MM-kisoihin valittu Suomen maajoukkue on yllättävän omavarainen. Sana "omavarainen" siinä merkityksessä, että SM-liiga on erittäin hyvin edustettuna joukkueessa.
Tuoreiden SM-liigan pudotuspelien onnistujat Raannasta Koskirantaan ovat mukana. Voidaan siis syystäkin puhua, että kisoihin saadaan kuumia pelaajia!
Tämä on upea juttu ja palkinto kyseisten pelaajien kannalta. Kovin suuria johtopäätöksiä asiasta ei kuitenkaan kannata vetää - ei SM-liigan tason tai ensi talven olympiakisojen suhteen.
SM-liigan tasosta kokonaisuutena tämä kun ei suuria kerro. Kyseisten liigapelaajien harjoittelumotivaatiosta, monipuolisuudesta sekä määrätietoisuudesta kyllä – osataan pelata kahteen suuntaan ja noudattaa erilaisia pelitapoja. Kyseessä on laadukkaita pelaajia.
Tämä tulee poikimaan osalle heistä uusia KHL-sopimuksia. SM-liigapelaajista parhaat ovat jo valmiiksi suuressa huudossa Venäjällä asenteensa ja keskittymisensä ansiosta. Siihen päälle saavutetut uroteot MM-kisoissa herättävät varmasti huomion.
MM-kisoissa mahdollisuudet ovat kuitenkin pessimistin päiväunia paremmat.
Olympiapelaajia tämä ei kuitenkaan suurimmasta osasta tee. Ensi vuonna järjestettävien kisojen ratkaisevin tekijä on edelleen NHL-pelaajien osallistuminen. Niin kauan kun se on yhtään mahdollista, tulee Suomenkin nojata suurimmilta osin NHL-pelaajien varaan.
Ratkaiseva tekijä nykyjoukkueessa on kärkitaidon puute. Nyt valitusta miehistöstä löytyy osaamista monipuolisesti, mutta yhtään kiekollista velhoa tai NHL-tason ykkösketjulaista mukana ei ole. Esimerkiksi sentterien kohdalla mukana on enemmän täydellisiä kolmossenttereitä kuin yhtään pelaajaa, joka pystyisi ottamaan kiekollisen vastuuroolin NHL:ssä.
Kärkitaidon puute. Kyseessä on edelleen suomalaista kiekkoilua vaivaava ilmiö, jota laadukas harjoittelu sekä juniorivalmennuksen uudistaminen pala palalta korjaavat. Haavat eivät kuitenkaan parane päivässä - se nähdään myös tämän vuoden nimilistassa.
MM-kisoissa mahdollisuudet ovat kuitenkin pessimistin päiväunia paremmat. Mukaan lähtevässä joukkueessa on myös maalintekoon kykeneviä pelaajia. Sakari Salmisen, Juha-Pekka Haatajan ja Janne Pesosen voidaan hyvillä mielin odottaa pistävän verkot tötterölle nyt, vaikka kyseisten miesten kosketus NHL:ään jäisi ikuisesti kaukaiseksi. Sentterit ovat myös suuressa roolissa yhteispelissään puolustuksen ja kanssa. Laadukkaita tekoja etenkin keskialueen pelissä sekä avauspelissä.
Ensi vuonna valmentaja on vaihtunut, mutta niin vaihtuvat myös turnaus ja vaatimustaso. Olympiajäillä parhaat nykyjoukkueen duunarit voivat raivata edelleen tiensä kisajoukkueen pieniin rooleihin, mutta isoimpiin tarvitaan Mikko Koivu ja Valtteri Filppula. Kenties Aleksander Barkov ja Mikael Granlund. Kärkitaitoa, tai sen lähellä olevia pelaajia.
Ollaan siis realisteja. Keskittykäämme pelaamaan nämä kisat menestyksellä alta pois – tällä miehistöllä joka leijonilla nyt on. Jaossa on ainakin MM-mitaleja ja KHL-sopimuksia, ja niihin eväät riittävät nätisti. Tulkoon olympialaiset ja uudet kärkitaidon pelaajat sitten aikanaan.
