Mielipide

Valmentaja on HIFK:ssa vain syntipukki, seurajohtoon kaivataan uusia tuulia

LIIGA / Kolumni
HIFK:ssa valmentajien sopimuksien purkaminen on muodostunut jo perinteeksi. Jo niin monta valmentajaa on käynyt epäonnistumassa, ettei syyllistä voi etsiä pelkästään penkin takaa, vaan näin monen epäonnistumisen jälkeen syyttävän sormen tulisi osoittaa seurajohdon suuntaan.

HIFK:ssa vaihtuu pelillinen valta, kun Ari-Pekka Selin korvaa Antti Törmäsen penkin takana. Vaikka HIFK eteni kauden päätteeksi pronssipeliin, suuressa kuvassa kausi oli pettymys. Sitä taustaa vasten valmentajanvaihdos on ymmärrettävä ratkaisu.

Vähemmän ymmärrettävää on helsinkiläisjoukkueen tapa heittää valmentajat rekan alle vaikeuksien kohdatessa. Törmäsen astuessa puikkoihin HIFK:n urheilutoimenjohtaja Tom Nybondas kertoi painokkaasti turbulenssin ajan olevan ohi. Korusanoista huolimatta Törmäsen kohtalo oli sama kuin Kari Jalosta lukuun ottamatta jokaisella HIFK:n valmentajalla Nybondaksen yhdeksänvuotisen uran aikana. Edeltäjiensä tapaan myös Törmänen poistuu organisaatiosta kesken sopimuskautensa.

Kovinta turbulenssin aikaa HIFK kävi kesästä 2012 aina juuri Törmäsen saapumiseen. Kesällä 2012 Petri Matikainen jätti joukkueen kesken sopimuksensa ja lähti Venäjälle valmentamaan. Raha oli varmasti yksi syy poistumiseen, mutta Matikaisen tyyliin ei kuulu karkaaminen hyvinvoivasta organisaatiosta.

Valmentaminen vaatii myös saumatonta yhteistyötä ja luottamusta seurajohtoon.

Matikainen korvattiin Pasi Sormusella, joka asetettiin mahdottomaan tilanteeseen. Lopulta mös Sormunen sai kengänkuvan takapuoleensa. Kirjoitin jo tuolloin urheilujohdon vastuusta. Moni pielessä vuonna 2011 ollut asia on edelleen korjaamatta. Tuolloin koko valmentajasekoilu kruunattiin palkkaamalla Raimo Summanen penkin taakse.

Valmentaja on HIFK:ssa vain syntipukki, jonka päälle likasanko voidaan kaataa, kun rapa osuu tuulettimeen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vuorollaan penkin takana on nähty niin meritoituneita valmentajia kuin nousussa olevia nimiä, silti pestit ovat päättyneet kesken sopimuskauden. Valmentajan irtisanominen on seurajohdolle helppo tapa kääntää keskustelu omasta epäonnistumisesta valmentajaan.

Valmentaminen ei tapahdu pelkästään fläppitauluun piirtämällä, vaan vaatii myös saumatonta yhteistyötä ja luottamusta seurajohtoon. Jos yksittäisiä sattumia lukuun ottamatta valmentajat epäonnistuvat vuosi toisensa jälkeen, syyttävän sormen on osoitettava ylemmäs.

Nybondasista tuli HIFK:n urheilutoimenjohtaja 2008. Samalla oven avauksella johtoportaaseen saapui myös toimitusjohtajaksi Jukka Valtanen. Valtasen vastuulle tuli yhtiön taloudellinen kehittäminen, Nybondaksen kontolle jäi urheilullinen puoli. Konkurssin partalla olevasta organisaatiosta on kasvanut vakavarainen yritys, mutta suuressa kuvassa urheilupuolen kehitys on ollut huomattavasti heikompaa.

Pelimerkeistä Nybondaksen onnistuminen ei ole ollut kiinni, sillä HIFK on marssinut kausi toisensa jälkeen kaukaloon Liigan kalleimpiin kuuluvalla joukkueella. Kuitenkin myös joukkueen rakentamisesta on puuttunut pitkäjänteisyys. Tämän kesän kaltaiset tyhjennykset, jossa lähes puoli joukkueellista vaihtaa maisemaa, eivät kerro hallitusta joukkueen rakentamisesta.

Syntipukkeja on haettu jo riittävästi muualta, nyt HIFK:n johdossa on peiliin katsomisen paikka.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös