Mielipide

Uskomaton kiekkoelämys

LIIGA / Kolumni
Hakametsän perjantai-ilta tarjosi jokaiselle paikalla olleelle pelaajalle, valmentajalle, katsojalle ja lehtimiehelle mieleenpainuvan ja unohtumattoman elämyksen. Nämä ovat niitä hetkiä, joiden vuoksi pelaajat hikoilevat kesän helteillä, katsojat raahautuvat ilta toisensa jälkeen hallille ja jääkiekkoa pelataan. Nämä hetket tarjoavat jotain uskomattoman sykähdyttävää.

Kärpät johtaa ottelua viimeisellä minuutilla ja Ilves on vaihtanut maalivahtinsa jo ylimääräiseen kenttäpelaajaan. Kiekko pyörii Kärppien päädyssä ja katsojat puristavat penkkejään rystyset valkoisina. Maestro Raimo Helminen saa kiekon lapaansa, kun videotaulun digitaalit kirmaavat armottomasti kohti loppusummerin törähdystä.

Helminen laukoo, manselaisittain lämmää, ja hetken päästä halli on revetä liitoksistaan, kun Mike Bishai survoo irtokiekon Kärppien verkkoon. Raipe nostaa kädet pystyyn ja jokainen Ilves-kannattajaa hurraa seisaaltaan, huutaen keuhkojensa täydellä kapasiteetilla jotakin selittämätöntä mölinää. Helminen ei ollut vielä valmis lopettamaan uraansa.

Nämä hetket, nämä ovat niitä, jotka palkitsevat meistä jokaisen. Suuria tunteita, suurta draamaa. Edes Hollywoodin käsikirjoittajat eivät pystyisi parempaan. Seuraavaa vastaavaa iltaa voi joutua odottamaan vuoden jos toisenkin, mutta palkinto on odottamisen arvoinen. Hakametsästä ei perjantaina poistunut yksikään ihminen liikuttumatta.

Jatkoerässä peli aaltoilee päästä toiseen. Jokainen hyökkäys voi tarkoittaa ottelun päättymistä vain sekunnin murto-osan päästä, kauden päättymistä toiselle joukkueelle, uran päättymistä yhdelle suomalaisen jääkiekon suurimmista hahmoista ja legendoista. Taas maali toiseen päähän tietäisi kotiyleisön rajatonta riemua, taiston jatkumista.

Pelikello pysähtyy näyttämään aikaa 9.45. Ilveksen viisikko makaa kontillaan jäällä, tuijottaen johonkin kauas tyhjyyteen. Kärppien joukkue ryntää jäälle piirittämään illan sankarinsa Hannes Hyvösen. Oululaisten fanikatsomossa hypitään penkeillä ja innokkaimmat kannattajat heittävät jo paitansakin pois.

Nämä hetket ovat raakoja ja samalla niin täydellisiä. Toisen valtava ilo ja täyttymys on toisen suru ja tyhjyys - eihän tässä näin pitänyt käydä, vai sittenkin juuri niin. Illassa on kuitenkin jotain erilaista, tänään Hakametsästä ei vaella ulos hiljainen ja maansa myynyt tamperelaisyleisö.

Ilveksen kannattajat aloittavat valtaisan huutomyrskyn idolinsa Helmisen kunniaksi. Koko joukkue kiittää yleisöä kannustuksesta ja ensimmäisenä Ilves-pelaajana kentän jättää murheellinen Helminen. Huuto kuitenkin jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, ja katsomossa näyttää siltä, että kukaan ei ole vielä suostunut lähtemään hallista.

Helminen ilmestyy takaisin jäälle pukukoppikäytävältä ja meteli yltyy infernaaliseksi. Raipe pyyhkii hikeä, vai kyyneliä, kasvoiltaan. Joka tapauksessa veteraani jätti jäälle jokaisen pisaran voitontahtoaan, mitään muuta ei Helminen olisi voinut enää joukkueensa eteen tehdä. Kärppäfanitkin ovat vielä paikoillaan viimeistä henkeä myöden, huutamassa suosionosoitustaan vastustajan pelaajalle.

Ja niin Helminen poistuu Hakametsän kaukalosta viimeisen kerran, Ilves lähtee kesälomalle ja Kärpät jatkaa mestaruuden tavoittelua. Iltaan mahtui monta upeaa hetkeä. Niitä hetkiä, jotka tekevät meistä jääkiekkofaneja, saavat pulssin nousemaan. Tästä ottelusta puhutaan vielä vuosien päästä, ja ainakin allekirjoittanut muistaa nämä hetket vielä pitkään.

» Lähetä palautetta toimitukselle