Tänä keväänä tulee täyteen 20 vuotta siitä, kun IFK ja Jokerit viimeksi kohtasivat pudotuspeleissä. Vuonna 1983 kysymyksessä oli ikimuistoinen finaalisarja, joka monien vaiheiden jälkeen kääntyi lopulta IFK:n voitoksi ja punapaitojen mestaruusjuhliin.
Lähtökohdat tämän kevään pudotuspelien Helsingin paikalliskohtaamiseen ovat varsin erilaiset 20 vuoden takaisesta. Joukkueet lähtevät varsin eri asetelmista puolivälieriin. Jokerit oli syksyllä jo mennä menojaan liigan johdossa ja vauhdin hieman laannuttuakin narripaidat keikkuivat läpi kauden sarjataulukon terävimmässä kärjessä. Pudotuspelit, kotietu ja mestaruustavoite ovat olleet selviöitä runkosarjan ensimmäisestä kierroksesta lähtien.
IFK varmisti paikkansa pudotuspeleihin vasta täpärimmällä mahdollisella hetkellä, runkosarjan viimeisen ottelun viimeisessä erässä Espoon Bluesia vastaan vain 72 tuntia ennen ensimmäistä vaihtoa ensimmäisessä pudotuspelissä. Puumapaidat olivat jo menettää täydellisesti kasvonsa lauantain Pelicans-ottelun jälkeen, mutta joukkue onnistui viimeisellä mahdollisella hetkellä kääntämään kurssiaan.
- Kyllä Blues-ottelu oli todella kova henkinen ja fyysinen rutistus. Kyllä tämä nyt tuntuu ekstrahyvältä lähteä pelaamaan pudotuspelejä, luonnehti IFK:n kakkosvalmentaja Harri Rindell tunnelmia maanantaina SM-liigan pudotuspelien tiedotustilaisuudessa.
IFK:lla vain voitettavaa
- Sarjan lähtökohta on kahden tasaisen joukkueen kohtaaminen, kommentoi Jokereiden päävalmentaja Raimo Summanen.
Jokerit on päässyt valmistautumaan pudotuspeleihin pitkään ja hartaasti, käytännössä koko loppukauden. Continental cupin kiireiden ja runkosarjan voittotaistelun mentyä on joukkue kyennyt omistautumaan tosipeleihin valmistautumiselle. Ketjut ovat eläneet paljon ja erilaisia yhdistelmiä on kokeiltu. Jälki on välillä ollut ailahtelevaa, mutta kuten kiekkoväki on viime vuodesta varmasti oppinut, ei runkosarjan ottelutuloksille kannata tässä vaiheessa antaa liikaa painoarvoa. Viime keväänä Jokerit hävisi ennen mestaruuteen johtaneita pudotuspelejä kuudesti peräkkäin.
IFK ei juuri ehdi pudotuspeliajatusta maistella ennen kuin on jo hypättävä laatikkoon keskiviikkona. Joukkueen ehdoton vahvuus onkin tällä hetkellä sunnuntaina saavutettu hyvä draivi ja täydellinen paineettomuus sarjaan lähdettäessä. IFK:lla ei yksinkertaisesti ole mitään hävittävää puolivälierävaiheessa, ainoastaan voitettavaa. Kaikki paineet ovat Jokereilla, joka on tähdännyt koko kauden aina ykköseksi asti.
- Maanantaina oli vain kevyt saliharjoitus, ja joukkue kävi yhdessä syömässä hienossa ravintolassa. Huomenna aletaan pitämään video- ja ketjupalavereja. Ei tässä muuta ehdi valmistautua, kommentoi Harri Rindell IFK:n kiirettä.
Kuumaa huumaa Stadissa
Paikallispelit ovat parin viime kauden aikana menettäneet kovasti arvoaan ottelumäärien lisäännyttyä liian suuriksi. Tästä hetkestä eteenpäin kaikki on kuitenkin toisin seuraavan seitsemän pelin ajan. Ilmassa tulee taatusti leijumaan sähköä ja erityistä latausta, jollaista voidaan kokea vain Helsingin todellisissa hegemoniakamppailuissa. Jääkiekko palaa Stadissa jälleen siihen rooliin, jossa sen kuuluu ollakin.
Hartwall Areena ja Nordenskiöldinkadun Jäähalli isännöivät molemmat vähintään kahta ottelua. Lehtereillä lienee hallista riippumatta täysi rähinä päällä. Vanhan jäähallin katsomokulttuurissa ei liene kenellekään mitään epäselvää. Petoluolan meteli on tällä kaudella ollut runkosarjassa vaisuhkoa, mutta myös tässä asiassa voi olla katsomatta peruutuspeiliin ja vanhoihin vähäpätöisempiin otteluihin. Areenan yleisö on viime keväinä herännyt varsin hyvään tunnelmanpitoon, ja 13665 katsojan joukko saa varmasti aikaan huikeaa meteliä. Firmalippuja on pudotuspeleissä tunnetusti reilusti vähemmän, ja todellisella jääkiekkoyleisöllä ei liene vaikeuksia löytää halleille.
- Meillä on pieni etulyöntiasema kannustusta silmälläpitäen. Vaikka on ollut repaleinen kausi, meidän uskolliset fanit ovat pitäneet hienosti meteliä yllä. Uskon, että kotiyleisö jaksaa kannustaa meitä läpi sarjan, analysoi Rindell.
Jokereiden rivistö leveämpi
- Pitkässä sarjassa perustekeminen ratkaisee, ennakoi jokerivalmentaja Summanen.
Kuten jo sarjataulukostakin voi päätellä Jokerit lähtee ottelusarjaan leveämmällä ja tältä osin selkeästi paremmalla kokoonpanolla. Jokerit on parhaimmillaan harmonisen tiivis kokonaisuus, jonka viisikkopeli on lähes dominoivaa. Koko joukkueen puolustuspeli, jonka viimeisenä lukkona häärii SM-liigan paras maalivahti Kari Lehtonen, on rutiiniltaan korkealla tasolla. Tämä tuo kuitenkin tiettyä harmautta ja ilottomuutta peliin. Hurmoksellista painostusta näkee harvoin.
- Läpi kauden on ollut hyvä usko yrittämiseen ja työteliäisyyteen. Se on hyvä pohja, mietti Summanen joukkueen vahvuuksia runkosarjassa.
- Keskiviikon ensimmäisestä vaihdosta alkaa ja sitten luotetaan että joukkue taistelee. Mitään ihme temppuja ei harrasteta, rentoa meininkiä. Liikutaan, paljon syöttöjä, nopeita ratkaisuja, kertoi Summanen.
IFK on tällä kaudella saanut loukkaantumisten muodossa siipeensä enemmän kuin yksikään toinen joukkue. Sivussa olevien pelaajien lista on vaikuttanut loputtomalta. IFK joutuukin leveän materiaalin sijaan turvaamaan joihinkin loistaviin yksilöihinsä pudotuspeleissä. Tässä piilee joukkueen vahvuus, mutta pidemmässä juoksussa myös heikkous. Tietyt avainpelaajat joutuvat urakoimaan kovia minuutteja.
Jokerit iskee hyökkäyksiinsä terävästi keskialueen suunnanmuutoksista. IFK:n on kyettävä ylittämään keskialue vauhdilla. Sooloilun seurauksena punaviivalle jäävät kiekot voivat olla tuhoisia. Jokereiden puolustus voi sitävastoin olla vaikeuksissa, jos IFK saa hurmoksellisen kaaoshyökkäyspelin pyörimään sitkeästi jokerialueelle.
Erikoistilannepelaamisen merkitystä ei pudotuspeleissä voi vähätellä. Jokerit oli liigan toiseksi paras joukkue yhdessä HPK:n kanssa yli- ja alivoimamaalien suhteessa. Ylivoimatehokkuudessa IFK tulee aivan Jokereiden kannoilla kiinni, mutta alivoimapeli meni petopaidoilta täysin penkin alle runkosarjassa: vain Ilves pelasi huonommin vajaalukuisena.
Maalilla Kari Lehtonen vastaan Dave Stathos
Tolppien väliin on molemmilla joukkueilla asettaa SM-liigan kirkkaimpaan kärkeen kuuluvat torjujat, mahdollisesti jopa koko liigan kaksi parasta. Jokereiden nuori, mutta jo varsin kokenut Kari Lehtonen vastasi puolta joukkuetta Jokereiden viime kevään mestaruusryhmässä. Lehtonen pystyy parhaimmillaan pysäyttämään minkä hyvänsä liigajoukkueen. Jokerivahti ei kuitenkaan ole vielä noussut takaisin viime syksyn maagiselle tasolleen. Lisäksi Lehtosella kiekot pomppivat ajoittain reboundina nokan eteen, ja näihin kiekkoihin IFK:n tulisi päästä iskemään.
IFK:n kreikkalainen torjuntojen jumala Dave Stathos saapui Olympos-vuoreltaan paikkaamaan kovin kehnosti kauden aloittanutta Tom Draperia. Ilman Stathoksen panosta IFK tuskin olisi pudotuspeleissä. IFK-maalivahti on usein tällä kaudella pelannut erinomaisen hyvin juuri Jokereita vastaan. Maalivahtisektorilla etu voi kääntyä kummalle joukkueelle hyvänsä.
Kakkosmaalivahdeissa Jokerit on selkeästi edellä Markus Helasen ansiosta. IFK:n Timo Laaksoharjusta ei välttämättä olisi kovia pelejä pelaamaan.
Zidlicky vastaan koherentti kuusikko
Puolustuksen osalta IFK porskuttaa yksilötasolla. Ottelusarjan kiistatta paras puolustaja kantaa punaista paitaa numerolla kolme varustettuna. Marek Zidlicky huseeraa kovilla peliminuuteilla niin puolustuksen lukkona kuin hyökkäyksen mersunakin. Aina varmoja puolustajia IFK-leirissä ovat nuori, västikään rahakkaan jatkosopimuksen solminut Toni Söderholm, sekä jykevä Robert Kantor. IFK-puolustuksen akilleen kantapää on kaksikko Pasi Saarinen-Niclas Hedberg, jonka kyvykkyyttä nousta sarjan vaatimalle tasolle rohkenee epäillä.
Narripaitojen puolustuksessa ei viime vuoteen verrattuna ole ainakaan vielä noussut esiin yhtä näkyviä yksilöitä. Martti Järventie on kuitenkin astumassa yhä vahvemmin Tom Koiviston hyökkäyssiniselle jättämiin suuriin saappaisiin. Kesken kauden Ilveksestä tullut Järventie parantaa jatkuvasti, ja alkaa pikkuhiljaa osoittautua hyväksi vahvistukseksi.
Antti-Jussi Niemi on puolustuksen ykköspelaaja peruspelissä. Markus Kankaanperä siivoaa oman pään varsin hyvin. Arvoituksia ovat Ilkka Mikkola ja Ari Vallin, jotka kuitenkin jo viime kevään kovissa peleissä osoittivat, että papua löytyy tarpeen tullen. Täydellinen kysymysmerkki on vielä Arto Tukio, joka ei kaikissa runkosarjan otteluissa mahtunut edes kokoonpanoon. Mika Strömberg on jäämässä hitaaksi, mutta kokemuksen merkitystä ei sovi aliarvioida. Jokereilta löytyy vielä ylimääräisiäkin puolustajia, Olli Malmivaara ja Samuli Jalkanen.
Peltonen ja Pärssinen
Joukkueiden hyökkäyskalustoissakin nousee muutamia nimiä ylitse muiden. Jokereiden ajoittain kaikki kaikessa on ollut huipputaitava kapteeni Ville Peltonen. Peltonen viimeisteli runkosarjassa lukuisia jatkoaikamaaleja, oli liigan Expert-pelaaja keräämällä eniten parhaan pelaajan palkintoja otteluissa ja oli läpi kauden Jokereiden kultakypärä.
IFK:n hyökkäyksestä puuttuvat loukkaantumisten vuoksi Tuomo Ruutu, Joonas Vihko, Ilkka Pikkarainen ja ainakin ensimmäisistä peleistä Jari Kauppila. Neljän kovan nimen puuttuminen heittää jäljelle jääville ison roolin pelaajille kovan painolastin niskaan. Timo Pärssinen, joukkueensa paras pistemies runkosarjassa, sekä esimerkiksi Roman Vopat joutuvat urakoimaan huikeita minuuttimääriä.
Ratkaisevat tekijät lienevät ykköstähtien takaa nousevat pelurit. Jokerit voi mässäillä suurilla nimillä kakkos- ja kolmoskentissä, mutta ainakaan vielä eivät monet pelaajat ole esittäneet mitään järin kummallista. Joka tapauksessa, jo nimien vuoksi etu on Jokereilla. David Nemirovsky, Antti Aalto, Pavel Vostrak, Timo Vertala, Jussi Pesonen, Tomek Valtonen, Tommi Turunen. Siinä nimiä, jotka mahtuisivat monen muun liigajoukkueen ykkösvitjoihin. Jokerit kuitenkin tarvitsee akuutisti tehoja, eikä vain nimiä pelaajilta ykkösketjun Peltonen - Pakaslahti - Hentunen takaa. Jokerihyökkäyksen musta hevonen on Jukka Voutilainen, joka on komeettamaisella liigaurallaan ehtinyt jo osoittaa olevansa suurten pelien mies.
IFK:n hyökkäyksen voimavara tai akilleen kantapää on omat IFK-lähtöiset nuoret. Joko näiden poikien halu taistella siivittää heidät odottamattoman hyviin suorituksiin, tai sitten nuori kaarti on liian kokematonta isojen poikien koviin peleihin.
Suhonen ja Summanen
Niin kokenut valmentaja kuin Alpo Suhonen onkin, lähtee Ape ensimmäistä kertaa liigajoukkueen peräsimessä playoffeihin. Raimo Summanen on vasta toista kauttaan päävalmentajana, mutta jo ensimmäisellä tuli mestaruus, ja kakkosvalmentajanakin mies on ollut taistelemassa mestaruudesta jokaisella kaudellaan.
Suhonen on aiheuttanut tällä kaudella jatkuvaa närää IFK-fanien keskuudessa. Jotain kiistatta tuntuu olevan pielessä IFK:ssa valmennuksen ja pelaajiston välillä. Myöskään Suhosen pelinjohdollisista taidoista reagoida ottelujen aikana pelin muutoksiin ei ole kovinkaan vahvaa kuvaa. Jokereiden Summanen on saanut narripaidat pelaamaan täsmälleen haluamansa näköistä tiivistä viisikkopeliä, jossa yksilö on aina alistettu joukkueen edulle.
