Mielipide

Triplamestarin välivuosi

LIIGA / Kolumni
Kolmen vuoden hunajaputken jälkeen TPS-fanit alkoivat olla hiljalleen sokerihumalassa, eikä mikään tuntunut oikein miltään. Vuosi sitten näytti vahvasti siltä, että TYKSin myrkytysosastolle tarvittaisiin pian tilaa kun Turku saisi sokerimyrkytyksen neljännen mestaruuden myötä. Nimimies toisensa jälkeen liittyi TPS:n riveihin ja luultavasti useampikin aamudonitsi muljahti väärään kurkkuun eri puolella Suomea. Kun kevät vaihtui kesäksi, alkoi muualla Suomessa levitä virneitä kasvoille turkulaisten yskiessä nyt vuorostaan aamupalojaan Turun Sanomien urheilusivuille. Katastrofin mitat täyttävä kausi päättyi lopulta positiivisesti, mutta ei kovinkaan makeasti.

Pre-season

Turkulaisen kiekkoväen viime kesä voidaan jakaa kahteen osaan. Ennen NHL:ää (EN) ja Jälkeen NHL:n (JN). Ennen NHL:ää TPS:n tuleva joukkue näytti mahtavalta. Hyökkäyksessä komeili Niko Kapasen, Niklas Hagmanin ja Timo Pärssisen tapaisia tähtiä. Puolustuksesta löytyi myös maajoukkuetason osaamista Henrik Tallinderin, Martti Järventien, Mika Lehtisen ja Pasi Petriläisen muodossa. Turussa oltiin jo valmistautumassa jo henkisesti ruusuiseen kauteen, muta toisin kävi. Kesän kuluessa alkoivat pommit putoilla. Ensin lähti Hagman, sitten Pärssinen. Tallinder ja Kapanen liittyivät lähtijöiden joukkoon ja lopulta vietiin tuhkatkin pesästä kun Järventie pakkasi pelivehkeensä ja matkusti Montrealiin. Kauden alkuun oli muutama kuukausi aikaa ja TPS:llä kaksi kärkiketjua rakennettavana. Luultavasti useampikin turkulaisfani katui tässä vaiheessa kalliin kausikortin ostoa.

Edelliskevään mestarijoukkueen menetykset olivat kamalaa luettavaa. Viime hetken lähtijöiden lisäksi mm. Kimmo Rintanen, Toni Virta, Kalle Sahlstedt, Jouni Loponen, Tommi Rajamäki ja Teemu Elomo karistivat Turun pölyt kengistään. Totaalinen katastrofikaan ei ollut kovin kaukana, sillä myöhemmin paljastui, että kapteeni Mika Alatalon ja ykkösmaalivahti Fredrik Norrenan neuvottelut NHL-seurojen kanssa olivat olleet yllättävän pitkällä. Miehet kuitenkin päättivät jäädä Turkuun ja olivat avainasemassa TPS:n joukkueessa.

TPS:n virallinen linja lähtijöihin oli, että heidän tilalleen hankittaisiin uudet miehet, kesti kuinka kauan tahansa. Kun kausi alkoi, oli joukkue rankasti uusiutunut, mutta ei vielä lähelläkään valmista. Viime kauden mestarit olivat saaneet vahvistuksina Miika Elomon, Mika Alatalon, Rob Shearerin, Pasi Petriläisen, Markku Paukkusen, Marko Kauppisen, Pekka Kangasalustan ja paluumuuttaja Kai Nurmisen. A-junioreista liigavauhtia kesätreeneissä hakeneista Mikko Kankaanperä, Matti Aho ja Matias Metsäranta olivat joukkueen pelaajaringissä kauden lähestyessä. Naamat olivat peruslukemilla Turussa, kun joukkue valmistautui uuteen kauteen. Jo ennestään apeat tunnelmat latistuivat entisestään, kun koko Suomea järkyttänyt uutinen Saku Koivun syövästä paljastui. Ulkopuolisille voidaan kertoa, että Turun uskonnollinen järjestys menee Hannu Jortikka - Saku Koivu - Yläkerran ukko. Viimeinen harjoituspeli Tapparaa vastaan meni karmeissa tunnelmissa, kun huhut Sakun syövästä ja sen vakavuudesta kiersivät hallilla. Tappion jälkeen aikuiset miehetkin poistuivat silmät kosteina hallilta, eivätkä tappion tuskasta pettyneinä.

Alkukuviot

Kausi kuitenkin alkoi kaikesta huolimatta, eikä mitenkään juhlallisin tunnelmin. Avausottelussa HPK:ta vastaan muistettiin syyskuun 11. päivän terrori-iskussa kuolleita, eikä itse pelikään noussut paljon alkuhartautta riehakkaampiin tunnelmiin. Umpisurkea viimeistely ja käsittämätön hermoilu puolustuspäässä tarjoilivat HPK:lle mukavan tuntuisen avauksen kauteen. Illan positiivisin muisto oli HPK:n voittoa maailmanmestaruuden tapaan tuulettanut nuori maalivahti Zdenek Smid. TPS matkusti seuraavaksi Helsinkiin IFK:n vieraaksi. Kauden aikana tutuksi tuleva trendi sai alkunsa, kun TPS ei pystynyt pelaamaan omaa peliään fyysistä IFK:ta vastaan ja otti nokkiinsa Helsingissä. Kauden kolmas peli Turussa Kärppiä vastaan ei tarjonnut kotiyleisölle juurikaan hurraamista. TPS oli jyrän alla ja Antero Niittymäen 35 torjuntaa pitivät lukemat siedettävinä. Kärpät otti kuitenkin voiton maalin erolla.

Kauden ensimmäinen voitto tuli 20.9, kauden neljännessä pelissä. TPS pelasi hyvin SaiPaa vastaan ja korjasi avauspisteet maalein 2-0. Voittoputkea ei saatu, sillä Lukko vei kaksi päivää myöhemmin kahdella avauserän salamamaalillaan voiton Raumalle. Syknnä putki jatkui heti seuraavana päivänä, kun TPS matkusti Tampereelle viime kevään finaalien uusintaotteluun. Peli näytti jo paremmalta, mutta viimeistely oli tutun kammottavaa. TPS teki kolme virhettä ja Tappara niistä kolme maalia. Tässä vaiheessa TPS:n saldo oli kuuden pelatun ottelun jälkeen murheellinen: 2 pistettä ja maaliero mukavan tuntuinen -8. Pessimistisimmät manasivat jo valmentaja Jalosen päätä vadille ja vaikka siihen ei kukaan vakavissaan aikonut ryhtyä, oli joukkueen pakko alkaa pelaamaan ennemmin kuin myöhemmin.

Merkkejä paremmasta saatiin seuraavassa pelissä, kun TPS myllytti umpisurkean Jypin kumoon maalein 7-1. Merkittävää oli, että puolustaja Marko Kauppinen merkkautti ottelussa kaksi maalia ja tuuletti sen mukaisesti. Kaksi päivää myöhemmin TPS taisteli hurjassa vireessä ollutta Pelicansia vastaan kotonaan 1-1-tasapelin ja toivo paremmasta huomisesta eli. Syyskuusta jäi silti suuhun paha maku. Kahdeksan ottelun jälkeen TPS:n saldo oli 2-5-1 ja maaliero -2.

Peli paranee, joukkue vahvistuu

Vaikka peli alkoi hiljalleen näyttää jääkiekolta, oli edelleen paljon tehtävää. Tästä osoituksena tappiot Bluesia ja Jokereita vastaan. Ässiä vastaan Porissa järjestettiin taas maalitalkoot, nyt numeroin 2-9. Totuttuun tapaan illan parhaat TPS:n pelaajat olivat Rob Shearer ja Mika Alatalo. Vaikka joukkue väläyttelikin osaamistaan, ei valmennuskaksikko saanut notkahduksia pois pelistä. Tästä todisteela kaksi päivää myöhemmin Ilvestä vastaan kärsitty tappio maalein 2-1. TPS hallitsi peliä ja sillä oli kaikki avaimet voittoon, mutta silti pisteet lipsahtivat tupsukorville. Samaan aikaan Turussa kiersi kovia huhuja. TPS oli tarinan mukaan hankkinut kaksi kovaa kanadalaisvahvistusta, jotka liittyisivät joukkueen seuraan lähiaikoina.

Kanadalaisvahvistuksia ei saatu tai tarvittu Jokereita vastaan sunnuntain TV-pelissä. TPS pelasi monien mielestä kauden parhaan pelinsä ottelussa, jonka olisi pitänyt olla päivän selvä Jokeri-voitto. Kolmanteen erään asti maalittomana jatkuneen pelin kirkkain tähti oli yhden kauden upeimmista maaleista tehtaillut Mikko Kankaanperä, joka puikkelehti tiensä TPS-fanien sydämiin upottamalla vanhan verivihollisen. Kanadalaisvahvistukset siirtyivät huhupuheista lehtien uutisiin, kun heidän siirtosa tehtiin virallisiksi. TPS oli tehnyt todellisen megakaappauksen nappaamalla Peter Schaeferin Vancouverin NHL-joukkueesta. Takalinjoja vahvistamaan saapui Chris Joseph, satojen NHL-pelien mies. Vahvistuksia olisi kaivattu Bluesia vastaan, sillä espoolaiset ottivat jo toisen peräkkäisen voittonsa "paikallisvastustajastaan", tällä kertaa Turussa maalein 1-3. Seuraavassa kotipelissä IFK:ta vastaan sitten räjähti.

Loukkaantumisestaan toipunut Jani Kiviharju palasi vahvistamaan joukkuettaan uusien kanukkien lisäksi. TPS vei IFK:ta kuin pässiä narussa ja pyöritti helpon tuntuisen 5-1-voiton. Hieman yllättäen illan ykkönen ei ollut kumpikaan uusista miehistä, vaan TPS:n alkuperäinen kanadalaisvahvistus, Rob Shearer, joka ampui liigauransa ensimmäisen hattutempun. TPS sai tästä voitosta päälle hurjan vireen ja pelasi putkeen viisi tappiotonta ottelua. Seuraavan kerran nokkiin tuki Oulussa kolme viikkoa myöhemmin, kun Kärpät otti voiton maalin erolla. Voittojen kantaan TPS palasi taas seuraavassa pelissä, ruumiinsa luovutti tuttuun tyyliin Helsingin IFK. Nyt voitettiin neljä peliä putkeen, ennen kuin Jokerit kävi kuittaamassa voiton Turkuhallissa. Voittoputken kohokohtana voidaan pitää Mikko Koivun uran ensimmäistä liigamaalia, joka tuli Raumalla TPS:n voittaessa Lukon 3-1.

Streaking all over the place

Jokeri-tappion jälkeen TPS pelasi taas neljän ottelun voittoputken. Nyt kaatuivat Ässät, Blues, Pelicans ja SaiPa. Bluesia ryöpytettiin kotona peräti 7-3 Mikko Koivun kunnostautuessa kahdella täysosumalla. IFK:n voittoon päättynyt ottelu ei jäänyt aikakirjoihin kiekollisista ansioistaan, vaan kiekkomaailmaa kuohuttaneesta tilanteesta, jossa Peter Schaefer taklasi pää alhaalla luistellutta Riku-Petteri Lehtosta ruman näköisesti. TPS:n peli meni tämän ottelun jälkeen pahemman kerran sekaisin, sillä syyskausi päätettiin kahdella tappiolla. Kotona tuli turpaan Pelicansilta ja päätösottelussa Bluesilta maalein 5-2.

Joulutauolla TPS osallistui Davosissa pelattuun Spengler Cupiin, jossa joukkueen rivejä vahvistivat Petri Varis, Kimmo Rintanen ja Petteri Nummelin. Variksen siirrosta Turkuun puhuttiin melko varmana juttuna, kunnes eräs leuaton liikemies Helsingistä värväsi Variksen "harjoittelemaan" Jokeri-joukkueen kanssa pariksi viikoksi. Asiaan ei varmaankaan liittynyt mitenkään TPS:n källitys.

Kevät kaiken muuttaa voi

Kevätkauteen lähdettäessä joukkue ei ollut vahvistunut mitenkään, mutta puheet uusista pelaajahankinnoista kiersivät yhä sitkeästi Turkuhallin käytävillä. Avausottelu toi muutakin puhuttavaa, sillä TPS rökitti Lukkoa kotonaan maalein 7-3. Lukko hallitsi pelin alkua ja olisi voinut hyvinkin voittaa koko pelin, mutta TPS sai kasattua itsensä ja tuli takaa ryminällä ohi. Tällä kertaa ei putkea saatu aikaan, sillä kaksi päivää myöhemmin Tappara kuittasi TPS:stä kotivoiton jo tutuin lukemin 3-0. Jyp voitettiin otona ja kaksi päivää myöhemmin Jokereilta käytiin ottamassa nokkiin Helsingissä. Seuraavan päivän TV-ottelu HPK:ta vastaan tarjosi kentän ulkopuolista draamaa. Kapteeni Mika Alatalo ajoi aamulla autonsa lunastuskuntoon harjoituksiin tullessaan, mutta osallistui silti illan peliin ja ratkaisi sen kahdella maalillaan. Tämä peli aloitti taas neljän ottelun voittoputken, jossa alle jäivät jo tutut uhrit: Ässät, Ilves ja Blues. Putki päättyi tylysti Helsingissä, jossa IFK otti tiukan 2-1-voiton Palloseurasta.

Seuraavan illan Jokeri-peli jäi taas vaihteeksi muistiin kaikesta muusta kuin jääkiekosta. Jokerit heitti pelin täydeksi sikailuksi ja TPS pieksi vieraansa maalein 4-1. Liigan kurinpitolautakunta herätti keskustelua antamalla Jokeri-pelaajille vertailussa kovin lyhyet pelikiellot. IFK-lisän sijaan voidaan nykyään puhua IFK/TPS-lisästä tai vaihtoehtoisesti Jokeri-alennuksesta.

Joukkue vahvistuu

Aivan siirtoajan loppuhetkillä TPS hankki kaksi tärkeää vahvistusta. SaiPasta hankittu Ville Immonen komennettiin ykkösketjuun peliä tekeväksi sentteriksi ja New York Islandersista kotiin palasi legendaarinen Marko Kiprusoff. Vahvistukset eivät edes väläytelleet ensimmäisessä pelissään, joskin Kiprusoff istui 4 minuuttia jäähyjä TPS:n voittaessa Bluesin vieraissa maalein 3-4. Hyvä vire ei kestänyt, sillä Fredrik Norrenan nolo imaisu lahjoitti HPK:lle kaksi pistettä Rinkelinmäellä. TPS sisuuntui tappiostaan ja pelasi putkeen kuusi voitto-ottelua. Maaliero putken aikana oli mukava 29-10. Tiistai-illan trilleri Turkuhallissa tarjosi huippuhetkiä, hienoja torjuntoja ja valitettavia nukahduksia TPS:n osalta. Tappara katkaisi TPS:n voittoputken maalein 4-2. Kaksi päivää myöhemmin TPS koomaili 2-2-tasapeliin Jyväskylässä, menettäen Mika Alatalon "korkean mailan" seurauksena tuomittuun 5+20 minuutin jäähyyn. Ottelussa jaettiin yhteensä 136 minuuttia jäähyjä, joten peli oli ainakin kuumaa jos ei huimaavan tasokasta.

Hyvää jääkiekkoa nähtiin taas seuraavassa pelissä, jossa Jokerit karkasi 1. erässä kahden maalin johtoon jo alle viidessä minuutissa. TPS heräsi kolmannessa erässä taisteluun. Kai Nurminen kavensi erän alussa, Rob Shearer tasoitti 10 minuuttia myöhemmin ja lopulta ratkaisi pelin alivoimalla. Ässät pisti kovasti kampoihin ja TPS lepsuili, kun kauden ehkä huonoin peli tarjosi katsojille hyvin vähän viihdettä. TPS kuitenkin teki tarvittavat maalit ja voitti ottelun maalein 2-1. Runkosarja päättyi matalissa tunnelmissa kun TPS ensin kadotti kolmen maalin johdon Bluesia vastaan ja hävisi kotonaan 3-4 ja seuraavana päivänä otti kehnon esityksen jälkeen Pelicansilta nokkaansa 2-3 Lahdessa. Runkosarjan päättyessä TPS lähti pudotuspeleihin runkosarjan neljänneltä sijalta saaden vastaansa Lahden Pelicansin.

Pudotuspelit

Playoffit alkoivat hienoissa merkeissä. TPS pyöritti lahtelaisista helpon voiton maalein 4-1. Maalinteossa kunnostautuivat Ville Vahalahti kahdella osumallaan, Markus Seikolan ja Ville Immosen merkkauttaessa maalin mieheen. Seuraava peli Lahdessa olikin täysin erilainen esitys. Joukkueet takoivat vuorotellen 8 maalia varsinaisella peliajalla, mutta koska tämä ei riittänyt, lähdettiin jatkoajalle tilanteessa 4-4. Ajassa 93.49 Pelicans kuittasi voiton Chris Josephin kaaduttua alimpana miehenä. Toni Koivunen polki läpiajoon ja ratkaisi pelin.

Seuraavassa pelissä mentiin taas kerran jatkoajalle. TPS johti aivan ottelun loppuhetkillä vieraitaan 2-1, muta Pelicans pääsi hakemaan tasoitusta kahden miehen ylivoimalla, kun Antero Niittymäki heitti vahingossa kiekon katsomoon vain puoli minuuttia ennen ottelun loppua. Pasi Kuivalainen siirtyi vaihtoaition puolelle ja Jani Keinänen tasoitti pelin vain 10 sekuntia ennen ottelun loppua. TPS ratkaisi pelin lopulta toisessa jatkoerässä, kun Pasi Kuivalainen tunaroi kiekon maalin takana Ville Vahalahdelle. Vahalahti syötti Anaheimiin siirtyvälle Mikael Holmqvistille, joka heitti kiekon tyhjään maaliin.

Neljännessä ja ratkaisevassa ottelussa TPS pelasi hienosti. Kaksi maalia ja Fredrik Norrenan 30 torjunnan nollapeli riittivät TPS:n lähettäessä lahtelaiset kesälomalle. Peli oli taktisesti ehkä kauden parasta. TPS:n ilon aiheet loppuivat kauden osalta tähän.

Tappara finaaleihin, TPS pronssipeliin

Välierien 1. ottelu oli tasainen vääntö. Ottelu jatkui maalittomana aina toisen erän loppuhetkille saakka, jolloin Roman Meluzin vei isännät johtoon pienestä kulmasta. Tommi Hannus tasoitti kolmannen erän alussa, mutta Jani Hassinen sinetöi voiton kahdella erän lopun maalillaan. Toinen ottelu alkoi TPS:n kannalta paremmin, kun Mika Lehtinen tykitti isännät johtoon 1. erän lopussa. Tappara tuli kuitenkin tasoihin helpolla maalilla, joka kierähti Fredrik Norrenan räpylästä maalin perille. Vajaata kahta minuuttia myöhemmin Marko Ojanen pääsi alivoimalla läpiajoon ja siirsi vieraat johtoon. Kolmannessa erässä Janne Ojanen pyöritti suvereenisti TPS-puolustuksen sivuun ja tarjoili Jani Hassiselle lähes tyhjän maalin, johon Hassinen osui.

Kolmas ottelu Tampereella oli kauden huikein taisto. Barkov vei Tapparan johtoon TPS:n puolustusvirheestä ajassa 27.15. Marco Tuokko tasoitti tahtomaalillaan minuuttia myöhemmin ja jälleen kerran mentiin jatkoajalle. TPS olisi voinut ratkaista pelin pariin kertaan, mutta ei tehnyt sitä. Janne Ojasen siniviivaveto muutti suuntaa puolustajasta ja kilahti aivan putken alle. Tappara finaaliin, TPS pronssiotteluun. Sarjan TPS-sankari oli ehdottomasti Fredrik Norrena, joka torjui kolmannessa ottelussa käsittämättömät 53 kertaa.

Kausi päätti yhtä surkeasti kuin alkoikin. Peter Schaeferin johtomaali ei kauaa lämmittänyt, kun HPK vastasi kolmella maalilla. TPS:llä olisi ollut 2-1-tilanteessa hyvinkin puoli tusinaa paikkaa tasoittaa peli, mutta Mika Puurula oli todellakin huikean huikea jamppa. Pasi Määttänen vapautti lopulta Rinkelinmäen piinasta ja toi pronssin jälleen kerran Hämeenlinnaan maalein 3-1.

Yhteenveto

Kaudesta jäi lopulta suuhun yllättävän positiivinen maku. Kesän menetysten jälkeen kukaan ei olisi odottanut Tepsiltä edes playoff-paikkaa ja harakat muistivat raakkua tästä ahkerasti alkusyksystä. Kari Jalonen sai kuitenkin joukkueen pelaamaan nöyrää puolustuspeliä ja Mika Alatalon kentällinen pystyi taikomaan tarvittavat maalit. Playoffeista jäi huono maku siinä mielessä, että ratkaisupelaajiksi hankitut Peter Schaefer, Chris Joseph ja Marko Kiprusoff eivät ratkaisseet yhtään mitään. Jos tämä kolmikko olisi pelannut omalla tasollaan, olisi TPS voinut hyvinkin päästä finaaleihin häviämään Jokereille. Positiivisesti TPS:n putki (ei koskaan 5. sijaa huonompi liigassa) sai jatkoa, valmentajaa ei hätäisimpien toivomuksista huolimatta vaihdettu ja rahaakin taisi jäädä kassaan.

Tulevaisuus

TPS:n tulevaisuus näyttää pitkällä tähtäimellä positiiviselta, mutta ensi kautta ajatellen hieman kyseenalaiselta. Kuten fanit osasivat jo odottaa, molemmat huippumaalivahdit menetettiin kauden päätteeksi. Viime kesä tulee siltä osin mieleen, että TPS vaikuttaa tulleen jälleen kerran yllätetyksi housut kintuissa. Korvaajaa ei ole ilmoitettu, mutta ilmeisesti etsintä on käynnissä. Kenttäpelaajien suhteen ei viime kesän tasoisia kauhumenetyksiä ole koettu. Kanadalaiset Rob Shearer ja Peter Schaefer lähtivät vuolemaan taaloja, lisäksi vahvat huhut ovat siirtämässä duunarilaituri Mikael Holmqvistia Anaheimiin. Hyökkäys vahvistui fanikatsomon entisellä suursuosikilla kun Niko Mikkola palasi Turkuun jakamaan pommejaan.

Pluspuolella joukkueen puolustus pysyi suhteellisen ennallaan. Vaikka Lehtinen, Kiprusoff, Joseph ja Kangasalusta menetettiin, on tulopuolella maajoukkuepakki Kimmo Peltonen ja TPS-ikoni Tuomas "Osku" Grönman.

Edelleen Turussa odotetaan muutamaa kovaa nimimiestä. Joukkueen pelillisen ilmeen lisäksi kovat hankinnat olisivat tarpeen uskottavuuden palauttamiseksi. Nousseet lippujen hinnat ja menestykseen tottunut turkulaisyleisö eivät keskivertoon joukkueeseen ynnättynä tuota tulokseksi ykköstä. Kesä menee jälleen kerran odotellessa, tosin tällä kertaa tulijoita lähtijöiden sijaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle