulta Antti Saarela onnistui maalin edustalta tekemään illan avausosuman. Vaikka Pelicans pääsi välissä käymään johdossakin, Arttu Ruotsalainen toi tupsukorvat tasoihin alta aikayksikön.
Ilveksen takaisin kuskin paikalle vei Teemu Lepaus, joka oli aiemmissa otteluissa ollut myös kokoonpanon ulkopuolella. Toisen erän alussa kotijoukkue oli terävänä ja Saarela onnistui hyödyntämään vastustajan nukahduksen maalin edustalla.
Lopulta Ilves meni toisessa erässä menojaan. Joose Antonen vei kotijoukkueen jo 6−2-johtoon. Osuman syöttänyt Ruotsalainen sai Liigassa 100 tehopistettä täyteen. Kolmannessa erässä Ilves osui vielä kahdesti. Loppulukemat 8−2:een naulasi Ville Meskanen.
Ilveksen ylivoima oli lauantaina uomissaan ja toisessa erässä joukkue pääsi pelaamaan kahden miehen ylivoimaakin. Robert Leino onnistui survomaan pikkumustan lähietäisyydeltä verkkoon.
Alivoimalle Ilves joutui vasta kolmannessa erässä, kun pisteiden kohtalo oli jo ratkennut.
Pelicansilla oli allaan niukka jatkoaikatappio SaiPaa vastaan perjantailta. Lahtelaiset olivat viime aikoina väläytelleet merkkejä paremmasta, sillä pelien sisällä oli pilkahdellut hyvääkin tekemistä. Pelicansilla oli neljän ottelun tappioputkin ennen Tampereen-visiittiä.
Atte Tolvanen ei häikäissyt Pelicansin veräjällä, mutta häntä ei joukkue voi tappiosta syyttää. Jäähyily ja nukahdukset puolustuksessa maksoivat vieraille voiton.
Avauserä oli molemmilta joukkueilta omissa vaikea. Toisen erän alussa kuitenkin Pelicansin puolustukselle sattui emämunaus, kun se päästi kaksi Ilves-pelaajaa maalin eteen vapaasti. Tuloksena Saarelan illan toinen ja numerot 4−2.
Vieraat kokivat heti avauserässä takaiskun paitsi maalin muodossa, myös kapteeni Hannes Björnisen loukkaantumisen myötä.
Hyökkääjä huusi taklaustilanteen jälkeen vaihtoon luistellessaan, että hänen ranteensa olisi murtunut. Björnisen käsi jäi laidan ja vartalon väliin. Vaikeuksista huolimatta lahtelaiset eivät jääneet tuleen makaamaan, vaan Jesse Ylönen sivalsi ranteella tasoituksen.
Aleksi Mustonen jatkoi Pelicansin nousukiitoa, kun hän purjehti Ilves-alueelle ja vei vastustajia sen verran sivuun, ettei laukaisulinjalle jäänyt enää ketään tai mitään. Toisessa erässä Pelicansin maalinteon tuskaa kuvasti tilanne, jossa Antti Tyrväinen ja Ylönen eivät saaneet kiekkoa tyhjään rysään.
Pelicans sortui pitkin iltaa huolimattomiin ja hölmöihin rangaistuksiin. Esimerkkinä tästä oli tilanne, jossa Miihkali Teppo laukoi kiekon katsomoon joukkueensa ollessa jo alivoimalla. Kahden miehen alivoima lopulta kostautui videotarkistuksen kautta.
Joukkueiden hermokontrollissa oli suuri ero, sillä Ilves istui huomattavasti vähemmän jäähyaitiossa kuin vastustajansa.
Ilves jatkoi maali-iloittelua vielä päätöserässä, kun Eemeli Suomi päätti pitkän maalittoman putkensa. Edellisen kerran kapteeni onnistui maalinteossa 5. joulukuuta. Sittemmin hän oli pelannut 11 ottelua ilman maalia, mutta kerännyt näissä otteluissa yhtä monta syöttöä.
Lopulta illan ottelun voittajasta ei jäänyt mitään epäselvyyttä, vaan Ilves teki kentällä mitä halusi, kunhan oli avauserän lepsuilun jälkeen nöyrtynyt pelaamaan heikompiakin vastustajia vastaan.