Mielipide

Venäjä 2003 – vain mestaruus kelpaa?

MAAJOUKKUE / Kolumni
Viime kevään hopeajoukkue Venäjä saapuu kevään MM-koitokseen nuorin ja nälkäisin voimin. Venäjän toistaiseksi ainoasta maailmanmestaruudesta on vierähtänyt jo kymmenen vuotta; joko Neuvostoliiton kiekkomahdin perillisen tuskainen odotus päättyy?

Vuoden 2000 kotikisakatastrofista oppineena on Venäjän valmennusjohto pyrkinyt rakentamaan tänä vuonna joukkueen isolla J:llä. Polemiikilta ei silti tälläkään kertaa ole joukkueen kokoamisessa vältytty. Perinteisen muutaman NHL-tähden motivaatiopulan (mm. Fjodorov ja Samsonov) lisäksi myös muutamat kotimaan liigan valinnat ovat aiheuttaneet melkoisen mediaryöpytyksen.

Suurimman huomion päävalmentaja Vladimir Pljushtshevin valinnoissa on venäläismediassa saanut muutaman kokeneen runkopelaajan jättäminen ulos MM-joukkueesta. Yllättävin ulosjäänyt pelaaja lienee loistavan kauden Lokomotiv Jaroslavlissa pelannut takavuosien maajoukkuekapteeni, kokenut NHL-mies Andrei Kovalenko. Ihmetystä on herättänyt myös mm. Butsajevin veljesten poisjättö; Pljushtshevin tehtävä joukkueen kokoamisessa ei siis ole ollut helppo. Kun vielä jo kertaalleen MM-joukkueeseen lupautunut Aleksei Jashin joutui jäämään pois olkapäävamman takia ja ylivoiman superpyssy Sergei Gontshar perheenlisäyksen vuoksi, on Venäjän maajoukkue tänä vuonna ehkä kokemattomin vuosiin. Venäjän ase onkin tänä vuonna nuoruus ja voitonnälkä.

Maalivahtivastuu tutuissa käsissä

Venäjän maalivahtiosasto on tutuissa käsissä. Viime kevään MM-kisojen sensaatio, Avangard Omskin maalivahti Maksim Sokolov kantanee tänäkin vuonna suuren torjuntavastuun yhdessä maan mestarijoukkue Jaroslavlin ykkösvahti Jegor Podomatskin kanssa. Pljushtshevilla lieneekin Aravirran tavoin positiivinen ongelma; kaksi hyvää vahtia valmiina torjuntatöihin.

Hyvät muistot Sokolovin peleistä mm. Suomea vastaan MM-välierässä 2002 kallistanevat vaa’an omskilaisen puoleen; varmaa on, että kolmosvahdiksi kutsuttu Ak Bars Kazanin Andrei Tsarev saa seurata kisat lähinnä katsomon puolelta. Maalivahtipeliin ei Venäjän menestyksen pitäisi kaatua; tutun helposti kuitenkin syntipukki tarvittaessa tolppien välistä löytyy, joten ykkösvahdin paikka voi olla tuulinenkin.

Puolustus Venäjän suurin arvoitus

Jos on koko joukkue nuori, sitä on etenkin Venäjän puolustus. Oman pään kokeneeksi johtajaksi kaavailtu, TPS:n riveistäkin tuttu Andrei Skopintsev joutui viime hetkellä jättämään kisajoukkueen loukkaantumisen vuoksi. Puolustuksen johtohahmoksi nousseekin nuoresta iästään huolimatta ainoa NHL-apu, Buffalon 22-vuotias Dmitri Kalinin yhdessä kokeneen parinsa, Moskovan Dynamon Aleksandr Zhdanin kanssa. Myös NHL-kokemusta omaava Sergei Vyshedkevitsh lienee tärkeä hahmo Venäjän puolustuspäässä.

Kahden vuoden aikana täydellisesti uusiutunut puolustajakaarti on ehdottomasti Venäjän kovin koetinkivi. Kokemattomat, mutta taitavat kotimaan liigan puolustajat voivat yllättää positiivisesti; viimeisimpien harjoituspelien näytöt ovat olleet tältä osin lupaavia. Puolustajaparit on pyritty kokoamaan seurajoukkueittain; näistä pareista ainakin Tsherepovetsin kaksikko Gusev-Turkovskij ja Kazanin pari Jerofejev-Proshkin nähtäneen myös lopullisessa kokoonpanossa. Kokoonpanon tarkempi tarkastelu auttaa ymmärtämään paremmin päävalmentaja Pljushtshevin aivoituksia; tänä vuonna Venäjä pyrkii rakentamaan parhaan joukkueen, ei parhaita yksilöitä. Kokemattoman puolustuksen osalta strategia tuntuukin kohtalaisen järkevältä.

Kovaltshuk ja Datsjuk – ihmeidentekijät?

Hyökkäys on paras puolustus, sanoi jo Napoleon aikoinaan. Tätä teemaa on pyrkinyt soveltamaan myös Venäjän maajoukkue, jonka hyökkäyskalusto kestää vertailun muihin ennakkosuosikkeihin. Kirkkaimpana tähtenä venäläishyökkäyksessä luistelee armottoman laukauksen omaava superlupaus Ilja Kovaltshuk. Atlantan kaksikymppinen tehomies on varmasti odotettu hahmo Suomessa, siksi mainion vaikutelman hän itsestään jätti keväällä 2001 pelatuissa alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Kun ykkösketjun keskelle istutetaan Detroit Red Wingsin Pavel Datsjuk ja toiseen laitaan todennäköisimmin Nashville Predatorsin luottolaituri, kolossaalisen kokoinen Denis Arhipov, voidaan puhua todellisesta tehoketjusta.

Hyökkäyspään materiaalia Venäjän joukkueella riittääkin; nähtäväksi jää, noudattelevatko Pljushtshevin kolmikot puolustuksen tavoin seurajoukkueiden kokoonpanoja. NHL-avut Ivan Novoseltsev, Aleksandr Frolov ja Oleg Saprykin tuovat varmasti oman värinsä hyökkäyspeliin. Jarruketjuja ei tänäkään vuonna Venäjän hyökkäyksessä nähtäne; toivoa sopii, että liukkaiden ja taitavien slaavilaishyökkääjien työmoraali ulottuu myös puolustuspäähän, jottei nuoren pakkikaartin paine kasva mahdottoman suureksi.

Tavataanko Punaisella torilla?

Nuori, mutta ehkä aiempia vuosia yhtenäisempi joukkue lähtee kisoihin suurin odotuksin. Venäjän urheiluministeri, kiekkolegenda Vjatsheslav Fetisov asetti julkisesti joukkueen tavoitteeksi viime vuotisen hopeamitalin kirkastamisen. Nuorelle joukkueelle kaikki on mahdollista, mutta kultataisto vaatii ennen kaikkea puolustukselta suurta uhrautuvaisuutta. Alkulohkostaan Venäjä selvinnee helpohkosti; jatkosarjassa vastaan asettunevatkin jo Ruotsi ja Kanada. Pienellä onnella, kiekollisella taidolla, nuoruudeninnolla ja kovalla asenteella mitalin väri saattaa hyvinkin kirkastua.

» Lähetä palautetta toimitukselle