JYP - IFK
KOO - SPO
PEL - TPS
SAI - TAP
BOS - STL 2.00
NYI - NJD 2.00
NYR - CHI 2.00
TBL - TOR 2.30
NSH - WPG 3.00
MIN - ANA 3.00
DAL - LAK 3.30
Mielipide

Täysi pöydän tyhjennys – Vaasan Sport 2010–2011

MESTIS / Kolumni
Vaasassa ei ole koskaan toteutettu näin laajamittaista ja yhdenaikaista nuorennusleikkausta. Suunta on ollut isolta osalta pakon sanelemaa, mutta tulokset ovat olleet positiivisia harjoituskauden perusteella. Silti kauteen lähdettäessä on lukuisia kysymysmerkkejä ja kasvukipuja edessä.

Sportin viime kausi oli taaperrusta ja tuskaa lähes alusta loppuun. Heti alkukeväästä kävi ilmi, että päävalmentaja tulee vaihtumaan, sekä iso osa pelaajista saisi etsiä uuden työnantajan. Sportin suunta pelaajamarkkinoilla suuntautuisi jatkossa kohti isompaa omavaraisuutta ja nuoruutta.

Alkavalle kaudelle suuntaus on todellakin ollut tämä. Pelaajaringistä löytyy pari kentällistä Sportin omia kasvatteja, ja keski-ikä on pudonnut yhdeksi Mestiksen nuorimmista. Lisäksi nuorennettu joukkue on otettu vastaan vaativassa kaupungissa enemmän kuin positiivisesti.

Uusi aika alkaa valmentajasta

Sport ei viime kauden päätteeksi katsonut menneisyyteen, vaan ensi kertaa pitkään aikaan valmentaja haettiin kolmikon Juhani TamminenKenneth WesterbackMikko Manner ulkopuolelta. Kyseinen kolmikko oli pyörittänyt Sportin valmennusta lähes koko Mestis-ajan, vuoroin paikaten toistensa tulemisia ja menemisiä. Uusi valmentaja ja urheilutoimenjohtaja löytyi lopulta pääkaupunkiseudulta, kun Antti Törmänen tarttui uuteen haasteeseen innolla.

Törmänen tunnettiin hyvänä valmentajana nuorten pelaajien puolella. Aiemmat kokemukset Espoon Bluesin valmennustehtävistä olivat menestyksekkäitä, ja tämä nähtiin yhtenä ratkaisevana tekijänä kun valmentajaa Vaasassa katsastettiin.Törmäsellä oli lisäksi todella uskottava pelaajatausta NHL:ää myöten, jolloin uutta valmentajaa ei tarvinnut esitellä koko kaupungille. Törmäsen avoin ja rento ote julkisuudessa on voittanut luottamuksen niin tukijoiden kuin kannattajien puolella. Eikä hyvät esitykset kaukalossa ole julkikuvaa lommottaneet. Päinvastoin.

Pelaajien keskuudessa Törmänen tiedetään vaativana, mutta luovuutta suosivana valmentajana. Ensimmäisistä virheistä ei penkin pää kutsu, vaan pelaajia rohkaistaan etsimään omia ratkaisuita robottimaisen pelitavan kustannuksella. Joskus tuloksena voi olla maali omaan päähän, mutta useinmiten pelitapa on ollut palkitsevaa sekä pelaajille että yleisölle.

Pienin vaihtuvuus maalin suulla

Sportin maalilla jatkaa tuttuja nimiä. Mikko Rossi ja Aaro Peltonen ovat käytännössä tasavahvassa taisteluasemassa ykkösmaalivahtia nimettäessä, ja varalla odottelee mahdollisuuksiaan Suomalainen. Ei kuitenkaan Jaakko Suomalainen, vaan vielä juniori-ikäinen Erno Suomalainen. Viimeiset kaksi kautta Sportissa maalilla pelannut Jaakko Suomalainen jatkaa uraansa Keski-Euroopassa. Rossi on pelannut Sportin mukana jo useamman kauden, kun Peltonen on urakoinut kaksi kautta Sportin A-nuorten riveissä. Peltosella on allaan jo Mestis-otteluitakin, mutta kokemusta on vain matkustuksesta ja oven aukomisesta.

Puolustuksessa kokemusta ja nuoruutta

Sportin puolustuspäässä ei vaihtuvuus ole ollut niin raju kuin hyökkäyksessä. Takalinjoilla jatkaa kolme toissakauden mestaruuspuolustajaa, kaksi omaa paluumuuttajaa, sekä neljä uutta tuttavuutta. Antti Uitto, Eetu Heikkinen ja Tuomas Immonen ovat kaikki kokeneita ja luotettavia puolustajia, kenen ympärille voidaan rakentaa kolme toimivaa pakkiparia illasta toiseen. Uitto tunnetaan fyysisenä oman pään pakkina, Heikkinen yleishyvänä monikäyttöpakkina, ja Immonen on etukäteisarvioinneissa mainittu usein jopa sarjan parhaana puolustajana.

Markus Talas ja Toni Mäkinen ovat paluumuuttajia, ja molemmat Sportin kasvatteja. Talas on kärsinyt paljon loukkaantumisista, mutta sai viime kaudella terveen kauden alle Suomi-sarjan Waasa Red Ducksissa, ja olikin joukkueen luottopuolustaja. Myös Mäkinen palasi Sportiin tälle kaudelle, pelattuaan Red Ducksissa viime kaudella. Tätä ennen Mäkinen haki kokemusta ja peliaikaa Kotkan Titaaneista.

Uusina tuttavuuksina tuotiin alakertaan heti alkukesästä kaksi A-nuorten SM-liigan profiilipuolustajaa. Kristian Tuohilampi tuli Vaasaan HIFK:n A:n kapteenin tontilta, ja on fyysisellä pelillään saanut jo pienen kulttisuosion Sportin kannattajien riveissä. Tommi Taimi siirtyi Vaasaan Porin Ässistä, missä oli takonut nuorten sarjoissa mairittelevia tehoja pakin tontilta. Kesän aikana nimensä paperiin kirjoitti myös Kai Lehtinen, yleispakki Bluesin riveistä, sekä kauden alla Ilves-kasvatti Jouni Aalto. Lisäksi A-ikäinen Toni Kankaanpää on sopimuspelaaja, mutta Sport-kasvatin kausi kulunee pääasiassa junioripuolella.

Viime kauden puolustuksesta poistui Ilvekseen Niko Peltola ja HeKiin Roland Hofer, joiden kausi muutenkin kului pääasiassa junioreissa. Juha Salmun ja Lauri Kinoksen uusista osoitteista ei ole tietoa. Suurin menetys alakerrasta on selvästi Jussi Pernaan siirtyminen Rauman Lukkoon.

''

Sportin kohdalla odotukset ovat yhtä kaksijakoiset kuin viimeisten harjoitusotteluiden tuloksetkin

Täydellinen muutos hyökkäyspäässä

Sportin hyökkäyspää on kokenut suurimman muutoksen. Viime kauden joukkueesta jatkaa vain muutama pelaaja, etunenässä Tuomas Takala ja Pete Suonpää. Kaksikko teki viime kaudella yhteensä tehot 16+36, mutta seuraava jatkaja, Jani Kiviniemi vaurastutti tehotilastoja tehoilla 1+2.

Kaikki neljä ulkomaalaista jatkavat uraansa muualla, eikä uusia ulkomaalaisia ole joukkueeseen otettu. Lou Dickenson ja Bryan McGregor voittivat viime kaudella Mestiksen pistepörssin sijat 1. ja 2. Dickenson jatkaa uraansa Pelicansissa, ja McGregor Tshekin pääsarjassa. Kolmantena 20 maalin rajan joukkueessa rikkonut Robin Bergman matkasi länsirannikkoa etelään, ja yrittää vakuuttaa TPS:n valmennusta osaamisestaan. Paul Cabana on edelleen ilman sopimusta. Joukkueen sisäisen pistepörssin top-5 täydentänyt Teemu Kuusisto siirtyi Norjaan.

Toni Sihvonen päätti pelaajauransa viime kauteen, ja jatkaa valmennustehtävissä Oulussa, Juha Koivisto Siirtyi SaiPaan, ja pelaa tämän kauden Jukureissa, Miro Laitinen pitää välivuoden toipuakseen leikkauksesta, Markus Jämsä päätti pitkän uransa polvivaivan takia, mutta toimii joukkueenjohtajana. Viimeisenä Timo Pahkala ilmoitti keskittyvänsä opiskeluidensa viimeiseen kauteen, ja siirtyi pelaamaan Red Ducksin riveihin. Joukkue menetti 110 maalia ja 249 tehopistettä hyökkääjien mukana.

Takalan, Suonpään ja Kiviniemen lisäksi viime kauden joukkueesta jatkavat Erik Riska, Mika Kujanpää ja Christian Sundman, jotka pelasivat pääosan kaudesta A:n SM-Liigassa.

Uudet paikkaajat ovat suurelle yleisölle lähes tuntemattomia suuruuksia. Riveihin hankittiin pääasiassa hyvin Mestiksessä pelanneita, läpimurron kynnyksellä olevia pelaajia, tai A-nuorten sarjoissa menestyneitä pelaajia. Sportin kannalta nimekkäin pelaaja on paluumuuttaja mestaruuskaudelta, Antti Jaatinen. Viime kaudella Kajaanissa yli piste per peli tahdilla tehoja latonut Jaatinen oli kaksi kautta ennen tätä Sportissa tuttu nimi tehotilastoissa. LeKissä 20 maalin rajan rikkonut Antti Hölli oli yksi ensimmäisistä hankinnoista, yhdessä Ranskassa pelanneen Ässä-kasvatti Mika Halavan kanssa. Hokista siirtyi myös fyysinen Henri Manninen, sekä TuTosta pohjalaislähtöinen Tomi Heikkilä.

Loput avoimet hyökkäyspään tontit on täytetty nuoruudella. Sport-kasvatti Anton Fogström toki on iältään jo konkari nuoressa joukkueessa, mutta kokemukset Mestis-peleistä ovat lähes olemattomat. Joonas Saari, Juuso Mörsky ja Markus Piispanen ovat käytännössä keltanokkia aikuisten peleistä.

Sportin hyökkäyspään nuoruudesta kertoo se, että kymmenen pelaajaa pelaa vasta ensimmäistä tai toista kauttaan aikuisten tasolla. Vielä enemmän tästä kielii kapteenivalinta. Kippariksi nimettiin monien yllätykseksi Erik Riska. Toisaalta tämä kertoo myös nuorten pelaajien vastuusta ja kyvystä kantaa oma osansa joukkueesta tarvittaessa.

Harjoituspelit lupaavat paljon hyvää, mutta myös paljon parannettavaa

Moni pelkäsi ennen harjoituspelien alkua pahaa. Seurajohto oli ilmoittanut tavoitteeksi vain pudotuspeleihin pääsyn, eikä pelaajalistojen hidas päivittyminen toiveita herätellyt. Monet uusista nimistä olivat ”niin kuka?” –tasoa, eikä moni ollut vakuuttunut Antti Törmäsen valmennustaidoista.

Vastaanotto oli kaksijakoinen. Useat olivat jo pitkään toivoneet nuorempaa ja vaasalaisempaa joukkuetta, ja nyt sen saivat. Osa taas oli tottunut nimekkäisiin hankintoihin, ja toivoivatkin pitkin kesää isoja kaloja verkkoon. Lopulta kauden alkaessa hyvä kompromissi on löytynyt. Paluumuuttajat ja jatkajat ovat Sportissa hyvin onnistuneita pelaajia, uudet hankinnat osoittaneet kyntensä Sportin junioreissa tai muissa Mestis-seuroissa, ja ne nimettömimmät miehet ovat harjoituspeleissä osottaneet, ettei A-nuorten sarjoissa menestyminen ole ollut mikään vahinko.

Sport aloitti harjoituskautensa Pitsiturnauksessa, missä nähtiin jo muutaman jäätreenin jälkeen lupaavia otteita. Pitsiturnauksen painoarvo tosin on hieman kyseenalainen, mutta tätä seuranneet voitot Kiekko-Laserista ja KooKoosta varmistivat ainakin yhden asian. Sport pelaa todella vauhdikasta ja viihdyttävää jääkiekkoa. Oma kotiturnaus osoitti lisäksi heikkouksiakin. Nuoren joukkueen jaksaminen kauden aikana voi olla kyseenalainen.

Nuori joukkue teki myös paljon töitä maalien eteen, ja muutamat kardinaalivirheet omassa päässä maksoivat otteluvoitot. Maalintekovaikeudet jatkuivat myös Vantaan turnauksessa. Sport hallitsi kahta otteluaan kentällä, mutta maalipuiden väliin osuminen tuotti jatkuvasti ongelmia. Kauden kaksi viimeistä harjoitusottelua vahvisti joitakin asioita, sekä hyvässä että pahassa. Hokki kaatui maalintekoshown jälkeen 2-7, mutta seuraavana päivänä KooKoo pyyhki Sportin maton alle 8-0.

Sportin kohdalla odotukset ovat yhtä kaksijakoiset kuin viimeisten otteluiden tuloksetkin. Sport voi kovalla luistelulla, taitavilla pelaajilla ja tasaisella maalivahtikaksikolla haastaa ja voittaa kenet tahansa, mutta yhtä lähellä on joka ilta romahdus maalinteko-ongelmien takia. Sport on hallinnut pelillisesti lähes jokaista otteluaan, mutta pari takaiskua ovat usein riittäneet vastustajalle. Lisäksi nuoren ja varsin kokemattoman joukkueen jaksaminen pitkien matkojen ja pitkän kauden parissa jää kysymysmerkiksi. Sport matkustaa ensi kaudellakin paljon. Lähimpäänkin vierashalliin on matkaa yli kolme tuntia.

Arvio:

Sportin joukkue on muuttunut todella radikaalisti. Viime kauden jälkeen lähes mikä tahansa muutos olisi tervetullut, mutta Antti Törmäsestä lähtien kaikki on näyttänyt menevät jopa paremmin kuin olisi voinut odottaa. Silti haasteita on todella paljon, eikä vaativa kotiyleisö välttämättä kevennä taakkaa.

Mikäli joukkue saa yleisön tuen taakseen, kuten ennakkomerkit antavat ymmärtää tapahtuvaksi, Sport tulee pääsemään tavoitteeseensa eli pudotuspeleihin, mutta kotietukaan ei olisi mikään yllätys. Siihen kuitenkin tarvitaan monta taivaankappaletta oikeaan asemaan. Mikäli Sport selviää pitkän kauden minimoiden heikkouksiaan, neljän sakissa paikka on aivan oikeutettu.

Mestiksen kausiennakko 2010–2011

» Lähetä palautetta toimitukselle