Viime kausi halutaan unohtaa Turussa nopeasti. Kaikkien aikojen mahalasku tuotti sijan 13. edellisen kevään Suomen mestaruuden jälkeen. Sijoituksen lisäksi surkeaa oli joukkueen peli koko kauden ajan ja organisaation totaalinen sekoilu kriittisillä hetkillä. Kausi aloitettiin Heikki Leimeen johdolla. Surkean alkukauden jälkeen Leime sai lähteä ja päävalmentaja pallille nousi kakkosvalmentaja Riku-Petteri Lehtonen.
Lehtonen yritti parhaansa velton ja haluttoman joukkueensa kanssa. Viimeinen naula Lehtosen arkkuun, ja seurajohdon uskottavuudelle, lyötiin kapteeni Ville Vahalahden loukkaannuttua. Kauden toinen päävalmentajavaihdos oli selviö vain hetken päästä.
Riku-Petteri Lehtosen päävalmentajapesti sai päätöksensä ja penkin päähän kaivettiin esiin naftaliinista (seuran sisältä) Jukka Koivu. Koivun pelasti Pelicansin surkeus ja TPS ei jäänyt runkosarjasssa viimeiseksi. Tämän kauden päävalmentaja Virta oli tiedossa jo pitkään. KalPasta lähtenyt ex-tepsiläinen oli selvä valinta uudeksi käskyttäjäksi. Ja myös täydellinen seurajohdon mielestä. Jälleen kerran saatiin mitä haluttiin, oma poika kotiin. Jos viime kauden perusteella joukkue kaipasi suurta tuuletusta, sitä ei tehty. Virta on passeli valmentaja, mutta pelaajisto ei ole ajan tasalla.
Riittääkö materiaali?
Viime kauden valopilkut pelaajistossa olivat harvassa. Kapteeni Vahalahti oli joukkueensa ylivoimaisesti paras pelaaja ennen loukkaantumistaa. Kun taas keväällä esiin astui Atte Engren loistavilla otteillaan. Vahalahti hakee vielä parasta teräänsä pitkän loukkaantumisen jälkeen, mutta otteet ovat olleet lupaavia.
Uusista tulijoista Ilveksestä tullut Marko Anttila tulee olemaan onnistuessaan suuressa roolissa mahdollisen playoff-paikan metsästämisessä. Paino sanalla onnistuessaan. Anttila kun ei ole tullut tutuksi tasaisesta suorittamisestaan viime kausien aikana.
Maalivahtiosasto koki täydellisen uusiutumisen. Uusi ykkösvahti Marek Schwarz on kuitenkin jo näyttänyt harjoitusotteluissa, ettei hänen panostaan kannata epäillä. Schwarz tuleekin olemaan SM-liigan paremman puolen maalivahteja. Muu joukkue on enemmän tai vähemmän kysymysmerkkejä.
Puolustuksesta lähti paras pisteentekijä, ja pahin hasardi, Markus Nordlund ja Miika Huczkowski jatkaa siellä mihin jäi viime kaudella, eli sairastuvalla. Sen lisäksi Aki-Petteri Berg lopetti odotetusti. Nuori Rasmus Ristolainen on ollut hyvä harjoitusotteluissa, mutta onko nuorukainen vielä valmis liigavauhtiin? Tuskin. Montaa loukkaantumista ei hatara puolustus kestä.
Kädet puuttuvat
Pekka Virran KalPa tuli tutuksi yltiökiekollisesta pelistään. Kuopiossa Virralla oli kuitenkin monta astetta kovempi ja taitavampi materiaali käytössään, joten yleiseen pelaamisen tasoon löytyy jälleeen isoja kysymysmerkkejä. Harjoitusotteluissa lupaavasti esiintynyt ykkösketju Vahalahti-Tomas Plihal-Anttila on onnistuessaa hyvä syömähammas, mutta tämän jälkeen löytyy vain katsomattomia kortteja ja viime kauden epäonnistujia. Tosin niin moni pelaaja pelasi umpisurkean kauden viimeksi, joten suunta on vain ylöspäin.
Plihal on jo nyt pelannut kaksi kautta Turussa enemmän tai vähemmän loukkaantuneena, joten hänen kestämisensä koko rankan kauden ajan on jälleen kerran epävarmaa. Toinen Tshekki-hyökkääjä Michal Birner on parhaimmillaan hyvä korvaaja, mutta edellinen kausi meni häneltäkin penkin alle
Kakkossentteriksi kaavailtu Ryan Stone on yritteliäs ja kovaa pelaava perinteinen kanukki, mutta taitoa ei miehen repertuaariin ole siunattu kauhoittain. Alemmissa kentissä löytyy roppakaupalla parannusvaraa, ei juuri muuta.
Joukkue on näyttänyt omaksuneen Virran pelityylin suht aikaisessa vaiheessa, mutta tekemistä on vielä paljon. European Trophyssa kulku on ollut alakuloista, eikä kauden alkuun ole enää paljoa aikaa. Avainsanat tällä kaudella turkulaisilla ovat loukkaantumisten välttäminen, avainpelaajien hurja tasonnosto viime kaudesta, alempien kenttien onnistuminen ja Virran vaativan pelitavan omaksuminen. Jos nämä toteutuvat, on joukkueella mahdollisuudet kymmenen joukkoon.
