Farssin perusteet ja synty
Amonten tilanne oli jo vuonna 2001 varsin selkeä: mies ei tulisi jatkamaan Blackhawkseissa. Koko sotku sai kuitenkin alkunsa jo kolme vuotta sitten, kun B'Hawksien entinen GM Bob Murray erehtyi lupaamaan Amontelle, että silloista sopimusta jatkettaisiin. Sopimusta oli tällöin jäljellä vielä kolme vuotta noin 3 miljoonan dollarin vuosipalkalla. Murrayn lupausta on jälkeenpäin perusteltu PR-temppuna, jolla faneille olisi lupailtu, että uusi kapteeni pysyy kaupungissa; olihan edellinen kapteeni Chris Chelios juuri kaupattu Detroitiin.
Oli asian laita miten tahansa, ei jatkosopimusta kuitenkaan koskaan tehty, koska Murray erotettiin joulukuussa 1999 ja tilalle tuli Torontossa sekä Winnipegissä työskennellyt Mike Smith. Smith ei nimittäin koskaan luvannut, että Amonten sopimusta jatkettaisiin, ja lopulta ilmenikin, että B'Hawksien ja Amonten tiet eroaisivat. Kahden vuoden ajan tiedotusvälineet kuohuivat Amonten sopimustilanteesta kunnes kupla lopulta puhkesi.
Farssi oli syntynyt kun B'Hawksien ja Amonten sekä hänen agenttinsa Mike Gillisin erimielisyydet sopimuksesta kiihtyivät ilmiriidaksi. Blackhawksien mukaan ainoa tarjous, jonka he Amontelta saivat oli viiden vuoden sopimus, joka toisi kaudessa miehen tilille noin 9 miljoonaa dollaria. B'Hawksit puolestaan tarjosivat 16 miljoonan dollarin ja kolmen vuoden sopimusta. Yhteisymmärrykseen ei odotetusti päästy ja osapuolet päättivät jäädyttää keskustelut sopimuksesta ainakin kauden loppuun asti.
Farssin päätös ja lopputekstit
Loppu onkin sitten jo nykypäivää. Amonte teki lopulta neljän vuoden ja 24 miljoonan dollarin sopimuksen Phoenixin kanssa, mutta sopimuksen laadusta herääkin kysymys: mikseivät Blackhawksit yrittäneet tarjota Amontelle sopimusta "edes" 6 miljoonan dollarin vuositienestillä. Ainoa positiivinen seikka Blackhawksien kannalta koko tapahtumassa onkin, että Smith oli lopulta oikeassa Amonten arvosta, sillä TA tuskin uskoi kirjoittavansa neljän vuoden ja 24 miljoonan dollarin sopimusta, koska mies hinnoitteli itsensä ainakin 7 miljoonan dollarin arvoiseksi. Koko farssi saakin Amonten näyttämään lähinnä ahneelta petturilta, mutta ennen kaikkea se vahvistaa ja oikeuttaa Mike Smithin asemaa sekä tekoja Blackhawks-omistaja Bill Wirtzin silmissä, joka tunnetusti on pihi ja tarkka mies palkkojen kanssa.
Kaiken tämän jälkeen voidaankin vain ihmetellä miksi Mike Smith ei kaupannut Amontea viime kauden aikana. Jos Blackhawkseille oli selvää, ettei Amonte enää kuuluisi heidän suunnitelmiinsa, miksi lukuisat huhutut kaupat kuivuivat silti kasaan. Esimerkiksi New York Islanders tarjosi Rick DiPietroa sekä Brad Isbisteriä, mutta Smith hylkäsi tarjouksen. Toisaalta ehkäpä juuri Smith olisi halunnut kaupata Amonten, mutta kenties omistaja Wirtz dollarinkiilto silmissään halusi turvata supertähtensä avulla varmat lipputulot. Tai ehkäpä tarkoituksena oli turvata joukkueen kemia playoffeja ajatellen - asia, jota emme ehkä saa koskaan tietää.
Joka tapauksessa Smithin aiemmat puheet siitä, ettei kukaan tarjonnut mitään varteenotettavaa Amontesta voidaan heittää roskakoriin. Tämä tuskin kuitenkaan lohduttaa Blackhawks-faneja, jotka voivat vain todeta, että Tony Amontesta jäi käteen ainoastaan kourallinen unohtumattomia muistoja.
