Viime kausi päättyi, kuten kaikki muistavat, hirveään katastrofiin. Ilves oli pelillisesti ehkä huonoin joukkue mitä koskaan on SM-liigassa nähty. Kesken kauden Ari-Pekka Selinin korvannut Teijo Räsänen ei saanut joukkueeseen mitään muutosta aikaiseksi ja ”Teisan” rooliksi jäikin vain peluuttaa nuoria ja odotella kesäloman alkua.
Ilves kuitenkin sai muihin etulyöntiaseman siinä, että jo ajoissa voitiin kaikki ajatukset siirtää tulevaan kauteen. Jo ajoissa ilmoitettiin uuden päävalmentajan nimi, tsekkiläinen Vaclav Sykora, ja samalla väliaikaisesti seuran palkkalistoille tullut Ville Siren teki scouttaustyötä niin kotimaassa kuin muuallakin vanhalla mantereella.
Syksyn harjoitusottelut ovat Ilvekseltä sujuneet melko kaksijakoisesti. Ensin tuli voitto KooKoosta numeroin 5-1 ja sen jälkeen viikon sisään tappiot Ässille ja JYP:lle sekä tasapeli Jukureita vastaan. Syykin näille heikoille esityksille löytyi. Joukkue oli harjoitellut äärimmäisen kovaa. Ilves leireili viikon Tanhuvaarassa ja sieltä kantautuneet huhut kertoivat jopa kuuden tunnin päivittäisestä harjoitusrääkistä, jossa lopuksi on luistelutettu pelaajat henkihieveriin. Vanha komento on palannut!
Tampere Cupia varten harjoittelun painopistettä muutettiin, keskityttiin pelitavan ja kuvioiden harjoitteluun. Itse turnauksessa Ilves oli herra ja hidalgo kahdeksan erää. Vain paikallispelin viimeinen erä ja Kärpät-ottelu olivat Ilvekseltä huonoja.
Maalivahtirintamalla tutut nimet
Ilves luottaa maalivahtipelissään nuoruuteen. Kaksikosta kokeneempi, viime kaudella JYP:ssä piipahtanut Juha Pitkämäki on syntynyt vuonna 1979 ja Kuopion lahja Ilvekselle, Tuomas Nissinen, 1983.
Pitkämäki kävi hakemassa liigakokemusta ja peliaikaa JYP:ssä ja on nyt parikin astetta parempi kuin lähtiessään. Edelleen tulee ajoittain haparointeja, mutta peruspelaaminen on parantunut paljon ja se on suuri edistysaskel. Ilmeisesti hermoileminenkin on vähentynyt.
Nissinen joutui viime vuonna liiankin kovalle, kun joutui lähes kylmiltään kantamaan päävastuuta Ilveksen maalivahtipelistä melkein koko syksyn. Nuorukainen selvisi urakastaan lähes kiitettävällä arvosanalla. ”Nisseen” Ilves ei ainakaan syyskaudella kaatunut. Nissiseen on ladattu kovat odotukset ja tarkoitus olisi, että hän haastaisi Pitkämäen tosissaan ykkösmolarin paikasta.
Valmennusjohto on puhunut tasapäisestä peluuttamisesta, mutta itse uskon, että viimeistään joulun jälkeen selkeä ykkösmaalivahti alkaa hahmottua. Pitkämäki on pelannut enemmän harjoituspeleissä, mutta oma mielipiteeni on, että Nissinen korjaa potin. Kaiken kaikkiaan Ilveksellä on tasaisen hyvä ja kilpailukykyinen maalivahtipari.
Hlavacka kaipaa Mr. X:ää
Harjoituspelin perusteella hehkuttaminen voi osoittautua kohtalokkaaksi, mutta otan sen riskin. Martin Hlavacka on todellinen huippuvahvistus. Tsekki on hyvä käytännössä jokaisella osa-alueella. Hän on myös selkeä johtajatyyppi, joka rauhallisuudellaan auttaa kyllä koko puolustusta.
Hlavackassa piilee myös puolustuksen akilleen kantapää. Kun hän ei ole luutimassa ykkösparissa, koko puolustus on täysin sekaisin. Karua, mutta totta. Sen yhden lisävahvistuksen mahdollinen saapuminen voisi korjata tämän ongelman, Hlavackan ei tarvitsisi yksin olla se Suuri Johtaja.
Ville Sala ruotii myöhemmin ilmestyvässä kolumnissaan tarkemmin Ilves-puolustusta ja sen pelaamista.
Tässä maininnan arvoisia ovat kuitenkin Bluesista tullut Cory Murphy, joka rightin puolen pakkina tuo Ilveksen ylivoimaan sellaisia elementtejä mitä ei ole nähty sitten Jani Nikon aikojen. Myös suurelle yleisölle melko tuntematon Ismo Siren saa tässä kolumnissa erikoismaininnan. Ismo pelaa hyvää peruspeliä, joka jää usein huomaamatta suurelta yleisöltä. Sirenin avut ovat kuitenkin kiekollisessa pelissä. Hän avaa peliä hyvin ja pelinlukutaito on hyvä - parempi kuin monella muulla Ilves-pakilla.
Eihän tätä kolumnia voi kirjoittaa ilman spekulaatiota Mr. X:stä. Hän joko tulee tai ei tule. Entisen mäkihyppylegendan sanoin, mahdollisuudet ovat ”fifti-siksti”. Tämä 985 ottelua NHL:ssä pelannut konkari olisi ehkä juuri se puuttuva palanen, mitä Ilves-puolustus kaipaa.
Hyökkäyspeli uusissa kuosissa
Uusi päävalmentaja Sykora on muuttanut Ilveksen pelaamista selkeästi. Liikettä on tullut lisää ja pelin kääntäminen sujuu huomattavasti ripeämmin. Se näkyy ennen kaikkea hyökkäyksessä. Jämsässä JYP-Ilves-ottelussa JYP-paitainen nuori mies totesi: ”Nehän menee heittämällä ohi meidän jätkistä.” Parantunut liike tuo lähes automaattisesti enemmän hyökkäystilanteita.
Vaikka pelitapa on uusi, ei pelaajat ole uusia. Vanhat tutut nimet Viitakoski, Helminen, Peltomaa ja Snellman jatkavat. Kuten viimekin vuonna, mukana on kaksi uutta tsekkiä. Sentteri Marek Vorel on harjoituspeleissä osoittanut pelimiehen merkkejä.
Älykäs, voimakas kahden suunnan sentteri, joka pärjää hyvin myös hyökkäyspäässä. Hänen laidallaan pelaa Radim Kucharczyk, joka on lähempänä tyypillistä tsekkiä. Ilveksen toimitusjohtaja Risto Jalo sanoi jo kesällä, ettei odotukset Kucharczykiltä ole kovinkaan suuret, hänen odotetaan puhkeavan kukkaan vasta seuraavalla kaudella. Kucharczykin suurimmat ongelmat ovat kiekottomassa pelaamisessa.
Tsekkien kanssa samassa ketjussa todennäköisesti pelaa Marko Luomala. Hän pelasi itsensä Ilveksen kannattajien sydämiin viime kaudella taistelemalla ja taklaamalla. Tänä vuonna Luomala on ainakin harjoituspelissä ottanut selkeästi myös enemmän kiekollista roolia. Luonnehdinta köyhän miehen Jere Lehtinen ei ole kaukana todellisuudesta.
Myös kolmosketju kasattaneen uusien pelaajien varaan. Erkki Rajamäki tuli HPK:sta hakemaan enemmän peliaikaa ja vastuuta Ilveksestä. Tampereella Ekille on tarjolla kolmosketjun pelipaikka. Rajamäeltä odotetaan ryskäystä ja rytinää. Harjoituspeleissä kolmosen keskellä on pelannut Tanskasta try outille tullut ja sopimuksen lunastanut Mikko Suvanto. Kunhan loukkaantumisista kärsinyt Timo Peltomaa palaa ruotuun, on kasassa jokaiseen liigajoukkueeseen vertailun kestävä kolmosketju.
Nelosessa taistelevat peliajasta ja paikasta auringossa mm. Antti-Jussi Miettinen, Ville Leino, Mika Niemi ja Tommi Jäminki. Jäminki ja Miettinen mahtuvat pelaamaan vielä a-junioreissakin, joten pelituntumaakin pitäisi kaikille riittää. Ongelma nelosen pelaajista on kerrankin positiivinen: pelipaikoista on kilpailua. Ja kaikki vaihtoehdot eivät ole samasta muotista. Leino on huipputaitava, Miettinen pörrää, Niemi jyristelee ja Jäminki on yhdistelmä kaikesta. Eri variaatioita voi siis rakennella. Plussaa on myös se, että sekä Niemi että Leino pystyvät pelaamaan laidassa ja keskellä.
RAIMO ja laitahyökkääjät
Ainoa viime kaudesta ennallaan pysyvä ketju on Viitakoski-Helminen-Snellman. Viitakoski näyttäisi olevan paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, mikä on viime kauden tapahtumat siviilipuolella huomioon ottaen täysin ymmärrettävää. Luvassa on siis enemmän onnistumisia kuin viime kaudella.
Ville Snellmanista odotetaan seuraavaa Ilves-läpimurron tekijää. Snellman on huippunopea ja huipputaitava. Ja kun vasta 22-vuotias nuorukainen pääsee pelaamaan myös huippusentterin rinnalla, pitää tehoja alkaa syntyä. ”Snebun” ainoa kysymysmerkki on voiman riittäminen. Harjoituspeleissä ongelmaa ei ole tullut, mutta liigaottelut ovat aina asia erikseen.
Viime keväänä keskustelupalstojen asiantuntijat sivulauseissa puhuivat, että Raimo Helminen olisi Ilveksen kolmossentteri tulevalla kaudella. Näille asiantuntijoille Helminen on tänä syksynä näyttänyt närhen munat. MM-kisakoneesta viime hetkellä pudotettu Helminen on jälleen huippuvireessä, siitä osoituksena hyvät otteet Tampere Cupissa. Ylivoimalla Helminen yhdessä Cory Murphyn kanssa tulee varmasti aiheuttamaan harmaita hiuksia vastustajien alivoimaneliölle.
Missä luuraa Jesse Niinimäki?
No sitä tässä on ihmetellyt itse kukakin. Viime kaudella Niinimäki esitteli parhaimmillaan huikeitakin otteita ja tämän kauden piti olla miehen läpilyönti. Näin ei ainakaan ole näyttänyt tapahtuvan.
Niinimäki on huipputaitava ja hänellä on maailmanluokan pelikäsitys. Pahoja ongelmia on kuitenkin luisteluvauhdissa ja fyysisessä pelissä. Kun pelin tempo tulee SM-liigan tasolle, ei Jesse pysty dominoimaan peliä. Se on vain karu fakta. Toinen fakta on se, ettei Niinimäki ole tällä hetkellä 12 parhaan hyökkääjän joukossa.
Valmennus osaavissa käsissä
Jo Ilveksen peruskuntopohja on niin hyvä, ettei viime kauden kaltaisia romahduksia tapahdu. Keskialueen pelaaminen on huomattavasti tiivistynyt ja kuten edellä mainittiin, pelin kääntäminen sujuu huomattavasti helpommin.
Tästä on kiittäminen tsekkiläistä päävalmentajaa Vaclav Sykoraa. Sykora on rauhallinen mies, mutta on piiskannut kuitenkin pelaajille huikean harjoittelumotivaation, mikä pitäisi näkyä myös jäällä. Sykoran vahvuutena pidetään yleisesti nimenomaan taktiikan rakentamista ja nuorten kehittämistä. Kakkosvalmentaja Jarmo ”Raipen serkku” Jamalainen tuo paljon Eurooppaa kiertäneenä vanhana pelimiehenä rempseää jätkämäisyyttä porukkaan ja slaavilaisen mentaliteetin tuntevana varmasti tarvittaessa osaa sovitella erimielisyyksiä päävalmentajan ja pelaajien välillä.
Valmennustiimistä ei voi puhua sivuuttaen Arto Koiviston. Toista kautta Ilveksen maalivahdeista vastaava Koivisto on valtakunnan eliittiä maalivahtien valmentajana ja toisin kuin monet muut maalivahtivalmentajat, ”Artsi” ottaa osaa myös kenttäpelaajien harjoitusten vetämiseen ja vaihtoaitiossa ohjaamiseen.
Ainekset hyvään kauteen
Ilveksellä on kasassa hyvä nippu, jossa on viime kautta selkeästi vähemmän kysymysmerkkejä. Valmennus on osaavissa käsissä, ulkomaalaisia ei ole hankittu summamutikassa ja pelitapa näyttää selkeämmältä ja varmemmalta. Viime kauden kaltaisen katastrofin ei pitäisi toistua.
Joukkueen virallinen tavoite on kahdeksas sija, mutta hyvillä esityksillä kuudeskin sija on haarukassa. Allekirjoittanut kuitenkin kaipaa eniten joukkuetta, joka taistelee ja vääntää, eikä luovuta vähällä. Ja tietysti niitä virtuoosimaisia taidonnäytteitä…
