Mielipide

Stouni Kiviharju - ikitsemppari

LIIGA / Kolumni
Tepsin varakapteeni Jani "Stouni" Kiviharju on käynyt kovan koulun niin Jursinovin, Jortikan kuin Jalosenkin opissa. Vuosien saatossa on tullut mahtavasti menestystä ja lukematon määrä mustelmia ja tikkejä. Tepsin ikitsemppari ihastuttaa kannatajia peräänantamattomalla tyylillään ja vihastuttaa vastustajia. Stouni on persoona, joka ei jätä kylmäksi.

Aloitit Jursin koulussa Kiekko-67:n paidassa. Miten Jursi huomioi teidät nuoret nousevat kaverit ja erityisesti sinut?

-En tiedä, huomioiko hän minua erityisesti. Täällä olivat Elomo, Berg, Kallio ja minä. Olimme joka aamu kahdeksalta Elyseellä. Jursin kanssa painoimme menemään yksi yhtä vastaan, kahdella kahta vastaan ja tekniikkatreenejä.

Onko kukaan valmentaja tehnyt kanssasi vastaavaa Jursinovin jälkeen?

-Ei ole tehnyt. Jursi halusi tehdä niitä ja silloin oli paljon nuoria pelaajia. Aamulla kahdeksalta aloimme painaa, mutta sen jälkeisiin joukkueen (Tepsin) treeneihin emme enää osallistuneet. Sitten lähdimme Kiekon treeneihin. Se oli tosi hienoa aikaa. Jursi opetti, mitä työn teko ja treeenaaminen ovat. Varmasti yksi tärkeä osa TPS-kulttuuria.

Taistelu pelipaikoista oli ankaraa silloisessa Tepsissä. Jursi taisi osata pudottaa nuoret miehet tarvittaessa maan pinnalle?

-Olen jälkeenpäin miettinyt, että Jursin toiminta oli aika uskomatonta. Jos juniori sattui ensimmäisessä liigapelissään tekemään vaikka 1+1, niin Jursi saattoi panna kaverin seuraavaan peliin katsomoon. Ettei keltainen neste päässyt nousemaan päähän. Nuorena poikana sitä ihmetteli, miten tässä näin kävi. Tällaisia niksejä löytyi. Aika loistavaa näin jälkeen mietittynä. Jursinov oli erittäin vaativa valmentaja.

Jortikka palasi sitten Tepsin plankin taakse. Mikä sinusta on Joren menestyksen salaisuus?

-Vaikea sanoa. Jortsun kanssa vietetyt kolme vuotta ovat olleet erittäin antoisaa aikaa. Auktoriteetti on huipussaan ja hän pystyy motivoimaan pelaajia. En tiedä, onko se hänen luonteenpiirteensä. Hän on voittajaluonne ja osaa rakentaa joukkueen oikein. Se on varmaan Jortsun salaisuus. Jortsu sanoo asiasta ja asiasta kuuluukin sanoa. Minusta on oikein, että asiasta sanotaan, ihan sama kuka sanoo.

Koko suomalaiselle kiekkoväelle ja varsinkin sinulle Sakun sairastuminen oli todella kova paikka. Kaikkia koskettanut asia ei varmasti voinut olla vaikuttamatta Tepsin joukkueen tekemisiin?

-Kun Sakun sairaus todettiin, olin itse sairaalassa. Minulla oli lennot varattuna, mutta lääkärit eivät antaneet minulle lupaa lähteä. Se oli iso asia koko joukkueelle. Kahdeksantoista vuotiaan Mikon käyttäytyminen oli ihailtavaa. Tapa, jolla hän asian hoiti, on jäänyt mieleen, vaikka voin kuvitella, miten raskas asia hänelle oli. Olimme Mikon ja Jukan sekä Sakun serkun kanssa katsomassa Sakun paluuta kaukaloon. Tunnelma oli uskomaton Montrealin yleisön osoittaessa suosiotaan seisaaltaan vartin ajan, eikä olisi millään lopettanut. Se on varmasti elämäni hienoimpia hetkiä.

Noista Monteralin hienoista hetkistä sitten nykyisyyteen. Kojo Jalonen on sanonut, että TPS pelaa paremmin vieraissa, kuin Elyseellä. Mistä moinen?

-On totta, että pelaamme vieraissa paremmin. Vaikea sanoa, mikä siihen on syynä. Hirveästi olemme velkaa turkulaiselle yleisölle, mutta toivottavasti kautta on vielä jälellä pitkälle kevääseen, jotta voimme antaa yleisölle, mitä olemme heille velkaa.

Vuoden vaihteessa kävitte Sveitsissä pelaamassa Spengler Cupissa. Mitä mieltä olet tällaisista liigan tauolla pelattavista turnauksista? Olisiko lepo ollut tuossa vaiheessa kautta tarpeen, vai onko pelaajan kantilta katsoen hyväkin saada vaihtelua arkirutiineihin?

-Minä en näe asiassa mitään negatiivista. Olisimme pelanneet Suomessa joka tapauksessa. Turnaus, jossa olimme, on hieno kokemus. Viime vuonna pelasimme tuon turnauksen jälkeen todella hyvin. Nytkin pelasimme turnauksessa hyvin. Saimme sieltä kovia kansainvälisiä pelejä. Minusta se on hyvä asia.

Sinä et kaipaa lepoa kauden keskellä.

-Olen vähän sellainen, etten osaa oikein lepopäiviä pitääkään. Varmaan joskus pitäisi vähän levätäkin. Kesällä kun treenasimme, niin Sakukin sanoi, että pidä nyt jo vapaapäivä, äläkä mene tänään tekemään mitään.

Miten luonnehdit omaa esitystäsi tällä kaudella? Mitä hyvää ja mistä mättää?

-Minun on vaikea sanoa, mistä on mättänyt. Alkukauden harjoituspelit menivät hyvin ja pisteitä tuli. En ole itse tyytyväinen siihen, mitä olen pystynyt esittämään. Kuitenkin takana on paras treenikesäni ilman loukkaantumisia. Analyysin aika tulee sitten kauden jälkeen. En misssän nimessä ole tyytyväinen, minun pitäisi pystyä antamaan joukkueelle enemmän.

Kahdesta viimeisestä play off -paikasta kisaavat näillä näkymin HIFK, Lukko, SaiPa ja TPS. Joko joukkue alkaa herätä kevääseen? Kaikki on kuitenkin täysin omissa käsissä.

-Asioita on joukkueen kanssa mietitty ja tiedämme, missä mennään. Uskon, että kun joka jätkä panee kaikkensa peliin ja tekee sen, minkä parhaiten osaa, niin olemme kahdeksan sakissa.

Vastaan tulee pleijareihin päästäessä sitten joko HPK tai Jokerit.

-Meillä ei ole paineita, jos niitä vastaan pelaamme. Kahdeksan joukkoon kun menee, niin kaikki on taas auki ja ne ovat uusia pelejä. Peli kerrallaan mennään ja katsotaan mihin se riittää. Uskon kyllä vakaasti, että se riittää.

Olet tunnettu uhrautuvasta pelityylistäsi ja ärsyttäjän rooli on varmasti poikinut niin tikkejä kuin mustelmiakin. Kuinka pitkiä taukoja urallesi on loukkaantumisten takia sattunut?

-Kyllä tikkejä ja mustelmia on tullut, päässä on jo yli 250 tikkiä. Jonkin näköisen pokaalin sillä jo varmaan saa. Jos ei muualta, niin sairaalasta. Viime vuonna oli mystinen tulehdus kädessä, josta olin kaksi kuukautta poissa. Erilaisia analyysejä tehtiin, mutta bakteeri olisi pitänyt ottaa siellä Sveitsissä kiinni kantapäästä. Täällä se oli jo myöhäistä. Ikinä ei aiheuttajaa saatu sitten selville. Pääasia, että häipyi.

Sinä ja Kanada malja olette olleet monena keväänä tuttu näky Turun katukuvassa ja elämässä. Mikä saavuttamistasi mestaruuksista on itsellesi kaikkein tärkein?

-Kaikki ovat jälkeen päin muisteltuna tosi hienoja, mutta kyllähän se ensimmäinen varmaan on, kun ei ollut koskaan ennen kokenut voittamisen fiilinkiä. Myös viimeisin, jonka Kalle (Sahlstedt) ratkaisi jatkoajalla oli hieno. Nykypäivän jääkiekossa tripla-mestaruus on käsittämätön asia. Kolmen vuoden lähtijälistan kun laittaa ylös, niin siinä on aikamoisia nimiä. Tosin tilalle tuli loistavia pelimiehiä.

Sinua pidetään viimeiseen asti mustavalkoisena pelaajana. Voisitko kuvitella pukeutuvasi jonkin muun liigajoukkueen paitaan?

-Onhan se itsellekin vaikeaa kuvitella, että tulisin tänne vaikka Jypin paidassa. Kyllä se vähän niin taitaa olla. Sopimusta on jälellä, mutta kuka sitten valmentaakin ja tarvitseeko hän minua, sitä en tiedä. Sopimus on vielä ensi kaudeksi. Kevät on kuitenkin tässä alkamassa ja toivottavasti Tepsi pelaa pitkälle kevääseen.

» Lähetä palautetta toimitukselle