Mielipide

Tampan nousun alkeet

NHL / Kolumni
Tampa Bay Lightning liittyi NHL:ään vuonna 1992. Joukkueella oli alkuvuosina yleisökapasiteetiltaan liigan suurin halli, mutta se eikä joukkue tuonut menestystä. Joukkue kynti sarjan häntäpäätä jatkuvasti. Keväällä 1996 joukkue selviytyi ensimmäisen kerran pudotuspeleihin. Viime keväänä toisen kerran. Nyt tuli jo menestystä. Ensimmäisellä kierroksella putosi Capitals otteluin 4-2, toisella kierroksella Devils oli liian kova otteluin 4-1. Joukkueen suunta näyttää nyt oikealta, mitään ei ole vielä haudattu.

Viime kaudella Tampaa veikattiin loppusijoille koko NHL:ssä. Joukkue näytti mistä se on tehty ja selviytyi playoffseihin sitten kevään 1996. Voitto Capitalsista oli enemmän kuin moni edes odotti. Jo pudotuspeleihin pääseminen oli suuri yllätys muille kuin organisaatiolle. Tulevalla kaudella joukkue otetaankin vakavammin, mahdolliset yllätysmomentit on nyt jätetty pois.
Viime kausi oli tilastojen valossa hyvä: 36 voittoa, 93 pistettä ja oman divisioonan, Southeastin, voitto. Aika hyvin joukkueelta, jota oli veikattu viimeiseksi Sports Illustrated-lehdessä ennen kauden alkua. Kiitoksena tästä Tampan kannattajat polttivat keväällä 2003 ennen erään ottelun alkua ison läjän ko. SI-lehteä jäähallin parkkipaikalla.. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Tampa oli varmistanut paikkansa pudotuspeleissä, vain muutamia otteluita ennen runkosarjan päätöstä.

Vaikka joukkue pääsi mukaan pudotuspeleihin, ei vielä kannata aloittaa mestaruuslippisten tilausta, tai varaamaan paraatiajankohtaa Tampan viranomaisilta. Joukkue on pysynyt lähes samana kuin viime vuonna, jos ei oteta huomioon, että paras pistemies Vaclav Prospal lähti Anaheimiin. Prospal keräsi 80 ottelussa 79 pistettä. Tampan franchise player, Vincent Lecavalier, jäi vain pisteen päähän.
Tampan GM:llä Jay Feasterilla on riittänyt kiirettä koko kesän sopimusten uudelleenkirjoitusten kanssa. Lähes kaikkien pelaajien kanssa kirjoitettiin uudet sopimukset, vaihtuvuus oli hyvin pientä. Vain Prospal siis lähti nimekkäimmistä pelaajista. Pascal Trepanier tuli vapaana agenttina toisesta floridalaisseurasta, Panthersista. Cory Stillman saatiin St. Louisista vaihdossa viime kesän draftin kakkoskierroksen varausoikeudesta. SM-liigasta organisaatioon tulivat HPK:n Eero Somervuori sekä JYP:n Eric Perrin.

Tampa on tehnyt farmijoukkueiden kanssa muutoksia. Kaksi kautta farmisopimus Springfield Falconsin kanssa on lopetettu ja tulevalla kaudella Tampalla on kaksi seuraa, joihin voi pelaajia lähettää. Hershey Bears, joka on myös Colorado Avalanchen farmiseura, on valmis ottamaan 6 Tampan pelaajaa. Hamilton Bulldogs, joka on myös Montreal Canadiensin farmiseura, on valmis ottamaan 4 Tampan pelaajaa. Nämä määrät ovat maksimi, mitä Tampan pelaajia voi olla ko. joukkueessa.

Veräjänvartijat hyvällä malilla

Asetelma on selkeä: Nikolai Khabibulin on selkeä ykkönen ja pelaa niin paljon kuin haluaa. John Grahame pelaa loput ottelut. Tandemi on tasainen. Grahame pelasi viime kaudella 17 ottelua Tampan paidassa ja torjuntaprosentti oli mukava 92,0. Khabibulinille tuli 65 ottelua ja prosentti oli hieman Grahamea alempi, 91,1. Training campilla ollut Brian Eklund nostetaan farmista, jos toinen vakimaalivahdeista loukkaantuu. Eklund on Tampan vuoden 2000 draftivaraus.

Grahame on tasainen torjuja, joka pystyy tuuraamaan Khabibulinia tarvittaessa. Ja tällöin “Boltsilla” on mahdollisuudet myös voittoon, ts. kakkostorjuja ei ole André “Redlight”
Racicotin tasoa.
Khabibulin on NHL:n huipputasoa ja viime kaudella saavutetut 30 voittoa nostivat Tampan pudotuspeleihin. Jos Khabibulin loukkaantuu, on Tampa pitemmän päälle vaikeuksissa. Grahamella ei ole vielä tarpeeksi tasoa ykköstorjujaksi.
Khabibulin on vasta 30-vuotias, joten hän pysynee vielä liigassa useamman vuoden. Hänen sopimus loppuu ensi keväänä, ja muutama seura haluaisi trade-deadlinella varmasti tasokkaan torjujan pudotuspelejä silmälläpitäen. Ainakin Colorado sekä Philadelphia ovat selkeän, voittavan maalivahdin puutteessa. Mikäli Khabibulin siirtyisi jonnekin, tarvitsee Tampa jotain tärkeätä venäläisen tilalle. Ehkä lupaava maalivahti ja lupaava puolustaja, molemmat franchise player-tasoa.

Kädetön, jalaton ja kokematon puolustus? Ei kun tasainen puolustus

Puolustus ei ole muuttunut vuoden takaisesta asemasta mihinkään. Selkeä ykköspakki puuttuu edelleen. Pisteiden valossa Dan Boyle oli paras, 53 pistettä 77 ottelussa. Hänkin on vielä nuori, ja tarvitsisi jonkun veteraanin rinnalleen tuomaan kokemusta ja rauhallisuutta. Samalla Boyle oppisi, miten NHL:n tähtipakin tulee pelata. Pakiston ikäpresidentti on Janne Laukkanen, jonka pelaaminen on suuri arvoitus. Laukkanen on lähinnä puolustuspelaamisen osaaja, ei niinkään ylivoiman. Paljonkohan Boyle saisi kokemusta Al MacInnisin, Rob Blaken, Paul Coffeyn tai Chris Chelioksen kaltaisten pelaajien rinnalla?
Peräpää on täynnä tasaisia, värittömiä puurtajia. Selkeä liideri voisi siivittää muutkin pelaajat parempaan, mitä heiltä on nähty.

Rosterissa on seitsemän puolustajaa tällä hetkellä, samat kuin viime kauden lopussa. Vapaana agenttina tullut Pascal Trepanier lähetettiin viime viikolla farmiin Hersheyhyn. Kauteen lähdettäneen rosterissa olevilla seitsemällä puolustajalla, jotka ovat: Janne Laukkanen, Jassen Cullimore, Pavel Kubina, Cory Sarich, Dan Boyle, Brad Lukowich ja Nolan Pratt.
Koostumus on hyvä, löytyy kiekollista taitoa sekä puolustuspään spesialisteja höystettynä taklaajilla. Kaikki kohtuullista NHL-tasoa. Puolustuspää on kehityskelpoinen ja painii tällä hetkellä liigan keskitason vaiheilla.
Maalilla pelaa erittäin hyvä maalivahti, joka pystyy jonkinverran pelastamaan puolustajien virheitä. Tällä puolustuksella tosin mentiin pudotuspelien toiselle kierrokselle viime kaudella ja jos seitsikko pystyy nostamaan tasoaan, niin haarukassa on runkosarjan sijoituksen parantaminen.

Hyökkäyksen on toimittava myös ensi kaudella

Viime kaudella joukkueen tehot lepäsivät muutaman pelaajan harteilla. Vincent Lecavalier, Martin St.Louis, Vaclav Prospal ja Brad Richards tekivät yhteensä 301 tehopistettä. Nyt on neljäsosa tuosta poissa, kun joukkueen paras pistemies Prospal lähti vapaana agenttina Anaheimiin. Heidän jäljessään seurasi paras puolustaja Dan Boyle, 53 pistettä.
Maalit jakaantuivat hieman laajemmalle säteelle. 10 maalia ja enemmän teki 9 eri pelaajaa. Kärjessä Lecavalier 34 maalilla ja Richards 33 maalilla.
Joukkue pelasi viime kaudella liigan kymmenneksi parasta ylivoimaa ja se näkyikin joukkueen pistepörssissä. Siinä tuki, mihin voi tulevallakin kaudella nojata. Ylivoimalla voi kuroa kiinni isonkin maalieron ottelun sisällä. Ylivoima on kuitenkin niin monesta pienestä asiasta kiinni, joten sen harjoittelu on hyvin tärkeätä.

Joukkueen materiaali on top kutosen jälkeen heikohkoa. Jos joukkueen parhaista pistemiehistä loukkaantuu joku, tilalle ei ole pistää yhtä hyvää pelaajaa. Omat draftaukset eivät viime kaudella yltäneet mihinkään ihmetekoihin. Mm. Sheldon Keefe, Shane Willis, Nikita Alexeev, Jimmie Olvestad sekä Alexandr Svitov eivät ole vielä ottaneet sitä suurta askelta vakiopelaajaksi NHL:ssä. Em. pelaajista Willis on sitä lähinnä. Pelattuaan Carolinassa hän murtautui Canesin vakiokokoonpanoon ja sai tehtailtua hyvät pisteet. Ennen viime kautta hän pelasi huonosti training campilla ja koko viime kausi meni farmissa. Viime viikolla hän joutui jälleen farmiin campin jälkeen. Taitoa on ottaa vakipaikka, mutta jokin hänen pelissään on, että se paikka ei lunastu.

Nuoret hyökkääjät ovat saaneet pelejä alleen NHL:ssa, mutta viimeinen harppaus puuttuu. Uusia miehiä draftataan joka vuosi lisää, joten pelipaikan saavuttamiseksi pitää tehdä töitä lisää. Muuten tulevaisuus on farmissa, hyvin pitkälti.
Eero Somervuori siirrettiin farmiin jo hyvissä ajoin ennen kauden alkua. Kauden alussa pelipaikka löytyy Hamiltonin joukkueesta. Eric Perrin löysi samaan aikaan oman paikkansa Hersheystä. Mahdollisuuksien mukaan Tampan toimitus seuraa suomalaisten pelaajien edesottamuksia kauden aikana.
Kahteen ensimmäiseen ketjuun löytyy lähes joka paikalle hyvä pelaaja, mutta sen jälkeen on tyhjää. Brad Richards on tullut puskista kuuluisuuteen ja teki viime kaudella 74 pistettä. Kahdella edeltävällä kaudella 63 pistettä, joten mikään tähdenlento hän ei ole. Fredrik Modin pystyy parempaan kuin viime kauden 17 maaliin. NHL:n yksi kovimmista lyöntilaukauksista pitää pystyä hyödyntämään tehokkaammin. Mahdollisuudet jopa 30 maaliin ovat aina olemassa.
Martin St.Louis pelasi erittäin hyvän kauden, toinen samanlainen kausi perään ei ole helppo asia. Sopmore jinx ( vapaasti käännettynä toisen kauden kirous ) on niskassa. Ensimmäisenä vuonna sai asioita anteeksi ja pystyi tekemään virheitä. Olet saavuttanut tietyn tason, nyt siitä tasosta täytyy pitää kiinni. Jos pelaat huonommin, olet lähellä tuomitsemista one-year-wonderiksi.

Duunariosastolle löytyy myös miehiä. Andre Roy sekä Chris Dingman pystyvät tarvittaessa pudottamaan hanskat, jos tunnelma nousee kaukalossa tarpeeksi. Ruslan Fedetenko pyrki Flyersissa pinnalle, lopullinen läpimurto odottaa. Kaikki ovat hyviä NHL-tason hyökkääjiä, mutta heidän pitää pystyä tekemään myös tehoja. Vähintään kymmenen maalia ja mahdollisesti jopa 25 pistettä auttaisi Tampaa huomattavasti, kun kahden ensimmäisen ketjun ei tarvitse ottaa jatkuvaa vastuuta maalinteosta ja sarjapisteiden saamisesta.

Mitä tekee kapteeni Dave Andreychuk? Viime kaudella meni taas 20 maalia rikki. Joukkueelle oli todella eduksi, että hän jatkaa ainakin vuoden pelaamista NHL:ssa. 40 vuotta tuli täyteen kesäkuussa, mutta ainakaan viime kaudella sitä ei näkynyt ollenkaan. Suuri vaikutus pelaajiin, varsinkin Lecavalieriin.Vincent oli toissa kaudella jo kapteeni, mutta hän oli liian nuori siihen rooliin. Onneksi Andreychuk tuli ja otti häneltä suurimman vastuun pois. Tällöin Lecavalier pystyi keskittymään oman pelinsä kehittämiseen. Lecavalier on tulevaisuuden kapteeni joukkueelleen ja suunnannäyttäjä. Mahdollisesti yhtä suuressa roolissa omalle joukkueelleen kuin herrat Mike Modano, Steve Yzerman ja Joe Sakic.

Tuleva kausi mielenkiintoinen

Tavoitteena joukkueella on oltava pudotuspelit, vähempi ei kelpaa. Paineita tulee varmasti paikallisesta mediasta sekä kannattajilta. Onko Tampan organisaatiolla rahaa hankkia mahdollisia vahvistuksia, on tyystin toinen asia. Lightiningit omistava Palace Sports & Entertainment on tehnyt viime vuosina tappiota rankasti, joten matalaa linjaa on pidetty jo jonkin aikaa. Tampan pelaajabudjetti on liigan viidenneksi pienin ( tilanne 11/2002 ), joten rahamäärän noston suhteen ei ole suurta odotettavissa. Joukkue on joukkue isolla jiillä, mutta pari vahvistusta aikaisessa vaiheessa hitsautumaan joukkueeseen ja pudotuspeleissä voi tulla yllätyksiä.

Tampa pelasi 8 harjoituspeliä pre-seasonilla. 4 voittoa, 1 tasapeli ja 3 tappiota kirjautuivat saldoksi historiankirjoihin. Paras pistemies oli Ben Clymer, 4 maalia viidessä pelissä. Pisteitä jakaantui tasaisesti monelle pelaajalle.
Suomalaisista Janne Laukkanen pelasi viisi peliä, saalistaen yhden syöttöpisteen. Eero Somervuori pelasi kaksi ottelua ilman pistemerkintöjä.

Viime kaudella Tampa oli hyvä kotona, 22 voittoa ja vain 9 tappiota varsinaisella peliajalla. Vieraissakin tuli 14 voittoa ja 16 tappiota varsinaisella peliajalla. Tästä on hyvä jatkaa. Jos Tampa pystyy rakentamaan itsestään kotijoukkueen, joka ei montaa peliä häviä St. Pete Times Forumissa, on jatkossa helpompaa.
Joukkue jatkanee viime kauden mallilla ja pelaa tasaisia otteluita.
Southeast-divisioona on yksi liigan huonoimmista, ellei huonoin. Tampa, Florida, Washington, Atlanta sekä Carolina eivät ole varsinaisia mestarisuosikkeja. Kolme joukkuetta on ollut viimeisen 7 vuoden aikana Stanley Cup-finaaleissa, mutta kunnian vuodet ovat takanapäin toistaiseksi.
Atlanta on tulevaisuuden joukkue, sen aika ei ole vielä. Tampalla sensijaan on hyvät mahdollisuudet nousta Idässä yhdeksi vakavasti otettavaksi joukkueeksi muutaman vuoden sisällä. Tosin ilman vahvistuksia Kannu-jahtiin ei ole asiaa. Kaiken pitää kuitenkin natsata täysin kohdalleen ja pientä onneakin pitää olla mukana. Organisaation pitää tiedostaa realismi ja pitää pää kylmänä. Esimerkkejä löytyy kyllä ympäri maailmaa, kun johtomiehet ovat olettaneet liikaa.

80-90 pisteen kausi on haarukassa, kunhan viime kauden tasoa ei aliteta. Oman divisioonan ottelut ovat tärkeimpiä. Niistä hyvin pisteitä, niin tappiot välillä eivät haittaa niin paljoa. Tampalla on pieni vedenjakajakausi edessä. Oliko viime kausi uskomatonta onnea, satumaista tarinaa vai onko Tampa todellakin nostanut tasoaan niin paljon, että se voidaan jatkossa luokitella keskitasoa paremmaksi joukkueeksi? Tuleva kausi näyttää suunnan. Pohjanoteeraus, ulos playoffseista ja koko rakennustyö on mennyt osaksi täysin hukkaan. Mielenkiintoinen kausi tulossa kaikinpuolin.

» Lähetä palautetta toimitukselle