Cal Clutterbuckin komea sukunimi on aiheuttanut monenlaisia reaktioita. Suomalaisille siitä tulee helposti mieleen Mauri Kunnaksen mainio piirroshahmo Herra Hakkarainen, joka on englanniksi Mr. Clutterbuck. Minnesota-hyökkääjä ei kuitenkaan ole sympaattinen unissakävelijä, vaan energiapakkaus ja armoton taklaaja.
Miehen nimi on aiheuttanut harmia mediaihmisille, sillä nimen lausuminen ei aina ole yksinkertaista. Nopealla tahdilla sanottuna b-kirjain vaihtuu helposti f:ksi.
- Ei se ole vaikea nimi. Tiedän kyllä, että se voi helposti lipsahtaa katastrofiksi, Clutterbuck virnuilee.
Clutterbuck on kotoisin Kanadan Ontarion provinssista, Wellandin kaupungista. Ensipiirrot jäähän hän teki jo kaksivuotiaana, kun pikku-Cal liikkui jäällä tuolia tukenaan käyttäen. Rakkaus jääkiekkoa kohtaan on roihunnut siitä asti.
- Pelasin todellakin paljon kiekkoa nuoruudessani. Menin jäälle aina, kun oli mahdollisuus – jopa yleisöluisteluihin. Rakastin lajia ja rakastan sitä yhä. Olen aina halunnut tuoda kentälle energiaa. En ole koskaan halunnut satuttaa ketään, mutta minun roolini on mennä kentälle ja antaa muistutuksia, nuorukainen valottaa.
Syitä nuorukaisen intoon ei tarvitse kaukaa hakea. Miehen äiti Jocelyn on innokas kiekkoihminen ja kova Montreal Canadiensin fani. Moni äiti katselisi sydän syrjällään, kun oma poika rymistelee kaukalossa illasta toiseen. Clutterbuckien perheessä asia on kuitenkin toisin.
- Äitini kertoo minulle kuinka monta taklausta olen tehnyt. Hän on todella kiekkoa ymmärtävä äiti. Hän kasvoi pelin parissa ja tietää mitä jääkiekko on, ei pelkkiä maaleja ja syöttöjä, Wild-hyökkääjä hymyilee.
Asenteella NHL:ään
Ennen kuluvan kauden alkua oli erittäin epätodennäköistä, että Clutterbuck ottaisi paikan Wildin NHL-miehistöstä. Vaikka hyökkääjä oli tehnyt junioriurallaan myös mukavan määrän maaleja, ei mikään puoltanut hänen nousuaan ylös.
Mies itsekään ei ole ollut varma pelipaikastaan ylhäällä. Yksi hyvä erimerkki tästä on se, että Clutterbuck jätti autonsa farmijoukkueensa kotikaupungin Houstonin lentokentälle lähtiessään Wildin mukaan. Reissu venyi odotettua pitemmäksi ja Mercedes unohtui parkkiin. Kuukauden päästä Clutterbuck muisti autonsa ja lähetti joukkuekaverinsa hakemaan sen - tuloksena kaverille puolentoista tunnin auton etsiminen ja 700 dollarin parkkimaksu.
Minnesotalaisseuran vuoden 2006 kolmannen kierroksen varaus teki mahdollisuuden saadessaan kaikkensa, jotta paikka ylhäällä aukenisi. Työ ei mennyt hukkaan.
- Täytyy antaa kiitosta hänelle. Kauden alussa ei ollut mitään mahdollisuutta, että hän olisi päässy joukkueeseemme. Joka pelissä ja harjoituksissa hän tekee kuitenkin hullun lailla töitä. Hän on paikalla aikaisin ja lähtee myöhään. Calilla oli keskiverto rannelaukaus, mutta nyt hänellä on jo hyvä laukaus, kertoo Wildin apuvalmentaja Mario Tremblay Clutterbuckin edistysaskelista.
- Hän taklaa kaikkea mikä liikkuu - ja kaikkea mikä ei liiku! Hän tuo uskomattoman määrän energiaa joukkueeseen. Kuten päävalmentajamme Jaques Lemaire sanoo ”Meidän täytyy löytää paikka tälle pojalle.”
Clutterbuck on tehnyt kovasti töitä uransa eteen. Urakka ei kuitenkaan ole vielä ohi, vaan homma jatkuu eikä asenne saa löystyä yhtään.
- Ihmiset arvostavat hänen vaikutustaan. Olemme puhuneet tästä asiasta paljon Calin kanssa. Maaleja ei monesti tule, mutta aina voit tehdä kovasti töitä, kertoo Calin isä terästehtailija Tim Clutterbuck
- Olen aina halunnut päästä NHL:ään. Nyt kun olen täällä, minun täytyy tehdä töitä enemmän kuin koskaan ennen. Pidän olemisestani täällä, pelaaja itse toteaa.
Tulokkaan armoton asenne tiedetään myös Wildin valmennuksessa. Välillä nuorukaisen into on liiankin kova.
- Joka vaihdossa tiedän hänen antavan kaikkensa. Peliä seuraavana päivänä on monta pelaaja, joiden tiedät olevan vähän fyysisesti rikki. He eivät vedä niin lujaa. Tämä poika painaa joka päivä täysillä. Välillä hänet pitää vain pysäyttää, pääkäskijä Lemaire toteaa.
Ukkoa seinälle
Jos ei moni uskonut 21-vuotiaan ottavan pelipaikkaa tällä kaudella, ei kukaan takuulla uskonut hänen johtavan NHL:n taklaustilastoa. Tulokas on rymistellyt koko kauden ajan, eikä paikka taklaustilaston piikissä ole sattumaa. Pituutta Clutterbuckilla ei ole kuin 180cm, mutta 100 kilon massan ja matalalla olevan painopisteen ansiosta taklausvoima on kova.
- En vain nauti pelistä, jos en pörrää ympäriinsä. Jos pelaan kaksi tylsää vaihtoa, istun penkillä ja mietin itsekseni: Et tee mitään. Mene aiheuttamaan hämmennystä tai aja jotakin kovaa, pohtii Clutterbuck.
Jos pelaan kaksi tylsää vaihtoa, istun penkillä ja mietin itsekseni: Et tee mitään. Mene aiheuttamaan hämmennystä tai aja jotakin kovaa.
-Cal Clutterbuck-
Rymistelyn myötä Wild-hyökkääjän nimi on jäänyt NHL-pelaajien mieleen muunkin kuin erikoisuutensa vuoksi. Clutterbuck ei ole se kaikista pidetyin vastustaja, vaikka hän keskittyykin yleensä pelaamiseen, eikä lähde mukaan verbaaliseen ärsytykseen. Hyvä osoitus ärsytyskyvystä nähtiin, kun Ottawan suomalaispelaaja Jarkko Ruutu hermostui mieheen ja tarttui tämän päähän vaihtoaitiosta käsin.
- Kyllä sen näkee, millon muut hermostuvat. Jotkut sanovat jotain taklauksen jälkeen tai antavat pienen tönäisyn. Kaikki he haluaisivat lyödä minua nyrkillä päähän. Kaverit lyhyellä pinnalla – heitä taklataan pikkuisen kovempaa. En itse puhu kentällä juurikaan, mutta kaukalossa kuulee kaikenlaista, esimerkiksi pilkkaa nimestäni. Jos he puhuvat, niin yleensä vain hymyilen omahyväisesti ja luistelen pois, NHL-tulokas kertoo.
- Pitää olla varovainen. Jos räpätät kentällä jonkun kanssa ja hän tekee maalin, näytät idiootilta. Mutta jos taklaat ja sen jälkeen vastustaja tekee maalin, menet vain takaisin penkille ja taklaat uudestaan seuraavassa vaihdossa. Olen aina pitänyt siitä pelin osa-alueesta.
Kovan pelityylin myötä NHL:ssä esiin nostetaan myös kyky vastata teoistaan ilman hanskoja. Tähän Clutterbuck on ollut valmis, mutta kritiikkiä on aiheuttanut hänen tapansa pitää päässään visiirillä varustettua kypärää. Tämän vuoksi hän joutui kanadalaisen median ikonin Don Cherryn hampaisiin. Veteraanikommentaattori nimitti visiiri päässään tapellutta Clutterbuckia ”Buttercupiksi".
- Ensimmäisessä tappelussa kysyin, että otammeko kypärät pois, ja kaveri sanoi ”Ei.” En aio olla ainoa, joka ottaa kypärän pois. Toisessa taas kaveri hyökkäsi takaapäin kimppuuni, Clutterbuck tuhahtaa.
Aivan kädetön rymistelijä ei kuitenkaan ole. Kovan asenteensa avulla hän on saanut välillä peliaikaa jopa Wildin ykköskentässä ja maalejakin on kertynyt helmikuun lopulle menessä kahdeksan kappaletta.
- Jos vastustajat ajattelevat minun olevan vain ärsyttäjä, eivät he ajattele minun tekevän maaleja. Siten saan ehkä tilaa laukoa ja teen sen aina kun saan kiekon. Viime aikoina olen saanut enemmän hyökkäysvastuuta ja se on ollut odottamatonta. En pysty joka päivä 110% suoritukseen, mutta varmasti vastaan 100%:sti siihen, mitä minulta odotetaan, Clutterbuck analysoi.
Clutterbuck on ansainnut paikkansa NHL:ssä armottomalla asenteellaan ja tyylillä, joka ei päästä helpolla ketään: ei miestä itseään eikä varsinkaan vastustajia. 21-vuotias pelaaja tullee rymistelemään kaukalossa vielä pitkään.
Lähteet: Startribune, NHLPA.com, USAtoday, Calgary Herald
