Aloitit kiekkoilun kenttäpelaajana. Mistä vaihdos maalivahdiksi johtui?
-Voisi varmaan sanoa, että en hirveästi tiennyt, mitä kentällä tapahtui. Koetin vain eräänä päivänä maalissa ja sinne sitten jäin. Varmaan isän pelien näkeminenkin vaikutti ja halusin itsekin kokeilla. Aloitin seitsemän vuotiaana, jolloin menin luistelukouluun. Kenttäpelaajana olin kymmenvuotiaaksi asti.
Mitenkä siitä eteenpäin ja keiden valmennuksessa?
-Pelasin Salo HT:ssa TPS:aan tulooni asti. Taisin olla C-juniori-ikäinen. Pekka Karapuu ja Koivun Jukka olivat valmentajiamme. Heidän alaisuudessaan pelasin C- ja B -junioreissa ja A-junioreissa valmentajaksi tuli Seppo Suoraniemi.
Isälläsi Hannulla on varmasti ollut paljon vaikutusta uraasi. Taisit oppia perusasiat jo kotoa?
-Kaikki perusasiat olen oppinut isältä. Hän on opettanut minua pienempänä ja näyttänyt jäällä mallia. Paljon neuvoja on siltä suunnalta tullut. Valtonen ja Ylönen tulivat sitten kuvioihin myöhemmin.
Tuleeko isältä edelleen ohjeita?
-Tulee, tulee! Melkein joka pelin jälkeen soitan hänelle tai käyn kotona ja juttelemme siitä, miten maalit tulivat ja käymme läpi kenttätapahtumia. Häneltä saan hyviä neuvoja. Maalivahdille on todella tärkeää, että voi puhua sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää hänen näkökantansa. Maalilla on sitten kuitenkin taas yksin.
Jorma Valtonen valmensi sinua B-junioriksi asti ennen Upin tuloa kuvioihin.
-Niin valmensi. C- ja B-juniorina meillä oli maalivahtien oma jääaika kerran viikossa. Siellä tuli Valtsun kanssa käytyä paljon juttuja läpi. Kun siirryin A-junioreihin ja harjoittelemaan edustusjoukkueen mukana, tuli Ylönen kuvioihin. Olen jutellut ja tehnyt Upin kanssa jäällä töitä kolmisen vuotta.
Millaisia kokemuksia sinulla on nuorisomaajoukkueista?
-Viime kaudella pääsin pelaamaan neljä peliä. Olen ollut mukana alueleireillä, mutta valintoja ei ole tullut ennen, kuin viime kauden lopussa. Sveitsissä oli turnaus ja Pietarissa toinen.
Joko olet päätoiminen jääkiekkoilija, vai vieläkö opiskelu kutsuu?
-Lukiossa olin kaksi vuotta ja viime tammikuussa menin armeijaan. Heikkilään oli oikeastaan pakko mennä, sillä se lopuu. Pääsin sitten sinne ja opiskelu jäi taka-alalle ja lakki saamatta. Lisäksi tuli tuo Kokkolan reissu. Opiskelu jäi vähemmälle. Olen miettinyt, että parissa vuodessa tiedän, riittävätkö evääni jääkikkoilijana riittävän pitkälle. Englanti oli koulussa vahva.
Mistä siirtymisesi Turkuun ja TPS:n maalivahtiakatemiaan oikeastaan sai alkunsa?
-Vanhemmillani oli matkatoimisto sekä Turussa, että Salossa. Salon puoli lopetettiin ja siirryimme Turkuun. Minusta oli hyvä idea siirtyä Tepsiin, sillä täällä saa kuitenkin huippuvalmennusta. Harjoitusmäärät kasvoivat ja jo junnuissa pääsi pelaamaan korkeimmalla tasolla. Jääkiekko ja vanhempien työ ratkaisivat asian. Valtsun ja Upin oppiin oli hyvä päästä ja lisäksi Matti Aho on myös Salosta. Lähdimme samaan aikaan Tepsiin yrittämään.
Hyödyllinen komennus Hermekseen
Pelasit menestyksellä viime vuoden Tepsin A-juniorien maalilla. Täksi kaudeksi tie vei kuitenkin Mestikseen ja Kokkolan Hermeksen maalivahdiksi. Olitko paljonkin Ylösen kanssa tekemisissä tuona aikana?
-Upin kanssa juttelimme puhelmitse. Maajoukkuetauolla olin Turussa treenaamassa ja kävimme yhdessä asioita läpi. Hermeksen maalivahtivalmentajat olivat tiiviisti mukana. He kuvasivat peleissä minua ja lähettivät kasetteja Upille, joka katsoi niitä täällä Turussa. Aika tiiviisti Upi seurasi ja tiesi koko ajan, miten pelini ovat menneet. Mestiksessä pelini kulki niin hyvin, että Upin ei tarvinnut erityisemmin puuttua asioihin.
Miten viihdyit Kokkolassa?
-Reissu meni ihan hyvin ja kun pelit kulkivat, oikeastaan kaikki oli ihan kunnossa. Jos pelit menivät heikommin, niin tietysti siellä silloin harmitti olla. Hermes hoiti hommansa asiallisesti. Pieniä ongelmia oli asunnon kanssa, kun muutin nejä kertaa paikasta toiseen. Asuin välillä hotellissa ja välillä jonkun pelaajan luona. Lopulta sain asunnon, joten sitten meni ihan hyvin.
Mitä reissultasi jäi käteen? Miksi Mestiksessä kannatti käydä pelaamassa?
-Siellä sai pelata, pääsin pelaamaan miesten pelejä. Jos olisin siirtynyt A-junioreista suoraan liigaan, olisi hyppäys ollut paljon isompi. Mestispelit olivat todella tärkeitä. Muutin kuitenkin pois kotoa ja jouduin hoitamaan asioita aika paljon. Kokkolan matka kasvatti varmasti monella tavalla liigaakin ajatellen. Muutenkin Mestistä seurataan enemmän, kuin A-juniorien sarjaa, joten jouduin opettelemaan vastaamaan lehtimiesten kysymyksiinkin. Reissu kannatti kyllä tehdä.
Mikä sinun vinkkelistäsi katsoen oli suurin ero verrattaessa Mestiksen ja nuorten liigan pelejä? Vauhtia on varmasti ainakin enemmän.
-Vauhtia on enemmän ja tilanteet tulevat nopeammin. Maalille pyrkivä hyökkääjä tulee kovemmalla vauhdilla ja pelaaminen on vahvempaa. Kiekkoa tungetaan maaliin kovemmalla voimalla. Maalivahdin täytyy olla paljon jämäkämpi ja tosiaan lyödä se räpylä kiekon päälle. Jos ottaa löysemmin, tekee hyökkääjä kyllä maalin. A:ssa peli ei ole vielä niin voimakasta. Mestiksessä pelaajat ovat vahvempia ja kokeneempia. Voisi sanoa, että lähes liigapelaajia. Kyllä se on paljon kovempi sarja.
Kokemuksen syvä rintaääni
Millaisia treenejä Upi tekee erityisesti sinun kanssasi ja miten hän on vaikuttanut uraasi?
-Sanoisin, että ratkaisevin asia on, että Upi osaa puhua kokemuksesta. Hän osaa valmistaa henkisesti maalivahdin peliin. Häneltä saa rauhoittavia neuvoja ja se on ehkä suurin asia, johon Upi vaikuttaa. Molari tietää, missä mennään ja hän osaa käydä virheet läpi ja korjata ne. Treeneissä hiomme aika paljon pieniä asioita. Upi tekee usein harjoitteita, joista ei tiedä, mikä niiden pääidea on. Hän tekee sellaisia harjoituksia, ettei itse huomaakaan, että omaa heikkoutta hiotaan. Ylönen on nähnyt kaikenlaista ja osaa varmasti katsoa puutteet ja heikkoudet.
Kotiotteluissa maalivahdin suoritukset tallentuvat videolle. Käyttekö yhdessä noita nauhoja läpi?
-Upi käy nauhat itsekseen läpi ja puhuu niistä sitten tarvittaessa. Aika harvoin katsomme niitä yhdessä, jonkin tilanteen voimme katsoa. Yleensä hän katsoo ne itse ja kertoo sen jälkeen, miten tilanne olisi pitänyt pelata. Palaute tulee sillä tavalla.
Entä jääharjoittelu?
-Jäällä meillä on yleensä muutama ampuja ja treenaamme sivuttaisliikettä ja yleensäkin liikkumista, jossa minulla on suurimmat puutteetkin. Liikettä ja mailapeliä treenaamme jonkin verran. Aika monipuolisesti kuitenkin harjoittelemme. Alkukaudesta saatamme luistella aika paljon. Upi panee maalivahdin todella liikkumaan.
Upi olisi ollut valmis lähtemään jo tähän kauteen sinun ja Tuomo Karjalaisen kanssa ilman ulkomaan apuja. Millaiset olivat omat odotuksesi kaudelle 02-03?
-Petyin siinä, että ajattelin pääseväni pelaamaan harjoituspelejä ja jonkun liigapelinkin , mutta en sitten saanut pelata yhtään harjoituspeliäkään. Maalivahdin paikat oli annettu ennen, kuin jäätreenit olivat ohi ja niissä oli katsottu, miten meni. Oli niin kuin sovittu, ketkä kaksi pelaavat. Olin pettynyt, sillä olin päättänyt, että jos pääsen pelaamaan, niin näytän ja asennoitunut taistelemaan paikasta. Sitten tuli kuitenkin Hermeksen reissu vastaan. Ei siinä auttanut muu, kuin miettiä, että jos pelaa hyvin Mestiksessä, pääsee yrittämään liigassa ja silloin täytyy pelata hyvin.
Rauhallisen miehen hommaa
Miten itse luonnehtisit itseäsi maalivahtina?
-Ehkä näyttää siltä, että olen rauhallinen, vaikka sisällä kuohuisikin. Koetan pysyä pystyssä mahdollisimman kauan ja odottaa, että hyökkääjä tekee ratkaisun. Se on ainakin yksi vahvuuteni. Heikkouksiakin löytyy aika lailla. Rauhallinen ainakin yritän maalissa olla.
Oletko toistaiseksi säästynyt loukkaantumisilta?
-Olen. Pieniä mustelmia on tullut, mutta ei mitään mainittavaa. Positiivista, että olen säästynyt niiltä. Maalivahdille loukkaantuminen tai nivusvamma on kuitenkin alitajunnassa ja sitä voi pelitilanteessa hiukan aristaa ja siksi kiekko voi mennä maaliin.
Kenen torjuntatyyli on ollut esikuvanasi luodessasi omaa tyyliäsi?
-Siinä on varmasti kaiken näköistä monelta molarilta. Olen kuitenkin päässyt seuraamaan Niittymäkeä, Hurmetta ja Kiprusoffia, sekä Norrea. Varmaan on tullut katsotuksi kaikkia ja aina, kun olen nähnyt molarin, olen katsonut miten hän pelaa tietyt tilanteet ja ehkä yrittänyt liittää hyviä juttuja omaan peliini. En kuitenkaan voi nimetä yhtä maalivahtia, jota olisin erityisesti seurannut.
Miten hallitset mielestäsi mailapelin?
-Siinä on parannettavaa ja se on varmaankin yksi heikkouksiani. Sellainen varmuus pitää saada, että kun menee ränneihin ja ottaa kiekon, pystyy ampumaan sen pois alueelta. Olemme vetäneet monta mailatreeniä Upin kanssa. Toistoa pitää vaan saada, niin sekin alkaa toimia.
Tavoitteena Tepsin ykkösmaalivahdin paikka
Asia, joka takuulla kiinnostaa kaikkia, on sopimustilanteesi.
-Minulla ei ole vielä Tepsin kanssa sopimusta ensi kaudeksi. Kaikki on oikeastaan auki, eikä mihinkään suuntaan ole vielä mitään ratkaisuja. Seura on ollut minuun yhteydessä, mutta teimme päätöksen pelata ensin kausi loppuun ja katsomme sitten tarkemmin jatkoa. Toivottavasti saisin TPS:n kanssa sopimuksen, en ole miettinyt asiaa sen enempää. Lähtökohtana on, että TPS on jatkossakin seurani. Haluaisin jatkaa yhteistyötä Upin kanssa ja saisin paremman pohjan, jos joskus tulee lähdettyä jonnekin.
Tepsin pudotuspelit ovat alkaneet jo aikoja sitten ja sinun roolisi play off -paikan metsästyksessä on ollut keskeinen. Tulokset ovat olleet erinomaisia. Kestääkö vireesi, vai olisiko aika saada myös lepoa?
-Olen tottunut pelamaan paljon. Viime kaudellakin pelasin noin 70 peliä. Sen puolesta en tarvitse lepoa. Välillä tietysti väsyttääkin, mutta sanoisin, että maalivahdin pitää jaksaa hoitaa tällainen urakka. Ei väsymyksen taakse voi mennä. Mestis ja A-juniorien pelit eivät ole fyysisesti niin rankkoja, kuin liigapelit. Paineet ovat tietysti kovemmat ja pelit sitä kautta raskaampia myös henkisesti. On tietysti hyvä, että joukkueella on kaksi maalivahtia, joista kumman tahansa voi laittaa maaliin. Voitoista saa virtaa, eikä lepoa niin kaipaakaan.
Elyseellä ei katsomossa suuremmin ääntä pidetä. Miten kommunikaatio sinun ja pakkien välillä hoituu?
-Silläkin osa-alueella minulla on vielä kehitettävää. En hirveästi huuda pakeille, enemmänkin voisin kyllä osallistua heidän ohjaukseensa. Tietysti meillä on omat sovitut tapamme. Puolustajien kanssa ei ole ollut kommunikaatiokatkoksia, kun puhutaan siitä, miten tilanteita pelataan ja mikä mies jää minun otettavakseni. Niissä ei ole ollut mitään ongelmaa ikinä. Minun pitäisi kentällä lisätä pakkien ohjausta, siitä saisi vielä yhden avun lisää peliimme.
Miten Elliot otti sinun siirtymisesi pelaavaksi maalivahdiksi?
-Ihan samoin puhumme, kuin ennenkin. Mikään ei oikeastaan ole muuttunut. Emme yleensäkään ole hirveästi puhuneet keskenämme. Välillä heitämme jotakin juttua, mutta emme varmaan ole ylimpiä ystävyksiäkään. Onhan se varmaan hänellekin aika raskasta, kun ei ole päässyt pelaamaan. Hänellä on kuitenkin ennenkin ollut tilanteita, joissa toinen on pelannut, kuten kaikilla maalivahdeilla. Hän on varmasti koska tahansa valmis hyppäämään peliin.
Olet harjoitellut kesäisin yhdessä NHL-vahtiemme kanssa. Miten katsot hyötyväsi siitä ja saatko heiltä arvokkaita vinkkejä?
-Onhan siitä varmasti jonkin verran hyötyä. Näkee heidän pelityylinsä, mutta erityisemmin en ole heidän kanssaan näistä asioista jutellut. Harjoituksissa olen päässyt ottamaan kiinni Saku Koivun ja muiden läpiajoja. Siitä ainakin huomaa, että treenata pitää lisää, jos aikoo saada kiekkoja torjutuksikin.
Jos otteet jatkuvat nähdyn kaltaisina, on edessä mahdollisuus päästä näyttämään taitoja NHL-seuroille. Kesällä varaustilaisuus taitaa olla sinua kiinostava tapahtuma?
-Olen siirtänyt sen asian mielessäni kauden jälkeen, tietysti toivon, että minut varattaisi. SM-liigassa pitää kuitenkin pelata täysi ehjä kausi ennen, kuin asia on edes ajankohtainen. Pitää pystyä pelaamaan monta hyvää peliä putkeen ja voittamaankin jotakin SM-liigasta. Sinne ei kannata välttämättä lähteä ensimmäisen mahdollisuuden tultua. Kannattaa lähteä vasta, kun tuntee olevansa siihen valmis. Kyllä NHL on minun kohdallani vielä kaukainen juttu.
Kuluva kausi on käytännössä jo läpimurtokautesi. Mitkä ovat ajatuksesi ensi kaudesta?
-Jos olen Tepsin ykkösmolarin roolissa, pitää pystyä kantamaan vastuu koko kauden. Paras tilanne olisi lähteä kauteen tietäen, että kantaa vastuuta. Se on ihannetilanne ja siitä pääsee rakentamaan itselleen hyvää kautta. Sitten pitää vain saada peli kulkemaan, sitä itse odotan.
