Mielipide

Vielä vähän finaaleista...

LIIGA / Kolumni
Tämä kolumni ei varmasti ole ensimmäinen, eikä viimeinen jota tästä finaalisarjasta tullaan kirjoittamaan. Joka tuutti suoltaa jonkin näköistä analyysiä. Tämä on yksi niistä. Tämän kevään liigafinaaleista ei näillä näkymin tule suurta ja mahtavaa finaalisarjaa, jota koko maa muistelee vielä kymmenen vuodenkin päästä. Ihmeitähän tienkin voi tapahtua. Kahdessa nyt pelatussa finaalissa on nähty paljon mielenkiintoisia elementtejä. Itse asiassa kaikkea sitä, mitä nykykiekossa paheksutaan.

Tappara otti lauantai-iltana toisen voiton ja on näin voiton päässä mestaruudesta. Jokohan vihdoinkin natsaisi? Tapparan peli on tällä hetkellä hyvin uomissaan, joukkue pelaa hyvin yhteen ja noudattaa hyvin pelitapaansa. Tappara onnistuu hyvin sumputtamaan keskialuetta ja kääntää peliä hyvin.

Kaikki luulevat, että tässä finaalisarjassa Kärpät on se hyökkäävä ja Tappara puolustava joukkue. Ei, ei ja ei. Tappara on ollut ensimmäisen finaalin viimeistä erää luukuun ottamatta koko ajan se aktiivisempi ja hyökkäävämpi joukkue. Kärppien lyhyisiin syöttöihin ja nopeaan liikkeeseen perustuva vauhtipeli ei ole ollut uomissaan, vaan joukkue on peruutellut ja puskenut päätään Tapparan tiiviiseen puolustukseen.

Kari Heikkilän pitäisi keksiä joukkueeseensa jotain yllätyksellisyyttä. Yksi yö on lyhyt, mutta riittävä aika tehdä muutoksia. Tällä hetkellä joukkue pelaa liian pienessä nipussa. Kun kentän leveyttä ja pituutta käytettäisiin enemmän hyväksi, olisivat Tapparan puolustajat astetta pahemmissa vaikeuksissa. Petr Tenkrat tuoreine jalkoineen tuo varmasti lisää juonikkuutta ja maalintekovoimaa. Mitä pidemmälle sarja venyy, sitä suuremmissa vaikeuksissa Tapparan isot puolustajat ovat. Jo lauantaina nähtiin pariin otteeseen nukahduksia, jotka meinasivat kostautua.

”Tappara kun kahvaa, niin sen huomaa”

Kahvaaminen on ollut trendisana kotimaisessa jääkiekossa jo useamman vuoden ajan. Joka tuutissa joku asiantuntija höpöttää kahvaamisesta ja lähes järjestäen ainakin rivien välistä voi huomata, että Tappara on se joukkue, jota tästä eniten syytetään.

Hyvät asiantuntijat, yllätys teille: Jokainen SM-liigajoukkue kahvaa. Tapparan kahva on vain ilmiselvää. Mikko Luoman pitkillä käsillä ja pitkällä mailalla vedetty koukkaaminen on paljon helpompi katsomoon huomata, kuin esim. Eero Somervuoren vastaava, koska ”Pikku-Eero” harrastaa sitä nopeasti ja salakavalasti. Tulos on kuitenkin sama.

Tässä finaalisarjassa Kärpät on selkeästi Tapparaa enemmän yrittänyt ottaa vastustajalta mehuja pois taklaamalla ja painimalla kulmassa, kun taas Tappara on luottanut mailahäirintään. Tämä kaikki kääntyy Tapparan eduksi. Ei Tapparan kolossipuolustajat yhdestä tai kahdesta taklauksesta tule hullua hurskaammaksi. Enemmän se kuluttaa taklaajaa. Mailalla vauhdin ottaminen on huomattavasti helpompaa ja itseä vähemmän kuluttavampaa kuin laitojen ryskääminen. Ja kun kerran tuomarilinja sen sallii, niin miksi sitä ei käyttäisi hyväksi?

Nyt osa Tapparan kannattajista jo aukaisi sähköpostiohjelmansa ja alkoi kirjaamaan minulle oman joukkueensa puolustuspuhetta. Kyllä, olen juoppo, kiihkoilija, ö-luokan toimittaja, kusipää ja kaikkea muuta miksi minut on tämänkin kevään aikana molempien finaalijoukkueiden kannattajat haukkuneet. Tämä puheenvuoro kahvauksesta oli tarkoitettu Tapparan ylistykseksi. Sodassa, rakkaudessa ja taistelussa mestaruudesta kaikki keinot ovat sallittuja. Ketään ei kiinnosta kahden vuoden päästä miten mestaruus on voitettu, ainoastaan viiri katossa muistuttaa siitä. Kun Tappara kerran tietää millä keinolla mestaruuden voittaa, miksei sitä käyttäisi?

Nyyyh, nyyyh, nyyyh

Itkua on tässäkin sarjassa saatu kuulla ja nähdä jo ihan tarpeeksi. Pelin aikana siihen on sortunut pääasiassa Kärpät. Joukkueen pelaajat käyvät joka välissä esittelemässä haavojaan tuomarille ja saavatkin siitä usein palkinnoksi jäähyn Tapparalle. Tähänkin asiaan pätee samat sanat kuin Tapparan kahvaamiseen, sodassa ja pleijareissa kaikki on sallittua, kunhan siitä vain on apua omalle joukkueelle.

Sallittua on myös kaikennäköisten valitusten tekeminen. Millainen olisikaan ollut lauantai-illan ottelu jos Petr Tenkrat olisi ollut pelissä mukana? Tapparalta oli loistava veto tehdä valitus Tenkratin päivänselvästä poikittaisesta mailasta. Jos Kangasniemestä ei olisi tehty raporttia, tuskin olisi Tapparakaan tehnyt valitusta Kärpistä. Nyt molemmat saivat sanktiot, tosin niistä Kärpät kärsivät enemmän, ainakin toistaiseksi.

Tenkratin merkitys Kärpille on erittäin suuri. Varsinkin pudotuspeleissä tsekki on löytänyt jälleen maalijyvän. Miska Kangasniemi taas on ollut pääasiassa Tapparan seitsemäs puolustaja, jonka peliaikakin on jäänyt vähän vähemmälle. Tenkrat on tärkeä pelaaja Kärpille, miksi siis ei järjestää häntä pois pelistä?

Jos sarja venyy pidemmälle, saattaa Miska Kangasniemen parin ottelun poissaolo ratkaista. Nyt Tappara pelaa kuudella puolustajalla ja jos Kärpät saa vauhtipelinsä kuntoon, näille kuudelle melko isokokoiselle puolustajalle tulee ongelmia.

Tapparan päävalmentaja Jukka Rautakorpi on ollut ihmeen hiljaa tuomarilinjasta, vaikka aihetta olisi ollut. Valmentajan pitää aina voiton hetkellä haukkua tuomarit, silloin nämä pillipiiparit pysyvät kurissa ja nuhteessa myös tiukoissakin peleissä. Tappion jälkeen haukkuminen tuomitaan automaattisesti itkemiseksi. Tätä asiaa kannattaisi mm. Jukka Jalosen harjoitella. Ensimmäisen finaalin väärälle miehelle mennyt jäähy ja pari muutakin tilannetta olisivat antaneet Rautarkorvelle loistavat mahdollisuudet läksyttää tuomareita, mutta hän jätti sen väliin.

Mikä ratkaisee finaalit?

Vaikka hehkutetaan Petr Tenkrattia, Esa Pirnestä ja Mika Lehtoa, nelosketjut ratkaisevat nämä finaalit. HPK:n nelosketju oli lähes olematon, Jokereilla se oli täynnä sarjajyriä, mutta finaalijoukkueilla, etenkin Tapparalla ne ovat täynnä hyviä agitaattoreita ja vauhtikoneita.

Se, että Arto Kukilla ei ole vielä sopimusta Tapparaan ensi kaudeksi, on näiden pleijareiden suurin ihmetyksen aihe. Eikö Mikko Leinonen ole nähnyt sitä samaa hyvin liikkuvaa, omassa päässä tehokasta ja hyökkäyspäässä voimakasta sentteriä, jota minä olen ihaillut koko pudotuspelien ajan? Kuki ja Kimmo Koskenkorva ovat olleet Tapparan tuki ja turva koko kevään ajan. Tekevät hyvää työtä omassa päässä ja saavat aikaan myös hyökkäyspäässä.

Kukin liikkeessä hämää hänen iso kokonsa. Tampereen kaljakuppiloissa on luotu absoluuttinen totuus: ”Iso mies ei voi liikkua kauniisti.” MOT, kuten matemaatikot sanoisivat. Kukin liike näyttää hitaalta ja kankealta, vaikka se itse asiassa on melko sujuvaa. Samat sanat sopivat Marko Mäkiseen, josta on tullut Tappara-fanien suursuosikki – aiheetta. Mäkinen on hyvä puhumaan, mutta tekemiset kentällä ovat lähellä mitätöntä tasoa. Mäkinen liikkuu isoksi mieheksi hyvin, mutta on muuten totaalisen pihalla pelistä. Mäkisen avuiksi lasketaan jatkuva suunsoitto, mutta siitä ei ole ollut näissä kinkereissä mitään apua. Mäkinen ei ole onnistunut ärsyttämään vastustajan pelaajia missään vaiheessa hermoromahduksen partaalle, yhden valmentajan kyllä. Vielä on Mäkisellä opettelemista Tikkaselta.

Kummalle mestaruus kuuluu?

Tappara on tehnyt neljä vuotta töitä joukkueensa rakentamiseksi. Seura on pitänyt oman linjansa, eikä ole lähtenyt haahuilemaan suuren luokan vahvistuksia ulkomailta. Tapparan hankinnat ovat olleet joukkueen pelitapaan sopivia ja pääsääntöisesti isokokoisia. Totta kai mukaan on sattunut hasaderjakin, kuten Scott Bailey ja Toni Mäkiaho. Tällä työllä on koko ajan tähdätty mestaruuteen ja nyt se on lähempänä kuin koskaan aiemmin. Nyt on se vuosi jolloin Tapparan pitää voittaa mestaruus. Ensi kaudelle tulee uusi valmentaja ja kuviot muuttuvat. Ilman minkään värisiä laseja, Tapparan kuuluisi olla mestari.

Porilaiset kyselivät Ässien pelillisen aallon harjalla viime lokakuussa minulta syitä tamperelaisseurojen alamäkeen. Vastasin silloin, että Tapparaa ei voi arvioida ennen kuin viimeinen peli on pelattu. Rautakorpi on oppinut virheistään. Tappara on ollut aiempina vuosina loka-marraskuussa liigan paras joukkue, mutta on aina pettänyt finaaleissa. Tänä kautena Tappara valmistautui koko kauden ajan pudotuspeleihin ja on nyt näyttänyt kyntensä. Ensi vuonna ei välttämättä nähdä Tapparaa edes välierissä.

Kärpille mestaruus kuuluisi loistavan joukkueen rakentamisen ansiosta. Oululaisjoukkue on rakennettu juuri niin kuin minä haluaisin oman suosikkijoukkueeni rakennettavan. Suurin osa pelaajista on oman juniorityön kasvatteja, nuoria, nälkäisiä ja ennen kaikkea halpoja pelaajia. Silloin käytössä olevat rahat voidaan sijoittaa Tenkratteihin ja Toneihin. Kärpät on myös hyvällä prosentilla haalinut takaisin ”kotiin” kaikki paluumuuttajat, kuten Mettovaaran ja Palsolan. Junno on luomassa Kärppä-dynastiaa, jonka alkusanoja vasta kirjoitellaan. Tuolla pelaajarungolla Kärpät tulee pysymään suomalaisen jääkiekon huipulla useamman vuoden.

Mestaruuden voittaa tänä vuonna se joukkue, joka tekee kolmannen finaalin avausmaalin ja pystyy pitämään johtonsa kymmenen tehokasta peliminuuttia. Jos sen tekee Kärpät, se voi saada hurmoksen päälle ja yltyä ihmeisiin. Jos sen tekee Tappara, se on niin kokenut joukkue, että pystyy pitämään johtonsa loppuun asti.

Tämä finaalisarja ei ole ainakaan toimittajien mieleen. Finaaleita pelataan jossain poro-rajan takana ja Hakametsässä maakuntalehtien toimittajat joutuvat istumaan E-katsomossa tavallisten junttien kanssa ja kiertämään ennen ottelun alkua puoli hallia, jotta saavat kylmää kahvia ja vanhentuneita kaurakeksejä. Ei ihme, että televisio-otteluissa lehdistökatsomossa on ollut tilaa. Myöskään katsojapotentiaalilta tämä finaalisarja ei ole se ihanne. Ketä kiinnostaa katsella Kahvan ja Oravien välistä ottelusarjaa, kun kuitenkin puolivälierissä pelattiin todellinen klassikko Jokerit-HIFK. Tuskin minä olen ainoa, joka pitää ottelusarjansa suosikkina Jari Levosta ja tarjahalosmaisesti maalivahteja. Jokaisen ulkopuolisen toive on varmasti mahdollisimman pitkä finaalisarja. Sillä eihän 3-0 otteluvoittoisesta sarjasta riitä spekuloitavaa kantakuppilaan.

Kuitenkin tässäkin sarjassa on omat hyvät puolensa. Poika ei ainakaan matkaa Turkuun…

» Lähetä palautetta toimitukselle