HIFK:n ja Ilveksen välinen kamppailu alkoi juhlallisuuksilla, kun helsinkiläisseura kunnioitti pitkäaikaista hyökkääjäänsä, seuralegenda Lennart Petrelliä. Kotijoukkueen pelaajat käyttivät alkulämmittelyissä paitoja, joiden selkämystä koristi Petrellin urallaan käyttämä numero 32. 15. lokakuuta 1897 perustettu perinteikäs seura juhlisti Ilves-ottelussa myös 124-vuotista taivaltaan.
Tamperelaisvieraat laskeutuivat lauantain otteluun tunteikkaan voiton jälkeen, kun se kellisti Tapparan legendaarisen Hakametsän jäähalliin viimeisessä paikalliskamppailussa. Kun hienot hetket jäällä oli juhlallisuuksien osalta koettu, oli aika aloittaa klassikkokamppailu pelin muodossa.
HIFK oli alusta lähtien sen verran paljon vieraitaan edellä, että heräsi kysymys siitä, kuinka paljon perjantainen paikallisottelu kulutti Ilveksen energiaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Loppunumerot merkittiin kotijoukkueelle maalein 5−2.
HIFK ei jäänyt ihmettelemään
Ottelu alkoi vahdikkaasti ja Ilves saikin kiekon nopeasti ohi Niilo Halosen. Tuomaristo kuitenkin hylkäsi osuman selvänä maalivahdin häirintänä. Ei mennyt kauaakaan, kun peliväline oli verkossa myös hyväksytysti. Juha Jääskä iski HIFK:n johtoon. Ilveksen ensimmäinen jäähy myös kostautui, kun Jere Innala ohitti Vadim Žerenkon.
Vaikka yleisesti juhlapeleillä on juhlivalle osapuolelle mytologisesti hieman tuloksellisesti kehno maine, ei HIFK jäänyt kumartelemaan uskomuksia, vaan hallitsi kenttätapahtumia pitkään. Tupsukorvilla oli hankauuksia päästä hyökkäysalueen keskustaan ja sitä kautta maalipaikoille.
Ilves kuitenkin sai pelin juonesta kiinni juuri ennen ensimmäistä erätaukoa ja pystyi tulemaan pelitapahtumia silmällä pitäen pistetaisteluun mukaan.
Tunteet kuohahtivat
HIFK käänsi toisessa erässä peliä terävästi kohti Ilveksen venäläisvahtia ja ruuhkan keskeltä kotijoukkue olikin survoa limpun sisään. Myös harhasyötöt olivat Ilveksen riesana ja hyökkäyksien rakentelu oli joukkueelle täten vaikeaa.
Kotijoukkue siirtyi jo kolmen maalin johtoon hieman erikoisen tapahtumaketjun päätteeksi. Johan Motin oli laukomassa kohti Ilves-maalia, kun ruotsalaispuolustajan maila meni päreiksi. Kiekko siirtyi kohti maalin edustaa, josta sen eteenpäin ehti kiepsauttaa Eetu Koivistoinen. Syntynyt osuma nosti keskushyökkääjän illan saldon jo 1+2:een.
Toisessa erässä nähtiin myös tunteiden kuohuntaa, kun Ilveksen kultakypärää kantanut Petri Kontiola laukoi vihellyksen jälkeen. HIFK:n lähes kaikki romuluisimmat hyökkääjät Otto Karvista ja Micke-Max Åstenia myöten hyökkäsivät muistuttamaan konkaria pelin lainalaisuuksista.
Ilves tippui kyydistä lopullisesti
Kolmanteen erään lähdettiin 3−1-lukemissa, kun Jarkko Parikka rikkoi kuparisen ja pakotti Halosen antautumaan maalillaan. Puolustaja nousi ovelasti verkolle ja vastaanotti Antti Saarelan poikkisyötön, josta oli maittavaa laittaa kiekko pussiin.
Vierailla oli vielä numeroiden puolesta mahdollisuus tulla pistekisaan mukaan, mutta HIFK puolusti johtoaan kovalla työllä. Hyökkäyspään avuistaan tutun Sebastian Dykin takakarvaus keskialueella oli hyvä osoitus punapaitojen antaumuksesta.
Jere Innalan ja Miro Karjalaisen yhteispeli nosti HIFK:n johdon jälleen kolmeen maaliin ja varmisteli kolmen pisteen kohtaloa. Vielä, kun Motin tempaisi ranteella siniviivasta limpun ohi Žerenkon, oli peli selvä. Innalan pistesaldo kohosi jo 1+3:een.
Ilves ei saanut enää ottelun viimeisellä kymmenminuuttisella kiriä luotua, vaikka Saarela rokottikin vielä kertaalleen Alex Broadhurstin ja Jordan Schmaltzin ajatuskatkosta syntyneestä virheestä.