- Liigan tilanne on mielestäni helvetin hyvä.
- Mä olin tätä mieltä jo Kärppien aikana ja kuva on sen jälkeen vain entisestään vahvistunut: NHL:n ulkopuolella jääkiekon SM-liiga on parhaiten hoidettu ammattilaisliiga maailmassa. Ja mä kuulun niihin harvoihin, joilla on tästä asiasta omakohtaista kokemusta - mä olen nähnyt toimintaa, koutsannut tai pelannut käytännöllisesti katsoen joka maassa. Eikä tässä mielipiteessäni ole mukana mitään kansallistunnetta tai muuta vastaavaa.
- Liiga tuotteena on hyvä, kun se on tasainen, ja nyt ollaankin ensimmäistä kertaa sen yhtälön edessä, että on kaikki syyt odottaa tasaista sarjaa. Pienen seuran edustajana mun on taisteltava hullun lailla, että kaikki asiat tukisivat pienten mahdollisuutta elää ja kamppailla asioista.
- Se, että pelaajia menee ja tulee, on maailman luonnollisin asia - näin se on aina ollut ja näin se tulee aina olemaan. Valtaosa niistä lähtevistä jätkistä tulee kuitenkin takaisin. Ne pelaajat palaavat niihin firmoihin, jotka hoitavat asiansa - eivät kaikki, mutta ei meidän kaikkia tarvitsekaan saada takaisin.
- Ihmisten olisi helvetin hyvä tajuta yksi ainut asia. Tämä on mulle 38. kausi ammattilaisena ja mä olen vuosien varrella huomannut, että maailmassa on huomattavasti vähemmän hyviä kiekko-organisaatioita kuin hyviä pelaajia tai valmentajia. Tämä on tilanne, ja meidän pienin murhe on, etteikö jonkun lähtijän tilalle löytyisi toista pelaajaa. Niin kuin nyt jonkun Bergenheimin lähteminen NHL:ään mullistaisi tämän liigan - äijä kun on heittänyt viisi maalia. Täällä porataan nyt äijien perään, jotka lähtevät tahkottuaan liigaa kolme vuotta ja tehtyään 15 maalia.
- Tämä on uusi aikakausi, kun NHL:ssä on 30 joukkuetta. Kun äijä on oikean kokoinen ja oikean ikäinen, niin NHL-seuroille on halpaa haalia niitä jätkiä. Jos Antti Miettinen lähtee, niin menetetään jonkin verran lahjakkuutta, mutta suuri osa näistä miettisistä tulee kolmen vuoden päästä takaisin ehkä hiukan lahjakkaampana, kokeneempana ja parempana. Ja toisaalta tällaisen Miettisen lähtö taas avaa uudelle äijälle mahdollisuuden. Tämä onkin suomalaisen jääkiekon vahvuus: Meidän perusta on helvetin laadukas juniorityö, me ollaan aina satsattu valmennukseen ja olosuhteisiin.
Hehku ja rakkaus
- Ehkä sen porun sitten aiheuttaa tämä melankolinen kansanluonne. Sen takia meikäläinen varmaan onkin erottunut katukuvasta, että minä näen mahdollisuuksia, en uhkakuvia. Jos tämä liiga makaisi jonkin jätkän lähtemisen tai tulemisen päällä, niin se olisi loppunut aikoja sitten. Tämä liiga kehittyy ja sillä on vetovoimaa - sen mä näen ihan katsomalla noita agenttien lähettämiä fakseja.
- Jonkin sarjan kilpailukyky on kuitenkin ihan eri asia kuin yksittäisesti maksetut isot palkkiot. On ihan etsistäänselvyys, että meidän pelaajat lähtevät Ruotsiin paremman nettoansion perässä. Eivät ruotsalaiset seurat maksa bruttona sen enempää kuin minä joukkueemme parhaille pelaajille, mutta pelaajat saavatkin Ruotsissa nettona enemmän kuin täällä. Se on kuitenkin väliaikainen ilmiö, joka tarkoittaa sitä, että meidän - jääkiekkojohdon - on luotava verotusjärjestelmä, joka mahdollistaa rahastoinnin sataprosenttisesti kuten Ruotsissa. Me ollaan vasta tuolla viidentoista prosentin kohdalla.
- NHL-jätkät oli pelaamassa MM-kisoissa ja jengi huusi vaahto suussa kuinka ne on niin saatanan kovia pelaajia, koska niillä on iso palkka. Mikseivät ne sitten pelanneet, kun hurrit alkoivat tulla selän takaa? Ei se kova hinta sitä pelaajan tasoa tee vaan se, miten pelaaja suorittaa. Siitä on kysymys.
- Mä olen jääkiekon kotimainen pioneeri ja aloittanut pelaamaan 1966, jolloin Suomessa olivat kovia juttuja mäenlasku, pitkän matkan hiihto ja pitkän matkan juoksu. Me uskottiin silloin tähän asiaan ja nyt mä huomaan, että meillä on helvetisti epäuskoa, joka on tarttunut myös nuoreen polveen. Ei tätä lajia sillä lailla rakenneta, ei todellakaan. Päinvastoin - meidän pitäisi olla ylpeitä siitä, mitä me ollaan saatu aikaan. Kun Leijonat häviä yhden Ruotsi-pelin, niin se ei tarkoita että Suomen maajoukkue on automaattisesti ihan paska.
- Hehkun sekä rakkauden lajia kohtaan on palattava kannattajiin, pelaajiin ja valmentajiin. Epäröinti ja kengänkärkiin tuijottelu on saatava loppumaan ja ryhdyttävä nauttimaan siitä, että tämä on kova juttu! Mä olen 53-vuotias ja joka aamu Ässien toimistolle tullessani niin saakelin innostunut tästä hommasta. Sen hehkun mä tahdon tarttuvan kaikkiin muihinkin. Kriittisyyttä ei pidä unohtaa - se on välittämisreaktio - mutta sen pitää olla perusteltua. Yhdessä me voidaan tehdä tästä kova juttu. Yhdessä.
Haastattelun toisessa osassa Tamminen kertoo näkemyksiään Ässien asioita.