Johtaako Jokereiden peliä rohkea ja ovela taktikko, vai onko joukkueen elämä surkeaa sekoilua, vailla ajatusta ja selkeää pelikäsitystä? Pleijareita odotellessa, ja joukkueen rämpiessä tappiokierteessä, on kiva spekuloida mitä huimimmilla teorioilla. Totuudesta ei liene kellään ole tietoa muita enempää. Tulisipa piru ja ottaisi selvää. Että sikäli...
Onko tämä ruotsalaista torpedokiekkoa? Syksy antoi aihetta odottaa paljon Helsingin Jokereilta alkavalla kaudella. Joukkueen hyökkäykseen oli koottu taitavia käsiä ja vikkeliä jalkoja kuin lampaankeritsemisen piirikunallisiin kisoihin Pohjois-Australiassa. Puolustus oli koottu ikään kuin hyökkäyksen jatkeeksi; koolla ei retosteltu eikä ilkeitä maaliedustan siivoustalkoita ollut luvassa. Käsien ja jalkojen merkitys tuntui olevan puolustuksenkin punaisena lankana. Vielä kun maalivahdin hommissa luotettiin nippanappa äänenmurroksen ylikäyneeseen Kari Lehtoseen ja Japanista kuskattuun virkaheittoon kanukkiin, Jamie Ramiin, vaikutti pelin henki selvältä: Tällä kaudella hyökätään, luistellaan ja kynäillään vallan vimmatusti.
Hyökkäys on paras puolustus ja muu on epäoleellista. Luvassa oli mielenkiintoinen kausi runsasmaalisine peleineen. Alkukausi mentiin jotakuinkin sitä kohti mitä odotettaman oli. Vaikka peli ei loksahtanutkaan missään vaiheessa kohdalleen, niin suunta kohti kunnianhimoista ja nopeaa klak-klak kiekkoa oli kuitenkin selkeästi havaittavissa. Vaikka touhu välillä aikamoista sähläystä olikin, niin Summasen tärkeintä tavaramerkkiä, ainakin katsojan kannalta, yritystä, miehistä löytyi totuttuun tapaan. Purnaamisen aihetta ei pahemmin ollut. Jossain vaiheessa kaikki muuttui.
Kari Lehtonen osoittautui huippukassariksi myös miesten peleissä. Jamie Ramin näköisestä hassusti maalinsa edessä hyppelevästä toukasta kuoriutuikin oikea maalivahti. Edmontoniin lähtenyt, joukkueen samihyypiä, Kari Haakana saatiinkin eräänä aamuna takaisin 'palautetaan lähettäjälle' -leima otsassaan. Jokerit päästikin yllättäen pirun vähän maaleja omiinsa. Samoihin aikoihin heräsi kysymys: tuleeko joukkueen 'torpedopelistä' koskaan, tai ainakaan ennen kevättä, mitään valmista? No, ei tänä keväänä ainakaan. Jokereiden pelin johtoajatus alkoi hiljalleen kallistua kohti tuttua SM-liigatyyliä, jossa kaikki lähtee puolustuksen kautta, ja jossa vastustajaa ei päästetä haliotetta tai mailanmittaa kauemmaksi kuin vahingossa.
Jokereista tuli tavanomainen, melko tylsä, liigajoukkue. Tähän vaikutti osaltaan sekin, että puolustusosastoa koiteltiin välillä melkoisella loukkaantumissumalla, jolloin joukkueen oli kertakaikkiaan pakko tiukentaa viisikkopuolustustaan. Tämä riittää kuitenkin vain osaselitykseksi. Loppuiko valmentajatiimiltä rohkeus kesken kisan? Koettiinko paineet liigamestaruuden viemisestä niin koviksi ettei enää uskallettu ajaa omaa tyyliä sisään, vaan päätettiin jatkaa tutulla ja turvallisella pystypainiotteella? Veikö kapteeni Peltosen poistuminen sairastuvalle viimeisenkin uskon omiin kykyihin uutta luovana joukkueena? Eikö valmennuksen auktoriteetti riittänyt oman pelitavan iskostamiseen? Onko kyse sittenkin vain olosuhteitten pakottamasta, ja mahdollistamasta, täyskäännöksestä?
Missä mennään?
X-Files, osa 100. Suomalainen liigakiekko on pullollaan mitä erilaisempia ja huimempia salaliittoteorioita. Milloin pienet, milloin suuret ja milloin mitkäkin seurat, ovat omasta ja faniensa mielestä vähän väliä muiden, etenkin tuomareiden, sorrettavina. Nyt on ehkä koossa ainekset yhteen 'salaliittoon' lisää. Ehkäpä Jokerien valmennus hämää kaikkia. Ainakin Summanen & co on saanut joukkueen fanit sekaisin, välillä jopa epätoivon partaalle, joten ainakin jossain määrin hämmentäminen on mennyt hyvin putkeen.
Vastustajajoukkueen voi olla vaikeaa valmistautua pelaamaan joukkuetta vastaan josta ei voi etukäteen tietää tuleeko sieltä kahvaa vai kaahausta. W&S ovat ennenkin, mm. kultakeväänään '98, muuttaneet joitain joukkueensa elementtejä ratkaisevasti, ja muiden hämmennykseksi, pleijareiden koittaessa. Koko runkosarjan kovin ottein pelannut, ja pelätty, pakki (Halkidis, Gagnon) onkin lopettanut sikailut loppupelien alkaessa ja osoittautunut varsinaiseksi pelimieheksi. Tässä on ehkä pari selkeintä esimerkkejä herrojen dramaattisista muutoksista/muutosyrityksistä play-offeissa.
Mutta missä mennään nyt? Onko touhu sekoilua, vai harkittua hämäämistä ja löysäilyä pleijareiden alla? Tilannetta ei pätkääkään selkiytä kevään korvalla perinteisesti liikkuvat huhut Summasen ja pelaajien huonoista, tai olemattomista, väleistä. Oli miten oli, yhdessä asiassa Summanen & co on onnistunut paremmin kuin hyvin. Me muut olemme totaalisen pihalla siitä mihin joukkue pelillisesti pyrkii ja mihin se pystyy. Jokereiden kannalta pahin, eikä edes vähiten todennäköinen, vaihtoehto on, että aivan yhtä pihalla asioista se Summanenkin.
että sikäli...
