IFK - LUK
HPK - SAI
ILV - KÄR
ÄSS - JUK
OTT - COL 2.00
PHI - BOS 2.30
CGY - BUF 4.30
VAN - EDM 5.00
ARI - SJS 5.00
Mielipide

Toivo kuolee viimeisenä

MAAJOUKKUE / Kolumni
Näillä sanoilla Ukrainan päävalmentaja Anatoli Bogdanov luonnehti joukkueensa mahdollisuuksia edellisissä MM-kisoissa Ruotsissa. Toivoa tarvitaan nytkin, sillä Ukrainaa ei vieläkään lasketa suosikkien joukkoon.

Ukraina on maajoukkueena nuori, vasta yksitoistavuotias, mutta pelaajat ovat vanhoja. Ennen kisoja mukana olleessa leiriryhmässä ei ollut mukana kuin yksi 80-luvulla syntynyt pelaaja ja mukana oli tietysti ikinuori Valeri Shirjajev, joka 40-vuotiaana jaksaa edelleen pelata maajoukkueessa.

Kokemuksen puutteeseen Ukraina ei siis näissäkään kisoissa kaadu. Joukkueen on edelleen ikinuori sentteri Dimitri Khristich, joka täksi kaudeksi siirtyi Washingtonista Venäjän Metallurg Magnitogorskiin. Muita kiekkojännäreille tuttuja hyökkääjiä ovat Toronton Aleksei Ponikarovsky ja St.Louisissa pelannut Sergei Varlamov. Suomalaisille kiekkoihmisille tuttu nimi lienee Bogdan Savenko, joka kaudella 1997-98 pelasi Vaasan Sportissa, Lukossa ja KalPassa.

Ukrainalla kisojen ikänestori

Ukrainan puolustuksen johtohahmo ja samalla joukkueen kapteeni on edelleen ikinuori Valeri Shirjajev. Shirjajev oli mukana jo 1989 Tukholman kisoissa. Silloin hän tosin edusti edesmennyttä Neuvostoliiton joukkuetta. Kotiin tuomisina oli tuolloin kultamitali. Noissa kisoissa Shirjajev nousi suuren yleisön tietoisuuteen, kun mestarivalmentaja Viktor Tihonov istutti Valerin samaan pakkipariin itsensä Vjatseslav ”Slava” Fetisovin kanssa. Samana syksynä silloin vielä Kiovan Sokolissa pelanneesta Shirjajevista tuli NL:n kiekkoliigan ykköspuolustaja, kun Fetisov siirtyi NHL:ään.

Kauaa ei kuitenkaan Shirjajevkaan viihtynyt kotimaassaan vaan jo seuraavana vuonna rajojen avauduttua siirtyi Sveitsiin, missä on pelannut siitä lähtien. Shirjajev tunnetaan venäläiseen tyyliin hyvänä kiekollisena puolustajana, tosin vauhti on tällä 178cm pitkällä puolustajalla jo hidastunut melkoisesti.

Ukrainan puolustuksen tuleva johtohahmo lienee Andrei Lupandin, joka 1978 syntyneenä kuuluu joukkueen nuoreen kaartiin. Western Hockey Leaguessa kiekko-oppinsa saanut Lupandin on kierrellyt lähinnä Pohjois-Amerikan farmiliigoja ja tuo varmasti oikeanlaista kovuutta Ukrainan takalinjoille. Puolustuksen puhelinkoppiosastoa edustaa Kiovan Sokolin Juri Gunko. Mitat 191cm ja 98 takaavat, että tätä miestä ei maalin edessä tönitä.

Ykkösmaalivahtina kisoihin lähtee varmaankin Metallurg Magnitogorskissa pelaava Igor Karpenko ja kakkosmaalivahtina luukkua availee Konstantin Simtsuk. Varsinkin Karpenko on hyvää kansainvälistä tasoa oleva maalivahti ja pystyy parhaana päivänään loistaviin suorituksiin. Simtsukin otteista kertoo varmasti Göteborgissa viime keväänä torjuttu 3-3 tasapeli tulevaa hopeajoukkuetta Venäjää vastaan.

Ukrainan pelityyli sisältää paljon taitoa ja paljon mailahäirintää. Muiden entisten Neuvostoliiton joukkueiden tavoin Ukrainankin pelaajat joskus innostuvat katkomaan mailojaan vastustajan ranteisiin ja jälki ei välttämättä ole kivaa katsottavaa. Ukraina pyrkii varsinkin ennakolta tasaisissa otteluissa pitämään paljon kiekkoa, mutta ei kuitenkaan hyökkää yltiöpäisesti. Joukkueen pelaamisen vaarana voidaan pitää pikkuneppailua, joka on niin tyypillistä slaavilaisille kiekkoilijoille. Anatoli Bogdanovilla on kova työ pitää pelaajiensa hermokontrolli kasassa, jos tuomarilinja osoittautuu tiukaksi. Tyhmiä jäähyjä pitää välttää.

Bogdanov lienee myös tuttu kaikille suomalaisille kiekkotietäjille. ”Tolja” tuli Suomeen jo yli kymmenen vuotta sitten, tarkalleen syksyllä 1991 Kiovan Sokolista. Entisessä Neuvostoliitossa Bogdanovia pidettiin nousevana kykynä, ja hän valmensi jopa alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta, mutta joutui myöhemmin kiistoihin maan jääkiekkoliiton kanssa. Puolitoista kautta Ilveksessä riitti ja sen jälkeen Bogdanovin tie on vienyt Vammalan ja Kuopion kautta Turkuun, missä erittäin hyvin suomea puhuva Bogdanov on jo useamman vuoden valmentanut TuToa.

”Tolja” oli myös aikanaan ehdolla HPK:n päävalmentajaksi, mutta pestin vei Jukka Jalonen. Bogdanov on ilmoittanut aikeistaan lähteä valmentamaan takaisin Venäjälle, mm. Pietarin joukkue oli erittäin kiinnostunut jo viime kesänä, mutta lähinnä melkein kokonaan suomalaistuneen poikansa takia jäi Turkuun. 1984 syntynyt Anatoli Jr. muuten pelaa Ukrainan alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa.

”Kotkat” Ukrainan ylpeytenä

Ukrainan jääkiekko on tunnetuista nimistä ja maajoukkueen hyvästä pelillisestä tasosta huolimatta melko lapsenkengissä. Ukrainassa on vain 800 rekisteröitynyttä pelaajaa ja neljä jäähallia. Maan suurseura on Kiovan Sokol, joka oli Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan ylpeyden aihe. Kotkat (Sokol tarkoittaa ukrainan kielellä kotkaa) pystyivät joskus jopa haastamaan Moskovan suurseuroja ZSKA:ta ja Dynamoa. Siihen saavutukseen ei moni muu joukkue pystynyt. Sokol on tuttu joukkue varsinkin 80-luvun kiekkoa muistaville tamperelaisille, kävihän seura Ilveksen vieraana useampaan otteeseen. Ilveskin teki useita vastavierailuja kauniiseen Kiovaan.

Neuvostoliiton kaaduttua myös paikallisen jääkiekon taso romahti ja parhaat pelaajat karkasivat rahan perässä joko uuden Venäjän suurseuroihin tai Eurooppaan. Nyt Sokol ja sen 1998 perustettu paikalliskilpailija Bekrut pelaavat Itä-Euroopan kiekkoliigaa (EEHL), jossa on kiovalaisjoukkueiden lisäksi mukana neljä joukkuetta Valko-Venäjältä, kaksi Latviasta sekä Moskovan yliopiston jääkiekkojoukkue. Ukrainan omien seurojen tason kohoamisesta kertoo se, että 12 valmisteluleirille valittua pelaajaa pelaa Sokolissa.

Suomen MM-kisoissa Ukrainan selvittänee tiensä eteenpäin alkulohkostaan ja yrittää varmasti taistella lohkon kakkospaikasta Saksan kanssa. Mitalipeleihin tuskin Ukrainalla kuitenkaan on asiaa. Viime kevään yhdeksännen sijan kirkastaminen lienee päätavoite, mutta kuten jo otsikossa Bogdanov totesi, toivo kuolee viimeisenä.

» Lähetä palautetta toimitukselle