Pelicans–HIFK, ottelusarjaraportti: Huippuvireen löytänyt Engren ja uhrautuva puolustus veivät HIFK:n välieriin dramaattisten vaiheiden jälkeen
HIFK pääsi toisen ottelupallon pariin kotikentällään. Toista, kolmatta ja neljättä ottelua selvästi hallinnut ja voitot napsinut joukkue hyytyi perjantaina Lahdessa. Perjantain ottelussa HIFK jäi aiempaa aktiivisemmin ja aloitteellisemmin pelanneen Pelicansin jalkoihin heti alussa, eikä sarkaa helpottanut sen enempää lahtelaisten nopea avausmaali kuin Atte Engrenin selän taakse helposti painunut purkukiekko ensimmäisen erän lopulla.
Kokoonpanojen osalta suurin muutos oli kapteeni Lennart Petrellin paluu kokoonpanoon. Pudotuspeleissä uudella ilmeellä esiintyneen Petrellin odotettiin tuovan uutta energiaa helsinkiläisten kokoonpanoon.
Aiemmin sarjassa haparoinut Atte Engren pelasi ottelusarjan parhaan ottelunsa. Erityisesti ensimmäisessä erässä Pelicans olisi päässyt ilman Engrenin hyviä koppeja jo parinkin maalin karkumatkalle. Erityisesti Jesse Mankisen läpiajo pysäyttäminen kesken HIFK:n ylivoiman oli yksi ottelu käännekohdista. Mikäli Mankinen olisi päässyt viimeistelemään avausosuman, olisi ottelun kuva muuttunut erilaiseksi.
Pelicans pääsi vielä kolmannen erän lopulla tasoittamaan ottelun, mutta maalia ei voi laskea Engrenin piikkiin. Ottelun loppuhetkillä maalivahti otti vielä useamman huippukopin, joiden avulla HIFK voitti ottelun.
Huippuottelun pelannut Engren sai tukea joukkueen tiiviistä puolustuspelistä. HIFK pystyi läpi ottelun reagoimaan Pelicansin pelaamiseen. Perjantaina Pelicans pelasi aktiivisesti pakottaen HIFK:n puolustuspelaamisen ryhmittäytymään nopeasti. Lauantaina kupletin juoni muuttui ja HIFK ehti reagoimaan, lähti vastustaja viiveellä tai nopealla käännöllä.
Punapaidat pelasivat myös uhrautuvasti läpi ottelun. Oli kyseessä sitten laukausten peittäminen tai taklausten vastaanottaminen, HIFK:n pelaajat olivat valmiita ottamaan osumia.
HIFK:n hyökkäyspelaamisen pääarkkitehtina toimi tuttu nimi, kun Erik Thorell karkasi toisessa erässä kultakypärä päässään läpiajoon, josta viimeisteli ottelun avausosuman.
Isäntien hyökkäyspelaamista helpotti loistava hyökkäysalueen puolustuspelaaminen. Erityisesti punapaitojen takakarvaus avasi monta tilaisuutta hyökkäyspelin pyörittämiseen. Hyökkäys ei hyytynyt edes Pelicansin tasoitusmaalin jälkeen, vaan hetkeä myöhemmin Sakari Salminen pääsi ohjaamaan ilmasta 2−1-voittomaalin.
HIFK pääsi heti ensimmäisessä erässä ylivoimalle kahdesti, mutta sarjasta tuttu haparointi jatkui myös lauantaina. Lähimmäs maalia pääsikin Pelicans, mutta Mankisen läpiajo ei tuottanut tulosta. Kokonaisuutena helsinkiläisten ylivoima tyssäsi syöttöjen heikkoon laatuun.
Tappion päässä kauden lopusta oleva Pelicans käytti perjantaina oljenkortensa voittamalla kotikentällään. Voitto tuli ensimmäisiä otteluita ehjemmällä ja energisemmällä esityksellä. Pelicans antoi rohkeasti painetta HIFK:n puolustajille, jotka tekivät paineen alla virheitä.
Jo perjantaina alkuperäiseen kokoonpanoon laitettu Mikko Kousa ei pystynyt vielä perjantaina pelaamaan, mutta lauantaina puolustuksen tukipilari palasi takaisin lahtelaisten takalinjoille. Sen sijaan takalinjoilta puuttui Miihkali Teppo, jonka tilalla kokoonpanossa pelasi Miro Keskitalo.
Jussi Olkinuora oli maalilla totutun varma. Pudotuspeleissä ilmiliekkeihin yltynyt maalivahti tarjosi myös lauantaina joukkueelleen mahdollisuuden voittaa, mutta joukkue edellä ei pystynyt vastaamaan haasteeseen.
HIFK:n maaleista kumpaakaan ei voi laittaa Olkinuoran vastuulle. Ensimmäisessä Thorell pääsi oman läpiajonsa paluukiekosta siirtämään kiekon maaliin ja toisessa Salminen ohjasi maalin edustalta ilmasta kiekon suoraan yläkulmaan.
Perjantaina Pelicans pystyi horjuttamaan HIFK:n pelin rakentamista jo syvällä hyökkäysalueella. Vieraskentällä karvaaminen ei ollut varsinkaan kahdessa ensimmäisessä erässä yhtä aktiivista, mutta kolmanteen erään Pelicans lähti antamaan painetta vastustajien kiekollisiin pelaajiin heti paikan tullessa.
Kaksi edellistä ottelu sivussa olleen Kousan pelikunto oli ennen ottelua kysymysmerkki, mutta kokenut puolustaja uurasti totutusti joukkueen takalinjoilla suuria minuutteja.
Pelicansilla oli vaikeuksia pelin avaamisessa. Hitaisiin lähtöihin turvautunut joukkue ei pystynyt rakentamaan ylivoimatilanteita keskialueella, vaan joutui hyökkäämään HIFK:n tiivistä viisikkoa päin. Hyökkäysalueella Pelicans pelasi totutun suoraviivaisesti kohti maalia luoden hyviäkin maalipaikkoja, mutta Engren HIFK:n maalilla poimi lahtelaisten hyökkäykset tehokkaasti.
Kolmannessa erässä puolustuspelin tapaan myös hyökkäyspelaaminen muuttui. Viivelähtöjen rinnalle tuli entistä vahvemmin nopeat käännöt, mutta nopeiden kääntöjen varjopuolena Pelicansin pelaamiseen tuli kiire. Kiire ilmeni alivoimaisina hyökkäyksinä, joista tuloksena oli useammin kiekonmenetys kuin kontrolli hyökkäyspäätyyn.
Ottelun loppuhetkillä aktiivisuus kuitenkin tuotti tulosta. Jesse Saarinen pääsi tasoittamaan Engrenin torjunnan jälkeen lukemiksi 1−1. HIFK:n uuden johto-osuman jälkeen lahtelaiset pääsivät vielä uudelleen lähelle maalia. Pelicansin mahdollista maalia tarkistettiin pitkään videolta, mutta lopulta kävi selväksi ettei kiekko käynyt maalissa.
Pelicans pääsi ylivoimalle kolmesti ottelun aikana, mutta paras terä oli kateissa. Tasaviisikoin hyökkäyspelaamisesta tuttu kiire vaivasi myös ylivoimaviisikkoja. Ajoittain Pelicans pystyi siirtelemään kiekkoa näyttävästi, mutta uhrautuva HIFK-puolustus selvitti tilanteet ilman takaiskuja.
Alivoimalla Pelicans oli erinomainen. Joukkue painosti HIFK:n ylivoimaa ollen tiiviisti iholla. Aktiivisuus hyydytti helsinkiläisten ylivoiman, eikä erikoistilannemaaleja lauantaina nähty.
Runkosarjassa vastustajat eivät onnistuneet kertaakaan tekemään alivoimamaalia HIFK:ta vastaan. HIFK:n ylivoima puolestaan lukeutui Liigan tehokkaimpiin. Ottelusarjassa trendi oli päinvastainen.
Pelicans teki sarjan aikana kaksi alivoimamaalia, eikä kolmas osuma ollut lauantaina kaukana. Helsinkiläisten ylivoima puolestaan on ollut läpi pudotuspelien tehotonta.
HIFK:n henkinen kasvu sarjan aikana oli silminnähtävä. Vielä ensimmäisessä ottelussa ensimmäinen takaisku lamautti joukkueen täysin. Ilman vahvoja otteluita Pelicansin tasoitusosuma kolmannen ottelun loppuhetkillä olisi saattanut aiheuttaa saman reaktion, mutta nyt joukkue pysyi aktiivisena ja onnistui raapimaan voittomaalin vain hetki takaiskun jälkeen.
» Lähetä palautetta toimitukselle
Ottelusarjan muut raportit
Pelicans–HIFK, ottelusarjaraportti: Pelicans löysi itsensä varjojen laaksosta − rusentava esitys siirsi ottelusarjan takaisin Helsinkiin
Pelicans
Kotijoukkue Pelicans lähti otteluun haastavasta tilanteesta. Ennakkosuosikkina ottelusarjaan lähtenyt joukkue oli menettänyt otteen vastustajastaan, eikä sen omassa kiekollisessa tai kiekottomassa pelissä ole ollut hurraamista puolivälieräsarjassa. Päävalmentaja Ville Nieminen on peräänkuuluttanut pelaajiltaan aktiivista ja aggressiivista pelaamista, mitä ei ole näkynyt lähiaikoina. Sarjan oltua katkolla vastustajille, Pelicansilta oli syytä odottaa aiempaa virkeämpää otetta.
Lahtelaiset lähtevät tähänkin otteluun ilman kärkipuolustajaansa Mikko Kousaa. Kousan nimi komeili vielä alustavissa kokoonpanoissa, mutta hän ei kuitenkaan ollut joukkueen mukana ottelun alussa. Jesse Ylönen sen sijaan palasi pelaavaan kokoonpanoon tervehdyttyään ensimmäisessä pudotuspeliottelussa saamistaan kolhuistaan.
Jussi Olkinuora pelasi jälleen mallikkaan ottelun torjuen 24 laukausta. Torjuntojen joukkoon ei mahtunut varsinaisia haamutorjuntoja, mutta senkin edestä laadukasta torjuntatyöskentelyä. Kunniakasta iltaa varjostivat Olkinuoran tavaramerkiksi muodostuneet seikkailut maalin takana ja yltiöpäiset seikkailut kiekon perässä. Näistä ei tällä kertaa kuitenkaan koitunut kotijoukkueelle sen suurempaa haittaa.
Kotijoukkue esti vieraiden kiekollista peliä ottelun alussa pelaamalla kiekolla aiempia otteluita huomattavasti laadukkaammin. Tämän myötä kesti pitkälle toiseen erään ennen kuin helsinkiläiset vieraat pääsivät pitempään hyökkäykseen lahtelaisten puolustusalueella.
Toisessa erässä Pelicans-puolustus nukahti HIFK:n epäjärjestelmällisen hyökkäyksen aiheuttaman sekaannuksen aikana. Vieraiden rymyvitja Ilmari Pitkänen – Jasse Ikonen – Micke-Max Åsten kapitalisoi tilanteen hakkaamalla irtonaiseksi jääneen kiekon Olkinuoran ja Pelicans-puolustuksen edestä maaliin. Pitkähkön tarkastelun jälkeen tuomarit hylkäsivät maalin maalivahdin häirinnän takia.
Pelicans tuli ottelun ensimmäiseen erään myrskyn lailla. Joukkue teki avausmaalinsa jo toisella peliminuutilla Hannes Björnisen käännettyä pelin nopeasti hyökkäyssiniviivalla. Maalille oli sillä välin ajanut Jordan Rowley, jonka onnistui iskeä kiekko verkon perukoille. Tästä riemastunut kotijoukkue sai riemastuneen ja äänekkään kotiyleisönsä avulla pidettyä paineen hyökkäyspäässään.
Huomattavaa joukkueen hyökkäyspelaamisessa oli kunkin hyökkäysvitjan osallistuminen hyökkäyspelaamiseen, mikä on ollut tässä sarjassa aiemmin hieman heikompaa. Erityismaininta voidaan myöntää mainion pelin pelanneelle Severi Lahtiselle sekä kaksi maalia tehneelle Artturi Toivolalle.
Ylivoimalla Pelicans näytti vahvemmalta kuin muutamaan aiempaan peliin. Toisessa erässä joukkue tosin oli lähellä päästää alivoimamaalin, mutta tästä voidaan syyttää ennemminkin Olkinuoran ylirohkeita valintoja. Ottelun loppua kohdin Pelicansin ylivoima alkoi saada lisää kierroksia, maalilaulu raikasi lopulta onnekkaan pompun ansiosta. Onnistuminen ja parantunut itseluottamus lupaavat lahtelaisille hyvää lauantain koitokseen.
Alivoimalla kotijoukkueella ei ollut suurta hätää, sillä se sai rikottua vieraiden arat yritykset pakkopelistä hallituilla puruilla kerta toisensa jälkeen.
HIFK
HIFK on kasvanut sarjan vanhetessa suosikiksi jatkamaan pudotuspelejä välieriin. Voitettuaan kolme edeltävää ottelua, helsinkiläiset vieraat pääsivät yrittämään sarjan katkaisua vieraskentällä, jossa he ottivat maanantaina lahtelaisista pelillisen niskalenkin.
Kahdessa edeltävässä ottelussa HIFK on hallinnut pelitilanteita ja maalipaikkoja yllättävän suurella erolla vastustajaansa nähden. Viidennessä osaottelussa punnitaan vieraiden kypsyys ja maltti kotijoukkueen taistellessa kautensa jatkumisesta.
Ilmari Pitkänen palasi pitkästä aikaa pelaavaan kokoonpanoon.
Atte Engren on pelannut vakuuttavasti toisesta osaottelusta lähtien. Perjantaina kokenut maalivahti osoitti taas olevansa huonoimmillaan ailahtelevainen maalivahti, kuten runkosarjassa nähtiin useaan otteeseen. Varsinkin kotijoukkueen toinen maali meni täysin Engrenin piikkiin omalta alueelta ylimalkaisesti puretun kiekon pompittua eriskummallisesti maalin perukoille.
HIFK:n puolustuspelaaminen oli aiempaa heikompaa pitkälti kotijoukkueen reippaasti terävöityneen pelaamisen takia. Itseluottamuksensa löytänyt Pelicans aiheutti vierailleen ongelmia päästyään liikkeelle omalta puolustusalueeltaan nopeilla syötöillä. HIFK:n korkean karvauksen takia joukkueen puolustus ei ollut aina valmiina ottamaan nopeita hyökkäyksiä vastaan.
Aiemmista otteluista poiketen HIFK:n ei onnistunut estää Pelicansin hyökkääjien laukauksia maalin välittömästä läheisyydestä yhtä tehokkaasti kuin edeltävissä otteluissa.
HIFK:n löytämä positiivinen vire ja aggressiivinen ote peliin, jonka ansiosta pelikaanit vaipuivat onnettomaan kiekolliseen peliin edeltävissä kolmessa ottelussa, oli muisto vain, kun sinänsä korkealta ja kovaa karvannut joukkue ei enää onnistunut rikkomaan kotijoukkueen hyökkäyksiin lähtöä. Tämän seurauksena vieraat eivät enää saaneet luotua pitkiä hyökkäyksiä saati hyödynnettyä kiekonriistoja.
Muutoin joukkueen hyökkäyksiin lähdöt tyrehtyivät usein keskialueelle. Vieraiden parhainta kiekollista antia edustivat Anton Lundell ja Sakari Salminen. Joukkueen ykkösketju sai rakenneltua puolittaisia tilanteita ensimmäisessä erässä. Nelosketju hämmensi ajoittain hyvinkin tehokkaasti saaden survottua kiekon kahdesti maaliin, joista tosin vain Kyle Quinceyn maali kolmannessa erässä hyväksyttiin.
Ylivoiman suhteen nihkeästi alkanut sarja sai helsinkiläisten osalta positiivisen vireen kolmannessa ja neljännessä ottelussa, joissa joukkueen onnistui viimeistellä myös ylivoimalla. Tässä ottelussa joukkue taantui jälleen tehottomuuteen ja saamattomuuteen ylivoimalla. Tuskaista esitystä korosti kotijoukkueen iskemä alivoimamaali, joka tosin meni täysin Engrenin piikkiin.
Alivoimalla joukkue joutui kamppailemaan lahtelaisten piristyneen ylivoiman kanssa. Helsinkiläiset olivat Juhamatti Aaltosen mailanvenytyksen päässä alivoimamaalista, joka olisi tosin mennyt Olkinuoran hämmentävän maalivahtipelin piikkiin.
Ottelun ratkaiseva hetki koettiin jo ensimmäisillä minuuteilla, kun kotijoukkue pääsi iskemään ottelun avausmaalin. Tämän ansiosta sekä joukkue että yleisö intoutuivat voimakkaaseen hurmaan, joka palkittiin pian myös toisella maalilla.
Ottelu olisi voinut vielä kääntyä toiseenkin suuntaan kolmannessa erässä, kun HIFK sai kiistanalaisen kavennusmaalinsa jälkeen ylivoiman, joka kuitenkin jäi jälleen ponnettomaksi. Takaa-ajo tyrehtyi viimeistään Aaltosen iskemään ylivoimamaaliin kolmannen erän puolessa välissä.
Pelicans–HIFK, ottelusarjaraportti: HIFK kolmella maalilla kolmanteen ottelusarjavoittoon
HIFK
HIFK on parantanut peliään ottelusarjan edetessä ja nappasi maanantaina kotiedun itselleen Lahdessa. Ratkaisun toi kokoonpanoon palannut Iikka Kangasniemi. Erikoistilanteissa on torstain isännällä vielä tehtävää. HIFK on vain kerran onnistunut lahtelaiset ylivoimalla yllättämään. Helsinkiläisten peli on myös mennyt paljon fyysisempään suuntaan. Tämä on palvellut punanuttuja hyvin.
Atte Engren nollasi Pelicansin maalintekoyritykset perusvarmoilla torjunnoilla. Hannes Björnisen ylivoimaosuman varmisti miesmassa maalinedustalla. Aivan viimeisillä minuuteilla vastustaja oli hyvin lähellä tasoittaa ottelun, mutta Engren keräsi kotiyleisön kiitokset pelastamalla tilanteen.
HIFK onnistui ensimmäisessä erässä pitämään lahtelaisten hyökkäysvitjan kurissa mallikkaasti. Toisella kaksikymmenminuuttisella fyysinen kamppailu johti nahisteluun. Joukkue myös karvasi korkealta.
Ensimmäisessä erässä HIFK ei saavuttanut kiekkokontrollia, mutta onnistui rakentamaan muutamia hyviä maalintekopaikkoja varsinkin erän loppupuolella pyörityksen aihioista. 1−0-johtomaalin jälkeen HIFK ajautui puolustusasemiin Pelicansin saadessa hengen päälle. Vieraan jäähyjen myötä asetelmat tasoittuivat. Kolmannen erän alussa Sakari Salminen pääsi yllättämään Juho Olkinuoran läpiajosta. Juhani Tyrväinen viimeisteli loppunumerot 3−1.
HIFK onnistui ensimmäisestä erikoistilanteesta toisen erän alussa, kun Teemu Eronen pyssytti pikkumustan kovalla laukauksella Olkinuoran selän taakse. Toinenkin ylivoimaosuma oli lähellä, kun Erik Thorell käytti kiekon tolpassa. Alivoimalla HIFK varjosti aktiivisesti kiekollista vastustajan pelaajaa.
Pelicans
6−0-murskavoiton jälkeen Pelicans on taipunut kilpakumppanilleen kahdesti vähämaalisissa ja tiukoissa kamppailuissa. Joukkue saa nyt revanssin Helsingissä. Siinä missä HIFK on ollut vahva yläkerran paineistamisessa, on Pelicans yllättänyt vaarallisilla vastahyökkäyksillä. Miska Siikonen pääsi maanantaina iskemään alivoimalla.
Juho Olkinuora hiljensi kerta toisensa jälkeen kotiyleisön ottamalla mainioita koppeja ensimmäisessä erässä. Erosen laukaus painui häkkiin ilman näköestettä.
Pelicans-vitja pyrki ennakoimaan vastustajan seuraavan siirron ja pelasi ratkaisevan laukauksen pois pelistä ajamalla mieheen kiinni.
Pelicansin kiekonhallinta ei ollut parhaimmillaan ensimmäisessä erässä ja A-luokan maalipaikat sulivat melkoiseksi sohimiseksi. Erosen 1−0-osuma herätti lahtelaiset ja joukkue sai hallinnoitua kiekkoa hyökkäyspäässä. Jäähyilyn myötä vierasjoukkue ei enää yhtä tehokkaasti päässyt paineistamaan.
Pelicansin ensimmäinen ylivoima ei meinannut millään ottaa tuulta purjeisiin. Viimeisessä erässä Atte Engren hölmöili kotijoukkueelle jäähyn pelin viivyttämisestä, mutta kultaakin kalliimpi kavennusmahdollisuus meni haaskeelle. Ainoa osuma nähtiin Björnisen toimesta ylivoimalla. Pelicans pyrki alivoimalla tukkimaan siniviivan nelikkona ja motittamaan kiekollisen pelaajan.
HIFK:n päävalmentaja Jarno Pikkarainen katsoo, että keskiviikkoillan ottelussa kärsivällisyys palkittiin.
− Tämä ei ollut sellainen stabiili peli kuin pari edellistä, mutta vaikeat vaiheet pystyttiin kestämään.
Pikkarainen näkee puolustuspelaamisen HIFK:n tämänhetkisenä vahvuutena.
− Asennoituminen puolustamiseen oli erinomaista. Vähän tehokkuutta tarvittaisiin hyökkäyspelaamiseen lisää, se helpottaisi kokonaisvaltaista tekemistä.
Pelicans–HIFK, ottelusarjaraportti: HIFK hyppäsi kuskin paikalle vakuuttavan vierasvoiton myötä − Kangasniemi ratkaisi trillerin jatkoerässä
Pelicans
Vakuuttavan runkosarjan pelannut Pelicans aloitti pudotuspelit hurjalla 6−0-voitolla vastustajastaan HIFK:sta. Toisessa osaottelussa helsinkiläiset oikaisivat rivinsä ja ottivat kotikentällään sarjan kannalta tärkeän 3−2-voiton.
Varsinkin kotonaan kauden mittaan vakuuttanut pelikaaniparvi epäonnistui edeltävässä ottelussa ylivoimalla, minkä lisäksi lahtelaiset joutuivat ajoittain vaikeuksiin vastustajan karvauspelaamisen kanssa. Sarjan toisessa kotiottelussaan Pelicans hamuaa jälleen kuskin paikalle sarjassa.
Pelicansin luottovahti Jussi Olkinuora pelasi myös tämän ottelun kotijoukkueen maalilla. Ottelun ensimmäisessä erässä maalivahti vaikutti epävarmalta pyrkiessään pelaamaan mailalla. Näiden virheiden myötä HIFK sai muutaman yllättävän maalipaikan.
Ottelun varttuessa Olkinuora nousi kentän hahmoksi ottamalla lukuisia näyttäviä torjuntoja, joiden mukaan mahtui kaksi erinomaista tuplatorjuntaa. Pelicansin paras pelaaja löytyi tänään tolppien välistä.
Ottelun alussa kotijoukkue oli ajoittain suurissakin vaikeuksia HIFK:n saatua pidettyä painetta kotijoukkueen puolustusalueella. Näistä peleistä syntyi lukuisia maalipaikkoja puolustuksen pyörittyä aavistuksen hölmistyneinä kiekon liikuttua maalin takana ja kulmissa.
Kotijoukkueen pelaamista leimasi kummalliset kiekonmenetykset ja harhasyötöt, minkä lisäksi HIFK pääsi luvattoman monesti ylivoimahyökkäykseen hakemalla pitkän syötön Pelicansin puolustuslinjan taakse.
Pelicansin pelaaminen ottelun ensimmäisessä erässä havaittiin poikkeuksellinen ilmiö: joukkue näytti kotikentällään vastustajaansa hitaammalta, eikä pelikaanien keskialueen ylittäminen vaikuttanut onnistuvan tavalla tai toisella.
Ottelun alun käännekohtana voidaan nähdä HIFK:n hylätty maali ensimmäisessä erässä. Maalia tarkasteltiin hyvän tovin verran, minkä aikana Pelicans ryhdistäytyi silmin nähden. Syötöt alkoivat osua kohteisiinsa ja hyökkäysten vauhti kasvoi merkittävästi. Piristyminen ei siltikään kestänyt koko ottelun ajan, vaan myöhemmin ottelussa lahtelaiset taantuivat hieman värittömämpään hyökkäyspeliin.
Yleisesti ottaen kotijoukkueen hyökkäykset jäivät usein joko tehottomiksi tai satunnaisiksi. Maalin eteen Pelicansilla ei tällä kertaa ollut juurikaan asiaa.
Pelicansin ylivoimapeli toisessa erässä oli hermostunutta ja huolimatonta, eikä joukkueen onnistunut saada edes välttävää pakkopeliä käyntiin hyökkäysalueella. Runkosarjassa säihkynyt ylivoimapeli pysyi siis jälleen pimennossa.
Alivoimastaan Pelicans sen sijaan suoriutui papukaijamerkin arvoisesti. Vieraat saivat luotua maalipaikkoja, mutta varsinaista paniikkia saati heiluvia maaliverkkoja ei siltikään nähty Olkinuoran maalin lähettyvillä. Pelicans teki maalinsa alivoimalla vieraiden huolimattoman oman alueen kiekonhallinnan seurauksena.
Alivoima petti lopulta kriittisellä hetkellä jatkoerässä HIFK:n tehtyä voittomaalin kimmonneesta kiekosta.
HIFK
Helsinkiläisten alku tämän kevään pudotuspeleissä oli murheellinen, mutta kotonaan punanutut osoittivat olevansa täysin rinnoin kilpailemassa paikasta välierissä.
Kotivoiton peruspalikoina toimi Atte Engrenin parantuneet otteet veräjän suulla, onnistunut alivoimapelaaminen sekä aktiivinen peli-ilme, jota ei hetkauttanut edes Tommi Santalan saama viiden ottelun pelikielto saati nuoren huippulupaus Anton Lundellin saama ulosajo. Nuori hyökkääjä oli kuitenkin kokoonpanossa maanantai-illan ottelussa
Atte Engrenin suoritusvarmuuden kohentuminen kielii siitä, että kokeneen maalivahdin päätä ei vanne liikoja kiristä. Illan ottelussa Engren oli maalivahdeista vähemmin työllistetty. Hän esiintyi mallikkaasti vaikuttaen rauhalliselta läpi ottelun.
Helsinkiläiset pelasivat pääosin kypsän ottelun, jossa se oli jatkuvasti valmis vastaanottamaan lahtelaisten hyökkäyksiä. Joukkueen onnistui tyrehdyttämään kotijoukkueen nopeat hyökkäykset kiekottomalla pelillään, mikä auttoi heitä merkittävästi kontrolloimaan ottelun kulkua.
HIFK tuli peliin erinomaisella otteella saaden luotua monta pitkää hyökkäystä, joista myös syntyi maalipaikkoja. Vieraiden näkyvimmän ja vaarallisimman hyökkäysvitjan muodosti Erik Thorell – Juhani Tyrväinen – Joonas Rask. Thorell voitti ensimmäisessä erässä kiekon kulmasta juuri kotijoukkueen käännyttyä hyökkäyssuuntaan, minkä myötä Rask pääsi kaikessa rauhassa veivaamaan kiekon maaliin.
Vieraat olivat iskeä ensimmäisessä erässä toisenkin maalin joukkueen puolustajan Teemu Erosen tehtyä harvinaislaatuisen nousu maalille. Pelicansin puolustus ei pysynyt tässä mukana, mutta Iikka Kangasniemen tekemä maali hylättiin lopulta maalivahdin estämisen takia. Kangasniemi esiintyi paluuottellussaan vakuuttavasti tuoden HIFK:n hyökkäyspelaamiseen oman pikantin lisämausteensa viimeistellen lopulta ottelun voittomaalin jatkoerässä.
HIFK oli joukkueista tuottavampi hyökkäyspäässä, jossa se sai merkittävästi enemmän maalipaikkoja ja laukauksia ykkössektorista verrattuna kotijoukkueeseen. Suurilukuisen voiton esteenä oli lopulta joukkueen tehoton viimeistely sekä erinomaiseen vireeseen päässyt Olkinuora.
HIFK sai ottelussa muutaman mahdollisuuden ottaa ottelusta väkevä ote, mutta ylivoima ei tässäkään ottelussa tuottanut tulosta ennen jatkoerän ylivoimaa. Vaikka joukkue saikin luotua maalipaikkoja, niin tulostaululle pääsi ensiksi alivoimalla pelannut Pelicans.
HIFK ratkaisi ottelun jatkoerässä ylivoimalla lahtelaisille kovin tutun Kangasniemen iskettyä kiekon vastustamattomasti nuottaan.
HIFK sai ylivoimapeliinsä tehokkuutta kriittisellä hetkellä ylivoimalla ja nappasi itselleen ansaitun vierasvoiton.
Pelicans-HIFK, ottelusarjaraportti: Virheistä oppinut HIFK tasoitti ottelusarjan
HIFK
HIFK sortui jäähyilyyn torstaina. Pelicans pääsi ylivoimalla rokottamaan kilpakumppaniaan kahdesti. Tommi Santala uupuu lauantaina joukkueen kokoonpanosta hölmöiltyään itselleen viiden ottelun pelikiellon sarja-avauksessa.
Atte Engren pelasi perusvarman ottelun. Pelicansin avausmaalia edesauttoi se, että tilanteessa maalivahti hukkasi täysin kiekon, jonka luuli ilmeisesti olevan varusteissaan. Jesse Saarisen 2-2-tasoitus syntyi "vanhanaikaisella".
HIFK taklasi ja ajoi kovaa vastustaan kiinni. Fyysisyys oli kotijoukkueen valttikortti lauantai-iltana.
IFK tuli ottelun alkuun pirteästi. Mojovat taklaukset ja sujuva kiekonliikuttelu hyökkäyspäässä mahdollistivat monta maukasta maalintekopaikkaa. Toisessa erässä IFK haki vimmatusti tasoitusta. Joonas Rask tasoitti numerot 1-1, kun hyökkääjä pääsi ajamaan maalille ohi Pelicansin puolustuksen. Voittomaalin mahdollisti maalinedustalle luotu tilanne.
HIFK loi hyviä pyörityksenaihioita ylivoimalla ensimmäisessä erässä. Tulosta ei kuitenkaan tullut. Alivoimanelikko testattiin ensimmäisen kerran, kun Anton Lundelille tuomittiin pelirangaistus huitomisesta ja joukkue joutui pelaamaan viisi minuuttia alivoimalla. Pelicans kävi lähellä, mutta ylivoimalla ei juhlittu.
Pelicans
Pelicans oli tyly isäntä stadilaisille torstain ottelussa Lahdessa. 6-0-lopputulos kertoi selvää kieltä. Lahtelaiset olivat lähes joka osa-alueella askeleen vastustajaa edellä. Oliwer Kaski osui kahdesti ja Juha-Matti Aaltonen alusti kaksi joukkueensa maalia.
Juho Olkinuora oli mies paikallaan IFK-viisikon luodessa painetta. Helsinkiläisten 2-1-johtomaali syntyi erikoisella tavalla. Kiekko nousi ylärimasta ilmoihin ja tipahti Olkinuoran selän taakse.
Pelicansin puolustus rehki hiki hatussa töitä IFK:n paineistaessa hyökkäysaluetta. Onnikin oli välillä vieraan puolella. Isäntien ajaminen laitoihin mahdollisti kiekonriistoja.
Lahtelaiset eivät ensimmäisen erän aikana saavuttaneet kiekkokontrollia erikoistilannetta lukuun ottamatta. Pelicans onnistui luomaan tilanteita vastahyökkäysten kautta ja iskikin ensin. Toisen erän tullen Pelicans pääsi paremmin peliin mukaan, mutta ei saanut pakkopeliä käyntiin tehokkaasti.
Pelicans pyrki tukkimaan siniviivan alivoimalla koko nelikon voimin ja käytti tehokkaasti purkupaikat. Jesse Mankinen pääsi kokeilemaan rangaistuslaukausta, mutta yrityksestä uupui puhti.
Pelicans-HIFK, ottelusarjaraportti: Lahtelaisten huima kotipelien liito jatkuu yhä, HIFK:lle karu selkäsauna
Pelicans
Pelicans oli kevään ensimmäisessä pudotuspelissä ennakkoon vahvoilla runkosarjakohtaamisten perusteella. Joukkue oli antanut jokaisessa HIFK-mittelössä helsinkiläisille nokkaan.
Lisäksi lintuparvi jäi yhdeksässä viimeisessä runkosarjan ottelussa vain kerran pisteittä. Hyökkäysvoittoinen peli oli uomissaan talvella ja niin oli ennen pudotuspelejäkin.
Jussi Olkinuora oli maalillaan läpi illan betonia. Ei kiekon pudottamisia eteen, ei nyt uhkarohkeaa pelaamista mailalla, eikä muutenkaan mitään ylimääräistä kohellusta lukuun ottamatta päätöserän muutamia sooloiluita mailan kanssa.
Mikko Kousan taklausten vastaanottotaito sekä jäätävyys ja idioottivarma luutiminen omissa on nostettava tapetille. Tuntui, kuin yhteensä 60 pudotuspeliottelua pelanneen pakin varmuus olisi tarttunut muihinkin pelikaaneihin. HIFK ei tahtonut päästä parhaille paikoille millään.
HIFK-taustansa takia, ironista kyllä, puolivälieräsarjalle alkutahdit löi Juhamatti Aaltonen. Pudotuspelien avauksessa tehot 0+3 kerännyt hyökkääjä kunnostautui isäntien kahden ensimmäisen maalin ykkössyöttäjänä, ja ensimmäinen osuma syntyi hyökkääjän hankkiman ylivoiman aikana. Nähtiinpä taituri myös välillä alimpana pelaajana Pelicansin omalla puolustusalueella.
Aaltosen panos oli kuin koko kotijoukkueen hyökkääminen pienoiskoossa. Nokkelaa ja nöyrää.
Pelicans oli tarpeeksi terävä, mutta eniten mieleen jäi päätöserän koomailu ylivoimilla Oliwer Kasken kahdesta ylivoimahäkistä huolimatta.
Liekö joukkue jättänyt jotain varastoon, kun suurempia haluja ei näyttänyt olevan. Pitää muistaa, että taulussa oli 4−0-numerot ennen Kasken maalia.
HIFK
Runkosarjan kutosen osalta aika ennen pudotuspelejä loi kasan kysymysmerkkejä. Se hävisi runkosarjan viimeisissä koitoksissaan Pelicansille ja parille muulle kärkipään poppoolle, eli HPK:lle ja Tapparalle. Kolme tappiota viikkoon kärkijoukkueita vastaan on iso ja mietintää aiheuttava otanta.
Kiekon torjuminen suoraan eteen Pelicansin 4−0-maalissa oli ottelulle vihoviimeinen niitti. Atte Engren ei ollut huono, mutta ei hän parhaimpaan pystynyt. Isäntien maaleista kaikki tulivat otollisimmalta mahdolliselta tekosektorilta, joten maalivahti jäi turhan usein liian yksin.
HIFK ei saanut pidettyä isäntiä kurissa parhailla tekosektoreilla Engrenin naaman edessä. Eihän iltapuhde silloin ole onnistunut. Neljä ensimmäistä maalia omiin b-pisteiden ja veskarin välistä on liikaa.
Toisaalta kotijoukkue ei onnistunut luomaan tavaramerkkiään, pitkiä hyökkäyspään paineita. Siitä vieraille erityismaininta.
HIFK:n alku oli todella lupaavan oloinen. Joukkue pisti Pelicansin juoksemaan omissa paiskomalla kiekkoa isäntien puolustusalueelle ja painamalla itse perään. Tämä ei kuitenkaan johtanut maaleihin - eivätkä kyllä johtaneet muutkaan paikat. HIFK sai pikkumustan parhaimillaan vain rimoihin.
Helsinkiläiset saivat väkevän alun lisäksi otetta ajoittain myös toisessa erässä, mutta Olkinuora oli jäätävä. HIFK:llä oli aihoita maalipaikkoihin, mutta parhaalle tekosektorille pääseminen tuotti tuskaa.
Ei mitään järisyttävää suuntaan tai toiseen. HIFK piti runkosarjan parhaan ylivoiman kyllä hyvin kurissa, mutta vastaavasti se ei pystynyt omilla ylivoimillaan nousemaan peliin mukaan.
Pelicansin viides ja kuudes osuma tulivat lopussa ylivoimilla, mutta niistä ei ehkä kannata vetää liian suuria johtopäätöksiä. Ottelu oli ratkennut jo aiemmin.
Helsinkiläiset saivat Pelicansin nelikon liikkumaan, mutta ei rikki missään vaiheessa.
Pelicansin kotihallin äänentoisto temppuili toisessa erässä. Pelikatkomusiikkia ei kantautunut yleisön korville periodin loppupuolella. Kuuluttaja Ili Varmavuo otti tilanteen haltuun tyylikkäästi kehottaen yleisöä laulamaan.
Erikoista oli sekin, että Pelicansin tehopakki Kaski viiletti päätöserässä hyökkääjänä.
Kuuman ottelun lopussa nähtiin ikävä tilanne. Tommi Santala lensi 12 sekuntia ennen loppua suihkuun kolattuaan Kousan kylmäksi 5−0-tilanteessa. Sen jälkeen Kaski tylytti HIFK:tä latomalla tauluun 6−0-luvut.
HIFK aloitti räväkästi, mutta joutui antautumaan heti alussa suhteellisen halvasti. Kyle Quinceyn typerä jäähy kostautui ja siivitti 1−0-isännät johtoon. Takaisku oli raskas hyvin aloittaneelle vieraslaumalle.
Miska Siikonen runnoi pikkumustan toisen erän alussa maaliin väkisin muuttaen tilanteen jo 3−0:aan. HIFK haastoi videoiden jälkeen hyväksytyn osuman - turhaan. Tuntui, että tämän jälkeen vieraiden korttitalo murtui.
Ne kliseiset pienet asiat kääntyivät vieraita vastaan ratkaisevan isosti.