Suomen alkusarja sujui kaksijakoisesti. Avausottelussa Valko-Venäjä yllätti joukkueen housut kintuissa. Yllätystappio herätti suomalaiset taistelemaan tosissaan Tshekkiä ja Sveitsiä vastaan. Liika lataus näkyi kuitenkin tulostaululla myös runsaina jäähyinä.
Päätösottelussa Venäjää vastaan Suomi oli rättiväsynyt. Edellispäivän alivoimatalkoot Sveitsiä vastaan olivat tehneet tehtävänsä, eikä Suomi pysynyt levänneiden venäläisten vauhdissa.
Alkulohkovaiheen parhaan pelinsä Suomi pelasi Tshekkiä vastaan. Joukkue nousi tappioasemasta selvään voittoon ja pystyi pitämään oman pelinsä kasassa läpi ottelun. Sveitsi kaatui myös selvin numeroin, mutta viisikkopeliä ottelussa ei juurikaan nähty, vaan ratkaisu tuli erikoistilanteiden kautta.
Hyökkäyspeli ykkösketjun varassa
Suomen selvästi parhaat yksiköt ovat olleet Perttu Lindgrenin johtama ykkösketju ja Miika Lahden ympärille kasattu nelonen. Lindgren ja Mikko Lehtonen saivat turnauksen alla vierelleen Oskar Osalan, joka on tuonut ketjuun yllättävän paljon myös kiekollista taitoa. Silti Osalan suurimmat ansiot ovat edelleen maalinedus- ja kulmapaineissa, jotka hän lähes poikkeuksetta vääntää edukseen.
Nelosketju Ville Korhonen - Miika Lahti - Marko Pöyhönen ei ole mässäillyt tehoilla, mutta oman työnsä se on tehnyt hyvin. Ketju pystyy pelaamaan tasapäisesti mitä hyvänsä vastustajan yksikköä vastaan ja antamaan tehopelaajille arvokasta lepoaikaa. Hyökkäyspään kulmapeleistä Suomen nelonen on yllättävän usein pystynyt luomaan myös maalintekotilanteita, joskin tehokkuus niissä on jättänyt toivomisen varaa.
Jonas Enlundin johtama kolmosketju on selvinnyt puolustustehtävistään mukavasti, mutta hyökkäyspäässä uroteot ovat jääneet tekemättä. Suomen suurin ongelma onkin toistaiseksi ollut toisen maalintekoon pystyvän ketjun puuttuminen.
Leo Komarovin ympärille kasattu kakkosketju kärsii keskushyökkääjänsä heikosta kiekollisesta pelistä, mutta vielä suurempi ongelma on laitahyökkääjä Jesse Joensuu. Voimakasrakenteinen Joensuu yrittää selvästi näyttää kaikille, että hän on kiekollisena parempi kuin maineensa. Valitettavasti tämä käytännössä tarkoittaa pitkiä kuljetuksia, jotka päätyvät lähes poikkeuksetta kiekonmenetyksiin.
Ketjun toinen laituri Tuomas Huhtanen on ollut toistaiseksi täysi statisti. Alunperin ykkösketjun laitaan kaavailtu porilainen on Suomen sisäisen tehotilaston pohjalla kolmella miinusmaalilla, eikä peliesityksissä ole ollut juurikaan kehumista.
Puolustus onnistunut vain puolittain
Suomen ykköspuolustaja Teemu Laakso on ottanut järkyttävän määrän turhia kaksiminuuttisia, mutta on silti ollut yksi turnauksen parhaista pakeista. Laakso paikkaa ansiokkaasti myös parinsa Timo Seppäsen virhearviointeja, jotka johtavat jatkuvasti vaaratilanteisiin Suomen maalilla.
Siinä missä Seppäsen heikkoudet ovat lähinnä seurausta riskialttiista pelityylistä ja tilanteiden virhearvioinneista, Tommi Leinosen ja Mikael Kurjen ongelmat ovat paljon perustavampaa laatua. Suomen kakkospakkiparin liike- ja voimaominaisuudet eivät yksinkertaisesti riitä nopeiden ja vahvojen hyökkääjien pysäyttämiseen.
Erityisesti Leinosella on ollut vakavia ongelmia MM-kisatempoon totuttelemisessa. Myös seitsemäs puolustaja Joni Haverinen on ajoittain joutunut rikkomaan, kun vikkelämmät hyökkääjät ovat jättäneet hänet seisomaan.
Sen sijaan puolustuksen Joonas-pari Lehtivuori-Jalvanti on selvinnyt omasta osuudestaan yllättävänkin hyvin. Vuonna 1988 syntynyt parivaljakko lienee suuressa roolissa vuoden kuluttua, kun maailmanmestaruudesta kisataan Tshekissä.
Tuukka Rask on pelannut Suomen maalissa kaikki pelit alusta loppuun. Valko-Venäjää ja Venäjää vastaan Rask ei saanut puolustukselta riittävästi apuja, mutta muuten hän on ollut odotetun hyvä. Maalivahti ohjaa puolustusta ja tekee tärkeitä torjuntoja.
