Mielipide

St. Louis Blues 2002-2003

NHL / Kolumni
Vuodesta toiseen St. Louisissa on kauteen lähdetty suurin odotuksin ja joka vuosi se on päättynyt pettymykseen. Joukkue on rungoltaan hyvin pitkälti sama kuin aikaisempinakin menestyskausina, joten todellisia esteitä menestykselle ei välttämättä pitäisi olla. Tuleeko menestys nyt kun kukaan ei sitä niin paljon odota kuin aikaisempina vuosina?

Takana jälleen yksi pettymykseen päättynyt kausi

Vuodesta toiseen St. Louisissa on kauteen lähdetty suurin odotuksin ja joka vuosi se on päättynyt pettymykseen. Kausi 2001-2002 ei tehnyt poikkeusta. Joukkueen piti olla paperilla tarpeeksi vahva haastaakseen läntisen konferenssin huippujoukkueet. Puolustuksessa Chris Prongerin ja Al McInnisin johtamaa joukkoa pidettiin ennakkoon ehkä liigan parhaimpana. Hyökkääjäkaartista löytyi niinikään kovia nimiä Keith Tkachukin ja Doug Weightin johdolla. Oikeastaan ainoana heikkoutena pidettiin yleisesti maalivahtipeliä, sillä ykkösvahdin paikalle oli kaksi varsin kokematonta ehdokasta Brent Johnsonin ja Fred Brathwaiten muodossa.

Runkosarja sujuikin mainiosta ja joukkue keräsi 43 voittoa ja 98 pistettä. Lopullinen sijoitus läntisessä konferenssissa oli neljäs. Kauden aikana pieniä ongelmia aiheuttivat loukkaantumiset, joista varsinkin Doug Weightin lantiovamma antoi aihetta huolestumiselle. Ketju Tkachuk-Demitra-Mellanby toimi mainiosti ja se vastasikin suurimmalta osin Bluesin tehoista.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Blues pudotti helposti maalivahtiongelmien kanssa painiskelleen Chicagon, mutta seuraavaksi vastaan asettunut Detroit pyyhki sinipaidoilla jäätä voitoin 4-0. Materiaalin ohuus näkyi valitettavan selvästi Red Wingsin jyrättyä neljällä ketjulla, eikä hyvin taistelleella Brent Johnsonilla ollut mitään mahdollisuuksia. Lisäksi joukkueen kapteeni Chris Pronger loukkasi polvensa törmäyksessä Steve Yzermanin kanssa ja on todennäköisesti sivussa ainakin vuodenvaihteeseen saakka.

Pelaajasiirtojen osalta viime kausi sujui rauhallisesti. Omaa paikkaansa etsinyt Mike Keane lähetettiin Coloradoon vaihdossa toiseen ikitaistelijaan Shjon Podeiniin. Niinikään joukkueeseen sopeutumisen kanssa tuskaillut Sean Hill palautettiin Carolinaan nimellistä korvausta vastaan. Siirtorajalla joukkueeseen tuli keskushyökkääjä Ray Ferraro.

Erilainen kesä

St. Louis on perinteisesti tehnyt kesäisin isoja muutoksia joukkueeseensa. Tänä kesänä oli toisin, sillä tunnetut nimet eivät edes huhuissa liittyneet Bluesiin. Suurin muutos oli laitahyökkääjä Scott Youngin lähtö vapailla papereilla Dallasiin. Poissa ovat myös Atlantasta pudotuspelien alla hankittu Ferraro sekä Pittsburghiin lähtenyt veteraanipuolustaja Marc Bergevin.

Vaikka Youngin lähtö jätti suuren aukon oikealle laidalle, ei manageri Larry Pleau lähtenyt metsästämään nimekkäitä korvaajia. Uusista pelaajista eniten odotetaan Tsekin maajoukkueen luottomieheltä Petr Cajanekilta. Toinen uusi eurooppalainen veteraanipelaaja on puolustaja Tom Koivisto.

Muut uudet pelaajat ovat kokeneita kiertolaisia, jotka hankittiin tuomaan syvyyttä loukkaantumisten varalta. Steve Bancroft, Aris Brimanis, Steve Dubinsky ja Jason Dawe, eivät ole tähtiä eivätkä ratkaisijoita, mutta kokeneina pelaajina he tuskin aiheuttavat yllätyksiä, eivät negatiivisia eivätkä positiivisia.

Tärkein yksittäinen uutinen oli Keith Tkachukin tekemä jatkosopimus, joka pitänee miehen seurassa seuraavat viisi vuotta.

Maalivahtitilanne selkiytymässä

Ennen viime kautta St. Louisilla ei ollut selkeää ykkösmaalivahtia Roman Turek lähdön jälkeen. Brent Johnsonin ja Fred Brathwaiten oli tarkoitus taistella tasapäisesti aloituspaikasta. Kauden päättyessä Johnsonilla oli tilillään 58 ottelua Brathwaiten 25 vastaan. Johnson pelasi myös Bluesin kaikki pudotuspeliottelut esittäen varsin hienoja otteita.

Tälla kaudella Johnson on ennakkoasetelmissa selkeä ykkösvahti. Vasta 25-vuotias amerikkalainen on yksi liigan parhaista nuorista maalivahdeista ja kehityksen jatkuessa suotuisana hänestä voi kehittyä todellinen huippu. Toistaiseksi otteissa on vielä kokemattomuuden tuomaa epävarmuutta mutta miehen itseluottamus on korkealla tasolla. Viime kausi oli Johnsonin ensimmäinen NHL-kausi, jolla hän pelasi yli 50 ottelua. Tähän kauteen lieneekin helpompi lähteä, kun tiedossa on millaisia vaatimuksia NHL asettaa ykkösvahdille. Kauteen valmistautumista sotki kuitenkin pahasti harjoituksissa sattunut nilkkavamma, joka saattaa pitää miehen sivussa ainakin marraskuulle saakka.

Brathwaiten asema kakkosmiehenä on yhtä selkeä kuin Johnsonin ykkösenä. Calgarysta tulleen pienikokoisen maalivahdin kausi oli jonkinasteinen pettymys ja hän tuskin kuuluukaan Bluesin tulevaisuuden suunnitelmiin. Tällä hetkellä Brathwaite on kuitenkin laadukas varamies, joka pystyy pitämään Johnsonin varpaillaan. Hän aloittanee kauden ykkösenä Johnsonin loukkaantumisen vuoksi, vaikka on itsekin kärsinyt lievistä vammoista..

St. Louisin kolmantena maalivahtina toimii itävaltalainen Reinhard Divis, joka pelasi viime kaudella mainiosti AHL:ssa. Tämän vuoden harjoitusotteluissa Divis on kantanut pääasiallisen torjuntavastuun harjoituspeleissä onnistuen loistavasti. Vakituinen NHL-paikka on tällä hetkellä vaikea saavuttaa, mutta huippukausi farmissa voi nostaa hänet St. Louisin kakkosvahdiksi.

Muut St. Louisin organisaation maalivahdit ovat nuoret Curtis Sanford, Cody Rudkowsky ja Phil Osaer. Näistä Sanford on pelannut eniten harjoitusotteluita Bluesin paidassa. Ensi kaudella Sanford ja Rudkowsky tulevat pelaamaan AHL:ssa Worcesterin riveissä ja Osaer ECHL:n Peoria Rivermenissa.

Puolustus kaipaa kapteenia

Suurin kysymys Bluesin puolustuksessa koskee Chris Prongerin loukkaantumista. Pystyykö puolustus pitämään korkean tasonsa kapteenin poissaolon ajan? Pronger on polvivammansa takia sivussa peleistä ainakin tammikuuhun asti. Etukäteen Prongerin voisi ajatella olevan korvaamaton, sillä hän tottunut viettämään kaukalossa yli puolet peliajasta. Lisäksi hän on ominaisuuksiltaan yksi koko liigan monipuolisimmista pelaajista. Bluesin puolustus on tunnetusti ollut viime vuosina materiaaliltaan ohut ja korvaajan löytäminen omista pelaajista vaikuttaisi epätodennäköiseltä. Al MacInnisin jälkeen puolustus kostuu lähinnä nuorista tai kiekolliseen peliin sopimattomista puolustajista.

MacInnis aloittaa 22. NHL-kautensa ja hänen odotetaan jälleen kerran johtavan joukkueensa puolustusta. Vaikka MacInnis pelaakin vuodesta toiseen luotettavasti ja erittäin korkealla tasolla, alkaa ikä väkisinkin näkyä jossain vaiheessa. Viime vuosina mies on selkeästi hidastunut ja hän ei enää ehdi joka puolelle kenttää. Toisinaan hyökkääjät pääsevät karkuun tilanteissa, jotka hoituivat vielä muutama vuosi sitten rutiinilla. Toisaalta kiekolliset taidot, peliäly ja tietysti laukaus ovat ehdottomasti koko liigan parhaimmistoa ja varsinkin ylivoimalla tulosta syntyy jo pelkällä maineella. Jotta Blues menestyisi tällä kaudella, täytyy MacInnisin puristaa kokoon vielä yksi huippukausi.

Prongerin ja MacInnisin jälkeen Bluesin puolustuksen taso putoaa nopeasti. Tällä kaudella selkeää profiilin nostoa odotetaan Bryce Salvadorilta ja Alexander Khavanovilta. Kumpikin pelasi hyvän tulokaskauden kaksi vuotta sitten, mutta viime kausi oli pieni pettymys. Otteet ailahtelivat liikaa ja sekä Salvador että Khavanov joutuivat viettämään aikaa lehdistöaitiossa. Salvador on tyypillinen kovaotteinen peruspuolustaja, joka tosin pystyy pelaamaan myös ylivoimaa kovan laukauksensa ansiosta. Khavanov puolestaan on erittäin hyvä kiekollisena ja saanee myös vastuuta ylivoimakentällisissä. Nähtäväksi jää, pystyvätkö nämä kaksi pelaamaan tasaisen kauden vastuun lisääntyessä.

Jeff Finley sai jatkosopimuksen ja jatkaa huomaamatonta mutta tärkeää työtä St. Louisin puolustuksessa tälläkin kaudella. Toinen veteraani Rich Pilon hankittiin joukkueeseen viime kaudeksi, mutta hän pystyi pelaamaan loukkaantumisten takia vain kahdeksan ottelua. Pilon aloittaa kauden loukkaantuneiden listalla ja rannevamma saattaakin lopettaa koko uran.

St. Louisin puolustuksen tulevaisuuden muodostavat Mike Van Ryn ja Barret Jackman. Van Ryn pelasi puolet viime kaudesta Bluesissa Prongerin puolustajaparina ja onnistui vakuuttamaan valmennusjohdon. Häneltä odotetaan tällä kaudella paljon, vaikka varsinaisia paineita ei kokemattomuuden takia asetetakaan. Hyvän yleispuolustajan ominaisuudet ja kyky pelata ylivoimaa antavat mahdollisuuden suureenkin rooliin. Barret Jackman oli St. Louisin ykkösvaraus vuonna –99 ja hän pelasi ensimmäisen ammattilaiskautensa viime vuonna. Hän on erittäin aggressiivinen puolustava puolustaja, joka keräsi AHL:ssa viime kaudella 266 jäähyminuuttia. Vaikka Jackman ei olekaan erityisen isokokoinen, pystyy hän hallitsemaan fyysisesti omaa puolustusaluettaan. NHL-kokemusta Jackmanilla on vasta yhden runkosarja- ja yhden playoff-ottelun verran, mutta hyvät esitykset harjoituspeleissä tuonevat paikan avausillan kokoonpanoon. Nuorista puolustajista myös Matt Walker alkaa olla lähellä näyttöpaikkaa NHL:ssa, mutta puolustuksen kokonaistilanne tulee pitämään hänet farmissa ainakin vielä tämän kauden.

Varsinaisina uusina pelaajina Bluesin puolustukseen saapuivat Tom Koivisto ja Christian Backman sekä veteraanit Steve Bancroft ja Aris Brimanis. Backman, Bluesin ykkösvaraus vuodelta –98, saatiin viimein saapumaan uudelle mantereelle. Backmanin kehitys ei ole edennyt aivan toivotulla tavalla ja hän tuleekin todennäköisesti viettämään pari kautta farmissa. Koiviston St. Louisin valitsi kesän draftissa kahdeksannella kierroksella. Joukkue toivoo veteraanipuolustajan pystyvän osaltaan paikkaamaan Prongerin jättämää aukkoa, mutta käytännössä NHL:n pelityyliin totuttelu vienee aikansa. Bancroft tuli San Josesta täydennysmieheksi ja farmijoukkueen johtohahmoksi. Brimanis on luotettava peruspuolustaja, jota todennäköisesti käytetään seitsemäntenä pakkina.

Edelleen yhden ketjun varassa?

Hyökkäyspäässä materiaali tuntuu ohentuvan vuosi vuodelta. Viime kaudella joukkueella oli käytännössä vain yksi ratkaisuihin pystyvä ketju, eikä tilanne ole ainakaan parantunut. Hyviä roolipelaajia toki riittää, mutta hyökkäyskaluston tasapainotus on pielessä. Terävin kärki on kapea ja sen jälkeen tulee iso joukko tasaista massaa. Eikä parannusta ole luvassa myöskään lähitulevaisuudessa, sillä lupaavia nuoria, tehokkaaseen hyökkäyspeliin kykeneviä hyökkääjiä ei organisaatiosta juurikaan löydy. Viime kauden kokoonpanoon muutoksen tuo vain euroveteraani Petr Cajanek ja mahdollisesti Justin Papineau, joka kuitenkin aloittaa kauden AHL:ssa.

Bluesilla on ollut jatkuva pula laadukkaista keskushyökkääjistä aina Tkachuk-kaupasta lähtien, jolloin Michal Handzus siirtyi Phoenixiin. Viime kauteen lähdettäessä ei joukkueella ollut käytännössä ketään Doug Weightin takana kakkos- ja kolmosketjun senttereinä. Weightin loukkaannuttua Pavol Demitra jouduttiin siirtämään keskelle, mikä osoittautuikin onnistuneeksi liikkeeksi ja helpotti tilannetta väliaikaisesti.

Demitra on viiden St. Louisissa viettämänsä kauden aikana noussut NHL:n huippuhyökkääjien joukkoon. Erityisesti pelintekijänä tunnettu slovakki voitto St. Louisin sisäisen pistepörssin viime kaudella tehden 35 maalia ja yhteensä 78 pistettä. Hän on myös vähitellen kehittynyt entistä monipuolisemmaksi pelaajaksi ja häntä voidaankin nykyään peluutta lähes missä tilanteessa tahansa. Marraskuussa 28 vuotta täyttävä taituri alkaa olla uransa huipulla ja hänen voidaan hyvällä syyllä odottaa olevan joukkueen tärkeimpiä pelaajia viime kauden tapaan.

Edmontonista toissa kesänä hankitun Doug Weightin kausi oli täydellinen pettymys. Liigan parhaisiin pelintekijöihin kuuluvan amerikkalaisen odotettiin johtavan St. Louisin hyökkäyspeliä mutta kausi alkoi tahmeasti. Sitten mies loukkasi lantionsa, ja sitä seurannut leikkaus käytännössä lopetti kauden. Weight palasi pudotuspeleihin mennessä mutta puolikuntoisena hänestä ei ollut joukkueelle paljonkaan hyötyä. Tältä kaudelta sekä joukkue, että Weight itse odottavat paljon ja hän onkin eräs ratkaisevimmista pelaajista Bluesin menestystä ajatellen. Parhaimmillaan hänellä on mahdollisuus nousta takaisin liigan parhaiden keskushyökkääjien joukkoon. Suurin ongelma on kuitenkin sopivien ketjukavereiden löytäminen, sillä Scott Youngin lähdettyä joukkueesta ei huippulaitureita juurikaan löydy kahteen ketjuun. Jonkin verran huolta ovat aiheuttaneet vatsalihaksissa esiintyneet kivut, jotka ovat estäneet luistelun ja pelaamisen parin viikon ajan. Avausiltana Weight pitäisi olla pelikunnossa, mutta parhaan mahdollisen kunnon löytyminen on arvoitus.

Petr Cajanek on vakuuttanut hienoilla otteillaan harjoituspeleissä ja helpottaa osaltaan joukkueen keskushyökkääjätilannetta. Monipuolinen ja nopea Cajanek on vuosien ajan kuulunut Tsekin maajoukkueen parhaisiin pelaajiin myös NHL-miesten ollessa mukana. Hän saattaakin yllättää monet tällä kaudella ja nousta St. Louisin luottopelaajien joukkoon.

Neljännen ketjun keskushyökkääjän paikasta taistelevat Mike Eastwood ja Steve Dubinsky. Dubinskyn harjoituspelit ovat sujuneet hieman paremmin, mutta Eastwood on jo muutaman vuoden ajan kuulunut valmentaja Quennevillen luottomiehiin. Todennäköisesti kumpikin joka tapauksessa pysyy St. Louisissa. Kummaltakaan pelaajalta on turha odottaa minkään asteista pistetehtailua mutta puolustuspelin ja aloitusten hienoudet he taitavat hyvin.

Keith Tkachuk on Weightin ja Demitran ohella pelaaja, jonka on onnistuttava jotta Blues menestyisi. Tkachuk on parhaimmillaan liigan parhaita hyökkääjiä ja todellinen voimapelaajan malliesimerkki. 50 maalin raja on rikkoutunut kahdesti ja siihen on edelleen kaikki mahdollisuudet. Hän on kuitenkin tullut toisinaan tunnetuksi myös oikuttelevana alisuorittajana, josta on omalle joukkueelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Viime kaudella Tkachuk esitti parhaita puoliaan ja toivoa sopii, että sama jatkuu myös alkavalla kaudella.

Tkachukin ja Demitran kanssa samassa ketjussa pelasi viime kaudella Scott Mellanby. Ketju oli ehdottomasti koko Blues-joukkueen paras osa ja varsinkin pudotuspeleissä se vastasi suurimmasta osasta Bluesin maaleista. Mellanby on jo 36-vuotias veteraani, joka teki viime kaudella 41 pistettä. Johtohahmona hän on erittäin arvokas pukukoppipelaaja mutta pystynee vielä tälläkin kaudella olemaan johtavia hyökkääjiä myös kaukalon puolella.

Cory Stillman jatkaa kakkosketjun vasemmalla laidalla. Hän on yksi niistä hyökkääjistä, joiden on parannettava otteitaan viime kaudesta. Stillman oli aikaisemmin urallaan Calgaryn huippulupaus mutta hän ei ole pystynyt lunastamaan odotuksia. Miehen taidot ovat huippuluokkaa, mutta paketin lopputulos ei ole osiensa summa. Mikäli kausi sujuu heikosti, ovat Stillmanin päivät St. Louisissa luetut. Toinen hyökkääjä, jonka täytyy antaa näyttöjä osaamisestaan heti, on Daniel Corso. Corso on tehnyt paljon pisteitä kaikissa pelaamissaan liigoissa NHL:a lukuun ottamatta. Heikosti sujuneiden harjoituspelien jälkeen Corson tulevaisuus organisaatiossa voi olla uhattuna jo ennen kauden alkua.

St. Louisin kolmos- ja nelosketjujen laiturit ovat omiin rooleihinsa mainiosti sopivia pelaajia. Jamal Mayers, Shjon Podein, Dallas Drake ja Tyson Nash tunnetaan periksi antamattomina taistelijoina, jotka ovat halukkaita kaivamaan kiekkoa kulmista. Ns. grinder-osasto onkin Bluesin kohdalla hyvässä iskussa. Reed Low hoitaa tappelupuolen.

Nuorista pelaajista eniten huomiota on herättänyt Justin Papineau, joka teki viisi maalia harjoitusottelussa Nashvillea vastaan. Sittemmin tahti hidastui ja Papineau lähetettiin vielä toistaiseksi farmiin. Pienikokoinen ranskankanadalainen keskushyökkääjä teki viime kaudella läpimurtonsa ammattilaiskaukaloissa tehden AHL:ssa 38 maalia ja 76 pistettä. Häntä on jo junioreista saakka pidetty erityisenä lahjakkuutena, mutta pieni koko on aiheuttanut jonkin verran epäilyksiä hänen tulevaisuudestaan NHL:ssa. Tällä kaudella on mahdollisuus karistaa nämä epäilykset ja lunastaa pelipaikka Bluesin riveistä.

Muita mielenkiintoisia nimiä kauteen lähdettäessä ovat Sergei Varlamov ja Eric Boguniecki. Varlamov tuli joukkueeseen viime kaudella Turek-kaupan yhteydessä mutta toimi lähinnä kolmantenatoista hyökkääjänä. Taitojen puolesta miehellä on edellytyksiä aina kahteen ensimmäiseen ketjuun saakka ja tällä kaudella odotetaankin näyttöjä. Ukrainalaisen täytyy lunastaa paikka nyt tai hän voi unohtaa NHL:n lopullisesti. Boguniecki valittiin viime kaudella AHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi ja hänen odotettiin ottavan pelipaikka St. Louisista tämän kauden alussa. Toisin kuitenkin kävi ja Boguniecki jatkanee Worcesterissa siitä, mihin viime kausi loppui. Hyvien esityksien myötä hän voi vielä saada näyttöpaikan myöhemmin kauden aikana mutta 27-vuotiaana hänen varaansa ei enää paljon lasketa.

Farmipelaajista kokeneet Jason Dawe ja Eric Nickulas ovat oivallisia varamiehiä loukkaantumisten sattuessa. Myös lupaava Marc Brown päässee kokeilemaan NHL-vauhtia.

Q:n asema edelleen turvattu?

Pari vuotta sitten Jack Adams Trophyn liigan parhaana valmentajana voittanut Joel Quenneville aloittaa jo kuudennen kautensa Bluesin käskyttäjänä. Quenneville on luonut itselleen menestyvän valmentajan maineen mainiosti sujuneiden runkosarjaotteluiden perusteella. Entisenä puolustajana Quenneville rakentaa pelitaktiikkansa vahvan puolustuspelaamisen pohjalta. Tästä osoituksena joukkue päästää vuodesta toiseen erittäin vähän maaleja omaan verkkoon. Hän arvostaa kovaa työntekoa, ja pelaajisto onkin rakennettu sen pohjalta. Esim. Podein, Mayers, Drake ja Mellanby ovat tunnettuja siitä, että he antavat kaikkensa joka vaihdossa. Quenneville on myös suosittu pelaajien keskuudessa, eikä hänen tapanaan ole julkisesti arvostella valmennettaviaan. Toki negatiivistäkin palautetta mies osaa antaa, mikäli siihen on aihetta.

Quennevillen, kuten koko joukkueen, ongelmaksi alkaa muodostua menestymättömyys pudotuspeleissä. Vaikka laihat tulokset eivät ole yksinomaan Quennevillen syytä, alkaa hänen ympärilleen muodostua vähitellen paineita. Varsinkin fanien keskuudessa on viime aikoina esiintynyt voimakastakin kritiikkiä päävalmentajaa kohtaan. Toinen tyytymättömyyttä aiheuttanut seikka on se, ettei nuorille pelaajille ole annettu kovinkaan paljon näyttöpaikkoja.

Pitkän linjan kiekkomies Jim Roberts vetäytyi viime kauden jälkeen eläkkeelle apulaisvalmentajan tehtävistä. Tilalle palkattiin toinen entinen pelaaja Don Lever. Toisena apulaisvalmentajana jatkaa Mike Kitchen.

Monia kysymysmerkkejä

St. Louisin alkavan kauden menestystä on vaikea lähteä arvioimaan. Joukkue on usean vuoden ajan kuulunut NHL:n parhaiden joukkueiden joukkoon. Myös palkkabudjetti on varsin mittava ja se aiheuttaa jo sinällään menestyspaineita. Kuitenkaan todelliselle huipulle ei ole pystytty nousemaan. Kuten Pohjois-Amerikassa sanotaan, joukkue on ”not contenders, just pretenders”.

Bluesin menestykseen tai menestymättömyyteen tällä kaudella liittyy monia kysymyksiä. Miten joukkue menestyy ilman Prongeria? Pystyvätkö harvat ratkaisupelaajat huippukauteen? Onko joukkueessa tarpeeksi maalintekovoimaa? Kestääkö joukkue loukkaantumisia? Pystyvätkö nuoret pelaamaan heti NHL:n huipputasolla?

Joukkue on rungoltaan sama kuin aikaisempinakin menestyskausina, joten todellisia esteitä menestykselle ei välttämättä pitäisi olla. Edellä esitetyt kysymykset tuovat kuitenkin epävarmuutta. Mikäli vastaus useampiin kysymyksiin on kielteinen, voi kaudesta tulla katastrofi, mikä tarkoittaa vaikeuksia pudotuspelipaikan suhteen kovatasoisessa läntisessä konferenssissa.

Realistinen arvio asettaa St. Louisin runkosarjassa sijoille 5-7 lännessä. Pudotuspeleissä menestyminen lienee yhtä vaikeaa kuin edelliskausilla, mutta kaiken mennessä nappiin ovat konferenssin finaalit mahdollisia. Vetoa sinne asti pääsemisestä ei kuitenkaan kannattane lyödä.

Huippujoukkue kasassa -Worcesterissa

St. Louisin farmijoukkue Worcester Icecats on materiaaliltaan AHL:n terävintä huippua. Nimet Boguniecki, Papineau, Dawe, Nickulas, Bancroft, Laflamme, Brown ja Divis ovat kaikki all-star-tason pelaajia, joilla on vahvat näytöt joko NHL:ssa tai AHL:ssa. Heitä säestää joukko Bluesin organisaation parhaita lupauksia, kuten Backman, Panzer, Pohl, Sanford, Pollock ja Tkaczuk. Joukkue antaakin nuorille hyvän pohjan ponnistaa kohti NHL:aa.

Depth Chart



Joukkueen sisäiset voimasuhteet pelipaikoittain. Tilastot ovat harjoituspeleistä.

Maalivahdit; ottelut, pelattu aika, maalikeskiarvo, V-H-T, torjuntaprosentti

1. Brent Johnson, loukkaantunut; lunasti ykkösvahdin paikan viime kaudella, kehittyy yhä paremmaksi

2. Fred Brathwaite, 1 60 2.00 0-1-0 92.6; luotettava kakkonen, loistava joukkuepelaaja

3. Reinhard Divis, 6 222 2.43 2-2-0 90.9; hyvä AHL-vahti, kehittyessään mahdollisuus kakkoseksi NHL:ssa

4. Curtis Sanford, 4 .111 1.62 1-0-0 92.7; noussut kovalla työllä ylöspäin arvoasteikossa, mahdollisesti tulevaisuutta NHL:ssa

5. Cody Rudkowsky, 3 84 2.14 1-1-0 91.4; jäämässä ikuiseksi lupaukseksi, osakkeet laskussa

6. Phil Osaer, ei pelejä; lahjakkuudesta huolimatta kova työ nousta arvoasteikossa

Puolustajat; ottelut, maalit, syötöt, pisteet, jäähyminuutit

1. Chris Pronger, loukkaantunut; kapteeni ja liigan parhaita all-round pelaajia

2. Al MacInnis, 3 1+1=2 4;veteraani johtaa puolustusta Prongerin poissaolon ajan

3. Bryce Salvador, 6 0+3=2 14; lunastanut vakiopaikan, pelaa yksinkertaisen aggressiivisesti

4. Alexander Khavanov, 4 0+0=0 4; hyvä kiekollisena, tasaisuutta vaaditaan

5. Jeff Finley, 4 0+0=0 4; luotettava veteraani, puolustuksen kulmakiviä

6. Mike Van Ryn, 5 0+2=1 0; kehittymässä hyväksi all-round-puolustajaksi, kokemusta tarvitaan

7. Barret Jackman, 5 0+2=0 19; huippulupaus, fyysinen ja kovaotteinen maalivahdin paras kaveri

8. Rich Pilon, loukkaantunut; oman pään luuta, hyvä taklaaja, ura saattaa päättyä rannevammaan

9. Tom Koivisto, 4 0+1=1 4; vaatii totutteluaikaa pohjoisamerikkalaiseen kiekkoiluun

10. Aris Brimanis, 2 0+1=1 0; kokenut peruspakki, hyvä varamies

11. Christian Laflamme, 5 0+0=0 4; takavuosien lupaus nykyään täytemies, mahdollisuus kehittyä edelleen

12. Steve Bancroft, 2 0+0=0 0; paikkailee loukkaantumisten sattuessa, Worcesterin johtavia pelaajia

13. Matt Walker, 2 0+0=0 9; kovaotteinen lupaus, tämä kausi AHL:ssa, tulevaisuus NHL:ssa

14. Christian Backman, 4 0+0=0 2; parin vuoden takainen ykkösvaraus, tarvitsee totuttautumisaikaa

15. Dale Clarke, ei pelejä; peruspelaaja farmissa, pelejä NHL:ssa vain loukkaantumiskierteen iskiessä

16. Brett Scheffelmeier, 2 0+0=0 6; kehityskelpoinen oman pään jyrä, AHL-paikassa tavoitetta

Keskushyökkääjät

1. Pavol Demitra, 4 0+4=4 0; siirtyi sentteriksi viime kaudella, loistavat hyökkäysominaisuudet

2. Doug Weight, 2 0+2=2 0; tähtipelaaja, liigan parhaita pelintekijöitä, loukkaantumiset vaivanneet

3. Petr Cajanek, 7 1+5=6 2; monipuolinen tsekki, alla hyvät harjoituspelit

4. Daniel Corso, 5 0+1=0 0; ollut lupaus jo muutaman kauden ajan, tuloksia tultava nyt

5. Justin Papineau, 5 6+0=6; loistava viime kausi AHL:ssa, organisaation suurimpia lupauksia

6. Mike Eastwood, 4 0+0=0 4; tasainen puurtaja, tyypillinen nelosketjun sentteri

7. Steve Dubinsky, 5 1+0=1 0; aloitusspesialisti, mahdollisuus syrjäyttää Eastwood

8. Daniel Tkaczuk, ei pelejä; entinen superlupaus, heikkojen esitysten jälkeen vaikea nousta NHL:een

9. Jeff Panzer, ei pelejä; taitava sentteri, asenne kohdallaan, pieni koko tuo vaikeuksia

10. John Pohl, 1 0+0=0 0; lupaava pelintekijä, ensimmäinen ammattilaiskausi

Oikeat laitahyökkääjät

1. Scott Mellanby, 5 1+1=2 13; tärkeä johtajatyyppi, edelleen joukkueen parhaita laitureita

2. Jamal Mayers, 5 1+0=1 4; fyysinen vääntäjä, voi joutua liian suureen rooliin

3. Shjon Podein, 5 1+0=0 2; ikitaistelija, täysillä jokainen vaihto, tärkeä johtaja

4. Reed Low, 2 0+0=0 12; joukkueen ykköstappelija

5. Eric Boguniecki, 3 0+3=3 6; AHL:n viime kauden paras pelaaja, ei lunastanut paikkaa NHL:sta odotuksista huolimatta

6. Eric Nickulas, 2 1+1=2 2; kovasti työtä tekevä laituri, Worcesterin johtavia pelaajia

7. Jason Dawe, 1 0+0=0 2; NHL-veteraani pelaa AHL:ssa, paikkaa loukkaantumisten sattuessa

8. Mark Rycroft 3 0+1=1 0; nopea ja aggressivinen, toistaiseksi AHL-tasoa

9. Jame Pollock, 2 0+1=1 4; entinen puolustaja, todella kova laukaus, tekemistä kokonaispelin kanssa

10. Greg Davis, 1 0+0=0 0; lupaava isokokoinen maalintekijätyyppi, tarvitsee lisää kokemusta

Vasemmat laitahyökkääjät

1. Keith Tkachuk, 6 4+2=6 2; liigan parhaita voimahyökkääjiä, Bluesin tärkeimpiä pelaajia

2. Cory Stillman, 6 2+3=5 2; edellytykset tähänastista parempaan, täytyy onnistua nyt

3. Dallas Drake, 4 0+0=0 0; pieni ruutitynnyri, siirtynyt entistä puolustavampaan rooliin,

4. Sergei Varlamov, 7 1+3=3 4; lahjakkaan ukrainalaisen viimeinen mahdollisuus osoittaa kuuluvansa NHL:een

5. Tyson Nash, 5 0+0=0 5; liigan ärsyttäjien parhaimmistoa

6. Marc Brown, 2 0+0=0 2; noussut puskista hyväksi lupaukseksi, pystyy paikkaamaan loukkaantumisia

7. Steve McLaren, 4 0+0=0 22; Worcesterin ykköstappelija, Low’n varamies

8. Igor Valeev, ei pelejä; kovaotteinen venäläinen, pelaa Worcesterissa

9. Blake Evans, ei pelejä; kova työ nousta NHL-tasolla, toistaiseksi yrittää pysyä AHL:ssa

» Lähetä palautetta toimitukselle