Liiga-kierros: Kriisin partaalle ajautuneet mestarisuosikit kohtaavat Helsingissä

Ennen kauden alkua HIFK:ta ja Tapparaa povattiin yleisesti vahvimmiksi mestarisuosikeiksi. Kun Liigaa on pelattu reilu kuukausi, tulos on jäänyt vaisuksi. Sarjataulukossa joukkueet ovat valahtaneet puolivälin alapuolelle, HIFK putosi keskiviikon kierroksella viimeiselle pudotuspelipaikalle kymmenenneksi.

Tapparan tunnelin päässä oli jo valoa, kun neljän peräkkäisen tappion putki katkesi viikonloppuna Jukureita vastaan. Kirvesrinnat tulittivat kaikkiaan kahdeksan maalia mikkeliläisten verkkoon ja viimeistelyvaikeudet näyttivät jääneen taakse. Tahti jatkui tiistaina CHL:ssä, jossa Tappara raivasi tiensä alkusarjasta jatkoon voitettuaan Skellefteå AIK:n kotonaan 4−2.

Sen sijaan HIFK:n käyrä on ollut laskeva. Jos lasketaan mukaan CHL-ottelut Frölundaa vastaan, helsinkiläiset ovat voittaneet vain yhden seitsemästä edellisestä ottelustaan.

Suurimpiin ongelmakohtiin molemmilla joukkueilla on lukeutunut hyökkäyspelaaminen, ja tarkemmin viimeistelyn tehokkuus. Kiekonhallintatilastoissa joukkueet ovat ehdotonta eliittiä, mutta maalisarakkeesseen hallinta ei ole päätynyt. Lähemmässä tarkastelussa juuri suuret laukausmäärät ovatkin osa ongelmaa.

Jos katsotaan esimerkiksi joukkueiden kolmea ahkerinta laukojaa, Tapparalla kolmikko Brady Austin, Charles Bertrand ja Santtu Kinnunen ovat laukoneet yhteensä 141 kertaa, joista verkko on heilunut kaksi kertaa. HIFK:n puolella Jere Innala, Olli Palola ja Yohann Auvitu ovat laukoneet 162 kertaa ja lopputuloksena kuusi tehtyä maalia. Joukko on myös tuhlaillut maalipaikkoja, mutta pääsyynä on ollut laukausten heikko laatu.

Ottelussa Jukureita vastaan Tappara iski maalin välittömästä läheisyydestä peräti viisi maalia. Huonoimmissa otteluissa Tappara on tyytynyt neppailemaan suoria laukauksia sektorin ulkopuolelta tai -reunalta.

HIFK:lla sektorin ulkopuolella pelaaminen on vain korostunut tappioputken aikana. Hyökkäyspelin jatkuva kiire näkyy pelin rakentamisen puutteina. Nopeat ratkaisut mairittelevat laukaisuhallintatilastoja, mutta vaarallisten maalipaikkojen määrä on laskenut kauden edetessä. Nopeat ratkaisut olisi helpompi perustella, mikäli kiekottomien pelaajien tukitoimet olisivat kohdallaan. Nyt kiekollinen pelaaja jää yksin, eivätkä joukkuekavereista ole apua edes irtokiekkojen kaapimisessa tai maalinedustan sota-alueella.