Mielipide

Tuhkimotarinat käyvät toteen vain saduissa

LIIGA / Kolumni
JYP ja KalPa, SM-liigan kärkikaksikko. Kuka olisi uskonut tämän vuosi sitten? Ainakaan silmiään hieraisematta ei sarjataulukkoa olisi voinut katsoa. Toistuuko kevään 2006 ihme, jolloin HPK ja Ässät kohtasivat finaalissa? Yksinkertainen vastaus: ei toistu, sillä Blues, Jokerit ja Kärpät jakavat SM-liigan mitalit tänä keväänä.

Jyväskylässä ja Kuopiossa eletään tällä hetkellä unelmaa. Niin JYPin kuin KalPankin edellisistä tähtihetkistä on aikaa yli viisitoista vuotta, mutta tällä kaudella toiveet ja kokonaiset kiekkokaupungit on herätetty jälleen henkiin.

Paikat runkosarjan kahtena tämän hetken parhaana joukkueena eivät ole tulleet JYPille ja KalPalle vahingossa, väärin perustein tai muiden lahjoituksina. Molemmat joukkueet ansaitsevat kaiken kunnian upeasta suorituksesta alkukauden aikana, samoin kummankin ryhmän valmentajat ovat tehneet upeaa työtä. Täysin ansioin vuoden valmentajaksi valitaan joko Pekka Virta tai Risto Dufva.

Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että pudotuspeleissä keltanokkavalmentajien ja heidän joukkueidensa tähdenlennot palavat loppuun. Kumman tahansa seuran finaalipaikka, mestaruudesta puhumattakaan, olisi toki kaunis ja innostava tarina kenen tahansa mielestä.

Pienikin voi ponnistaa huipulle, mikä tahansa seura voi kääntää oman onnensa kovalla työllä ja oikeilla ratkaisuilla. SM-liigan pudotuspeleissä jatkoonmenijöitä vaan ei ratkaista tarinoiden kauneudella. JYPin ja KalPan tien eteen nousee maaliskuussa seinä, josta löytyvät Bluesin, Jokereiden ja Kärppien logot.

Mikä on se ratkaiseva ero näiden joukkueiden välillä? Bluesin, Jokereiden ja Kärppien pukukopeissa ei katsota viimeisten kymmenen ottelun aikana sarjataulukkoa kertaakaan. Kaikki nämä ryhmät valmistautuvat runkosarjan viimeisen kuukauden ajan vain yhtä ja ainoaa asiaa varten: kilvoittelemaan mestaruudesta.

JYPin ja KalPan kopeissa vastaavaa kypsyyttä ja tarkkanäköisyyttä ei taas ole. Runkosarjan voitto kimaltelee kirkkaana nuorten ja kokemattomien pelaajien silmissä, yhtä lailla kuin kummankin joukkueen fanit haluavat oman joukkueensa vihdoin voittavan jotakin.

"Voittamisen kulttuuri" on tylsä ja useimmiten paikkansa pitämätön fraasi, mutta vankka totuus sen taustalla kuitenkin on. KalPalla on kentällinen kokeneita, kaiken nähneitä pelureita, samoin JYPin riveistä löytyy nippu pelimiehiä, joihin voi luottaa maaliskuun tiukoissakin paikoissa.

Yhdellä veteraanikentällisellä ei pitkälle silti pötkitä, kun vastassa on huippuunsa trimmattuja, pudotuspelien vaatimukset läpikotaisin tuntevia joukkueita. Kummallakin kilvoittelijalla on edessä kova kohtalo, kun unelmat murskaantuvat aikanaan. Tällä hetkellä odotukset niin Jyväskylässä kuin Kuopiossa ovat taivaissa ja korkealta tiputus on kivulias.

Kaikesta edellä sanomastani huolimatta toivon Dufvan ja Virran joukkojen todistavan sanani vääräksi. Omat roponi lyön kuitenkin kiinni tuhkimotarinoita vastaan. Disneyn saduissa nähdään mukaville saduille onnellisia loppuja, ammattilaisurheilussa näin ei tapahdu.



Kirjoittaja on Jatkoajan entinen päätoimittaja, jonka mielestä pikkuseurojen pärjääminen piristäisi SM-liigaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle