Mielipide

Taas on kaikki Torontossa huonosti

NHL / Kolumni
Syksyllä Jatkoajassa julkaistiin varsin itkuinen ennustus Toronton tulevasta kaudesta. Kaikki sujui pitkälti pessimistisen julistuksen mukaan, kunnes siirtorajalla Maple Leafs hankki kentällisen sairaita, vanhoja miehiä laahustamaan ja tökkimään jäälle. Tässä vaiheessa kovin moni ei jaksanut pelätä pahinta, ja uskoi rollaattoreilla voitettavan Stanley Cupin. Nyt sitten kaikkia harmitaa se yht´äkkiä esiin noussut optimismin puuska. Kaikkeen sitä ihminen elämänsä aikana sotkeutuu.

Hetkellinen innostus lopahti heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, kun pelillisesti täysin vastaantulijana ollut Maple Leafs hävisi seitsemännessä ottelussa Philadelphia Flyersille. Oli lähinnä onnen, Eddie Belfourin ja torontolaisen ylimielisyyden ansiota, että joukkue venyi näinkin pitkään taistoon Philadelphiaa vastaan. Ratkaisevan pelin nöyryyttävät lukemat aiheuttivat niin pahoja tarumoja, että tulos on toki jo aktiivisesti unohdettu.

Turhanpäiväistä mukamenestymistä

Ensi kaudelle Toronton vanha joukkue tulee vain vanhentumaan. Doug Gilmour jatkaa ja niin edelleen. Tässä on monta vuotta itse kukin toivonut näkevänsä nuorukaisia Air Canada Centerin jäällä, sillä nykyinen miljoonikkokerho on tarpeeksi ylpeä venyäkseen, mutta ei tule koskaan yltämään Stanely Cupiin. Ehkä moukarilla on taottu järkeä nyt jonkin verran organisaation paksuihin kalloihin, sillä itse suuriherra Pat Quinn on jäämässä tekemään pelkästään sitä mitä osaa: valmentamaan. Laihan (!) irlantilaisen managerointiyritykset ovat olleet ahdistavia ja ikäviä kokemuksia sinivalkoisille sydämille. Toimitusjohtajan pallille istutetaan Steve Tambellinia, Vancouverin pätevää apulaistoimitusjohtajaa. Samalla koko Toronton organisaatio uudistuu, esimerkiksi presidentti, riidoissa aina oleva Ken Dryden väistyy, samoin entinen vara-tj Bill Watters. Toivoa sopii, että meno Torontossa on auvoisampaa kuin viimeisen sadan vuoden ajan, ja jääkiekkoon voitaisiin keskittyä täysin palkein. Organisaatiouudistus on perusteellinen, kun myös Maple Leafsin ja hallin omistajuus omistajuus on vaihtunut.

Jos vain pelattaisiin kiekkoa...

Kulunut kausi oli pitkään jopa rauhallinen Maple Leafs-mittakaavassa. Sitten keväällä Shayne Corson lähti kävelemään joukkueesta ja kauden päätyttyä päättäjäisjuhlia vietettiin kuulemma jätkämäisesti kyräillen pienissä ryhmissä. Tabloidit heräsivät. Maple Leafsin ympärillä pyörivään mediasirkukseen on fanin ollut tottuminen, eikä sitä ilman enää kausi tuntuisikaan kaudelta. Mitähän hauskaa ne pojat ensi kaudella keksivätkään. Nythän joukkuessa on myös, aijai, Owen Nolan!

Miten Toronton pelaajia sitten tulisi arvioida? Jo pitkään runkosarja on voitu unohtaa ja keskittyä olennaiseen. Maple Leafsin kaltaisen joukkueen tekemiset runkosarjassa ovat yhtä tyhjän kanssa, merkityksettömiä kiekkoilullisesti. Vain pudotuspeleillä on arvoa. Tämä siksi, että TML hakee Stanley Cupia, eikä aja sisään nuoria pelaajia. Niinpä tälläkin kaudella Toronto pelasi seitsemän peliä joilla oli arvoa, 82 turhaa nyhjäystä. On aivan sama miten joukkue runkosarjassa homman hoiti, kunhan pääsi jatkoon. Pudotuspelipaikka ei vuosiin ole ollut uhattuna. Lokakuussa tosin Toronton eväät olivat levällään, ja hetken näytti siltä, että tulossa on koko maailman (mikä on sama asia kuin Toronto) pysäyttävä katastrofi, joka pakottaa Sinipaidat kaatamaan kelot ja istuttamaan taimia. Vaan ei, rutinoitu Toronto heräsi, pelasi vahvan runkosarjan ja näin pitkitti kuolonkorinaa.

Tellqvistille töitä

Onnistuneen kauden jälkeen maalivahtikonkari Ed Belfour saa jatkaa huippupalkan tienaamista tehtävänään pitää keskinkertainen NHL-joukkue hiukan keskinkertaista paremmilla sijaluvuilla. Onko järkeä vai, sopii kysyä, sillä Eddie on lähes nelikymppinen. Järkevä joukkue antaisi ruotsalaislupaus Mikael Tellqvistille peliaikaa ja paljon. Belfour saisi sanoa mitä haluaa, sillä joka tapauksessa mies jatkaa itkuaan hyvin nopealla aikataululla kiikkustuolista. Maple Leafsin olisi maalivahtiosastollaankin syytä katsoa tulevaisuuteen, aivan kuten koko organisaation. Tellqvistin tie Pohjois-Amerikassa on ollut kivikkoinen mutta nousujohteinen. Mies alkaa olla peli-iässä, joten hän tarvitsee kunnon pelejä. Tellqvistin mahdollisuuksista nousta huippuvahdiksi ollaan montaa mieltä. Asiaan saadaan selvyys vain yhdellä tavalla. MM-kisoissa Mikael onnistui mukavasti Suomea ja Slovakiaa vastaan, eikä finaaliottelu Kanada-Ruotsi ollut Tellqvistiltä fiasko. Svenski siis tolppien väliin ja äkkiä. Mikäli homma ei pelaa, voidaan ukkoa vaihtaa. Ensi kaudella ei kuitenkaan Kannu Torontoon tipu.

Heikoin Lenkki

Toronton puolustus otti takapakkia menneellä kaudella. Bryan McCabea ei tosiaankaan mainittu Norris-spekulaatioissa, kuten toissa kaudella. McCabelle kasattiin liikaa paineita, eikä hän toipunut heikon syksyn jälkeen kunnon vauhtiin. Pudotuspeleissä mies otti sitten paikkansa Toronton ykköspakkina. Siinä vaiheessa, sekavassa pakkitilanteessa, saavutus ei ollut kummoinen. Tomas Kaberle ei vieläkään noussut tikapuilla tähteyteen. Mies on edelleen laatupakki, mutta tulokaskauden tasolla. Pistemäärä on siedettävä jos Kaberlella olisi puolustuspäässä jotain annettavaa. Hasardipakkina pisteitä on kuitenkin saatava kasaan mieluummin 75 kuin 45. Kaberlen parina oli ensimmäistä kautta Robert Svehla, joka jälleen kerran on lopettamassa uraansa. Svehla oli runkosarjassa äijä. Isoja minuutteja, pisteitä, peruspeliä ja pommeja. Pudotuspeleissä kaksikko Kaberle-Svehla hämmästytti kaikki. Amatöörimäistä oman pään peliä esittänyt duo mustasi maineensa täydellisesti. Kokeneen Svehlan ja yleensä kovissa peleissä loistaneen Kaberlen sulaminen oli todella outo tapaus.

Siirtorajalla hankittu Glen Wesley oli hyvä kaappaus, mutta Wesley ei ehtinyt kuntoutua auttamaan Toronton pakkitilannetta. Jos ja kun Maple Leafs on ensi kaudella keksinkertainen, ei ole juurikaan järkeä pitää Wesleyn kaltaista puolustajaa viemässä nuorilta miehiltä tilaa. Sama koskee Phil Housleyta, joka oli NHL-historian yksi heikoimmista siirtorajan hankinnoista. Housley oli niin huono, että pahaa teki katsoa ja lueka miehen otteista. Housley on ennenkin tehnyt come backin huonon kauden jälkeen. Tekeekö todella huonon kauden jälkeen? Ei mitään väliä, kunhan ei tee Torontossa mitään koskaan.

Aki Berg pelasi kuten pelasi edelliselläkin kaudella. Niin. Ei kai siihen ole muuta lisättävää. Viitos-, kuutospakki ensi kaudellakin.

Jyrki Lumme on mitä ilmeisimmin ostettu ulos sopimuksestaan. Yhden miehen Jatkoajan Toronto-toimitus hyväksyy teon. Sääli kuitenkin komeaa uraa, se päättyi fanien halveksunnan ja pelillisen alamäen pahimmassa ristipaineessa.

Kaberlen ja McCaben jatkaessa vielä pitkään, on Toronton muuten uudistettava pakistoaan. Missä ovat Karel Pilar ja Petr Svoboda? Kaksikon tulevaisuus Torontossa on kyseenalainen, varsinkaan Svoboda ei taida koskaan pelata vaahterapaidassa. Pilar taas putosi loukkaantumisten auttamana kartalta viime kauden aikana. Nythän kaikki puhuvat vain Carlo Colaiacovosta ja Pierre Hedinistä. Moniko NHL-puolustus kestää kaksi tulokaspakkia? Toisaalta, onko Torontolla varaa jättää ajamatta lahjakkuudet sisään? Svehlan, Wesleyn, Lumpeen ja Housleyn minuuteissa on jakamista. (Tai sitten koko nelikko jatkaa. Brrr!) Colaiacovo on nyt Toronton tulevaisuus kun Brad Boyes kaupattiin Nolanin tieltä San Joseen. Cola on kuitenkin kovin nuori, eikä ole vielä varmaa tohtiiko Toronto peluuttaa häntä koko kauden vakiokokoonpanossa. Hedinin olisi syytä olla uusi Henrik Tallinder, eli pelata tulokaskausi joka ei muistuta tulokaskautta.

Jos pitemmälle katsotaan, niin saattahan kokoonpanoon eksyä Jay Harrison, Brendan Bell tai Markus Seikola. Toronton pakiston tulevaisuus näyttää ihan hyvältä, mutta aikaa tarvitaan ainakin viisi vuotta. Pahus.

Jotenkin niitä maaleja silti syntyy

Toronton hyökkäys voisi pelata veteraanikiekkoa. Eikä apuja ole tulossa pikapostissa. Matt Stajan ja Alex Steen tulevat joskus tekemään NHL-uran, mutta eivät ensi kaudella. Stajanilla on sopimus, ja NHL-pelejäkin tulee ainakin syksyllä. Vielä hetken Toronto-fanit toivovat suuria Alex Ponikarovskylta ja Paul Healeylta, Nik Antropovin nauttiessa jo jonkinlaista veteraanikiekkoilijan luottamusta. Loppu hyökkäys on kauniisti sanottuna kokenut.

Toronton paras hyökkääjä pudotuspeleissä oli Alexander Mogilny. Sitten hän luonnollisesti loukkaantui. Mats Sundin pelasi keskinkertaisen kauden, mutta näytti kyllä pudotuspeleissä olevansa pelimies.Tämä kaksikko olisi terveenä pysyessään voinut tarjota Toronto-fanille ihmeitä, sillä Philly ei ollut saada heitä kuriin.

Muu hyökkäys oli kokoonpanon täytettä. Edelliskevään sankari McCauley oli myyty, Travis Green loukkaantunut, Gary Roberts pelasi keskenkuntoisena, Owen Nolan oli ilmeisesti loukkaantunut ja siksi itkettävän huono, Robert Reichel laadukas jarrusentteri mutta ei muuta. Micke Renberg sentään pelasi koko kauden hyvällä tasolla, mutta ykkös- ja kakkosketjuissa! Herätys, Micke ei enää ole Legion of Doomin pelottava runnoja, vaan ahkera työmies kolmosketjuun. Kaikkien torontolaisten rakastama Jonas Höglund pelasi jälleen raivostuttavasti juuri niin tehokkaasti, että miehelle sorvataan uutta sopimusta. Melkoinen kulttihahmo Höglund jo on, ja voisi vaikka jatkaa niin kauan että syksyn Jokerit-Toronto-ottelussa suomalaiset voisivat livenä tarkistaa Jonaksen legendaarisen aneemisuuden.

Katse ensi kautta edemmäs PÄIN!

Kuten aiemmin tuli ilmi, Nik Antropov otti vihdoin paikkansa Maple Leafs-sotisovassa ja teki kunnon jälkeäkin vielä. Antropovissa on ainesta laadukkaaksi kakkossentteriksi. Tovottavasti mies jatkaa siinä roolissa ensi kaudellakin, vaikka se tarkoittaa, että Toronto ei ole laadukas joukkue. Joko rakennetaan tai satsataan, ja satsaukset tuppaavat menemään männikköön niin kauan kun Quinn saa päättää.

Torontossa jääkiekko on iso asia. Sen takia Maple Leafsia seurataan naurettavan tarkkaan. Spekulaatiot ja paineet vaikuttavat joukkueen rakentamiseen, eikä Big Smokessa oikein tahdo olla kunnon työrauhaa. Jos raa´at fanit hetken hengähtäsivät, voitaisiin Torontoon kasata itse kasvatettu joukkue, jonka menestys olisi sitten hauskaa. Nyt paineet ovat liian kovat.

Yleistäen Toronton listoilla on vain veteraani-ikäisiä pelaajia, jotka lopettavat uransa Torontossa, tai liian nuoria pelaajia tekemään tulosta. Niinpä Toronton kädet ovat sidotut pelaajakauppojen osalta. Ennen pitkää joukkuee romahtaa kellariin, ja silloin suunnitelma B:n pitäisi olla käyttökelpoinen. Toivottavasti se saadaan käyttöön ensi kaudella. Tulevaisuuden pelaajarunko Torontossa olkoon seuraava: Tellqvist, Kaberle, McCabe, Hedin, Colaiacovo, Ian White, Harrison, Bell, Stajan, Steen, Antropov, Sundin, Ponikarovsky, Kyle Wellwood. Uudet draftaukset ovat scouttien mielestä todellisia kaappauksia, erityisesti iso pakki John Doherty ja pieni laituri Konstantin Volkov, joka tosin ei vaikuta erityisen hyvältä. Jos suurin osa edellämainituista pelaajista viiden vuoden kuluttua pelaa NHL-tasolla, voidaan sitten hankkia niitä vapaita agentteja taas. Ei ennen. Suuri mutta on seuraava: mikä kaatopaikka ottaa vastaan veteraanit?

Juu, sitä minä vaan lopuksi, että onpa taas kiva nähdä mihin seuroihin Stajan ja kumppanit päätyvät. Toronton Maple Leafsin asioita seuratessa kun ei pessimismillä ole rajaa. Vain sijat 1 ja 30 ovat NHL:ssä jotain. Muistetaan se kun mennään kohti tulevaa kautta.

Itseään voi kiduttaa mm. muistelemalla sitä, että asiat ovat olleet ennenkin huonosti...

Viime kevään itkut

Viime syksyn itkut

» Lähetä palautetta toimitukselle