Mielipide

Sharks otti ja yllätti ennakkoveikkaajat

NHL / Kolumni
San Josen ei pitänyt pelata playoffseissa. Sensijaan Sharks siellä pelaa, hankki kotiedun ja voitti oman divisioonansa samalla.

Pacific Champions 2003-2004

Ennen kauden alkua ei monikaan olisi laittanut rahojaan likoon San Josen puolesta. Eikä varsinkaan silloin, kun runkosarjaa oli pelattu kymmenen kierrosta. Joukkue haali kokoon vaivaisen yhden voiton. Mutta tämän jälkeen alkoi tapahtua. Hiljalleen joukkue alkoi voittamaan otteluita ja jatkoi voittamistaan. Viime kauden katastrofaalisen heikko tulos oli alkuhässäkän jälkeen poispyyhittyä. Sharks hilasi itsensä ensin pudotuspeliviivan yläpuolelle, sitten oman divisioonansa kärkeen ja lopulta koko läntisen konferenssin kakkoseksi. Ja joukkue teki tämän ilman Owen Nolania ja Teemu Selännetta.

Moni ihmettelee varmasti vieläkin, miten joukkue on voinut pärjätä näin hyvin. Kyse on pitkästä rakennustyöstä. Lukuisat korkeat varaukset ovat oikeastaan ensi kertaa isossa roolissa, tätä ennen oltuaan isojen nimimiesten takana huonoissa rooleissa. Ron Wilson on myös muokannut pelistrategiaa hieman passiivisemmaksi ja riskittömämmäksi. Lopulta kaikki tämä on tuottanut ennätyksellisen hyvän kauden San Joselle. Nyt onkin toinen kysymys edessä: Miten nuoret mutta kokeneet pelaajat tulevat pärjäämään tosipeleissä.

Otteluparin vastustaja St. Louis on kohdattu runkosarjassa neljästi. Sharks voitti kahdesti, kahdesti voitti Blues ja toinen Blues-voitto irtosi vasta jatkoajalla. Tältäkin pohjalta ottelupari näyttää tasaiselta.

Puolustus

San Josen vahvuus on puolustuspelaamisessa. Joukkueella on riveissä neljä nuorta mutta rutinoitunutta pakkia. Mike Rathje, Scott Hannan, Brad Stuart ja Kyle McLaren ovat kaikki pelanneet todella hyvät kaudet. Jokainen tästä nelikosta on vähintään satakiloinen, hyvin luisteleva ja omaa vielä kohtalaiset taidot ja peliälyn. Nelikko tulee kellottamaan vähintään 25 minuuttia peliaikaa per mies ottelussa. Tarviiko joukkue sitten muuta? Tarvii se ainakin pari muuta pakkia rosteriin. Nelikkoa täydentää hyvin yliopistokiekosta NHL:ään siirtynyt kiekollinen pakki Tom Preissing sekä fyysisemmän osaston mies Rob Davison ja kokenut siirtotakarajalla hankittu Jason Marshall. Tarvittaessa myös Jim Fahey pystyy ainakin kohtalaiseen rooliin joukkueen takalinjoilla. Pakiston kohdalla ei liene suuria ongelmia. Joukkue päästi 4. vähiten maaleja kokoliigassa, 183 yhteensä.

Hyökkäys

Tämä osasto on tunnetusti ollut San Josen parempi osapuoli kenttäpelaajista. Tälle kaudelle sen ei pitänyt olla, mutta niin vaan joukkue on takonut juuri sen verran maaleja, että voittosarakkeessa komeilee luku 40. 219 tehtyä maalia ei lopulta ole paljon. Joukkueen nimilistaa katsottaessa huomataan että se on lopulta aika kova luku. Joukkueessa ei ole yhtään ns. tähtistatuksella ratsastavaa hyökkääjää, vaan listoilla on nuoria lupauksia, muutama kokenut kehäkettu, vielä useampi uuden mahdollisuuden saanut ?floppi? ja ihme kyllä, tällä joukkueella tehdään voittoja. Kuten aiemmin julkaistussa kolumnissa käy ilmi, Sharksien ratkaisijoina olivat todella yllätykselliset nimet. Ketju Korolyuk-McCauley-Ekman oli loppukaudesta todella pitelemätön. Korolyuk oli paluumuuttaja Venäjän liigasta, McCauley tunnettiin jarruketjun sentterinä ja Ekman oli jo monesti ehtinyt tehdä itsestään turistin. Kunnes kemiat osuivat kohdalleen. Vastaavaa kemiaa tarvitaan taatusti myös playoffseissa, sillä ketju saanee hartioilleen myös vartiointitehtäviä Mike Riccin johtaman ketjun lisäksi.

Patrick Marleau oli varsinkin ylivoimalla mies paikallaan. Yhdessä Vincent Damphoussen ja Jonathan Cheechoon kanssa ylivoima teki tärkeitä osumia. Marleaun puhkeamista kukkaan on odotettu jo muutaman vuoden ajan, ja tälle kaudelle ensimmäiset merkit miehen todellisista taidoista on nähty. Monet, allekirjoittanut mukaan lukien, olisi ollut valmis siirtämään Marleaun jo laituriksi. Yllättävää kyllä, laidalle on joutunut useammin juuri Damphousse. Marleau oli tälle kaudelle selkeästi lisännyt suoraviivaisuuttaan ja olikin ylivoimaisesti joukkueen ahkerin laukoja. Jonathan Cheechoolle ei monikaan povannut ruusista NHL-uraa, koska mies oli luistimilla yksinkertaisesti liian huono. Vauhti oli riittämätön, tasapaino niin ja näin ja kääntyminen oli kankeaa. Mutta hällä väliä kunhan on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Cheechoo osaa laittaa kiekon verkkoon ja mies teki sen 28 kertaa. Saksalainen Marco Sturm oli pelaamassa myös hän uransa parasta kautta, mutta vasen jalka murtui ja mies vietiin leikkauspöydälle ja kausi oli ohi. Siirtotakarajalla joukkue hankki Sturmia korvaamaan Curtis Brownin, mutta Sturmin tasolle miehestä ei ole. Käyttökelpoinen all.round pelaaja kuitenkin, yhdessä Wayne Primeaun ja Scott Thorntonin kanssa. Miehet ovatkin usein vastustajan tähtien varjostushommissa.

Maalivahdit

Sharksien maalivahdit ovat onnistuneet tällä kaudella mainiosti. Evgeni Nabokoville povattiin jo alamäkeä viime kauden jälkeen. Tällä kaudella Kazakhstanilainen kassari torjui 31 voittoa. 2,21 maalikeskiarvo ja 92,1% ovat varsin kovat lukemat maalivahdille. Vesa Toskala pelasi huomattavasti vähemmän, mutta hieman paremmilla lukemilla. Molempien voitto/tappio suhde oli kuitenkin lähes sama. Kaksi voittoa yhtä tappiota kohden. Ykkösmaalivahdit ovat sarjassa aika tasavertaisia, kakkosmaalivahtien vertailussa voiton kyllä vie San Jose. Kakkosveskarit tosin hyvin harvoin näkevät peliaikaa playoffseissa. Hyvänä päivänä Nabokov on lähes ohittamaton.

Erikoistilanteet

San Josen ylivoima on liigan keskitason paremmalla puolella, mutta vain niukasti. Taistelupari Blues on tällä osalla parempi. Sharks omaa hyvän ylivoiman pyörittäjän Brad Stuartin ominaisuudessa. Stuart kuitenkaan ei omista ylivoimalla pelottavaa laukausta, eikä myöskään muut pakit. Huomattavaa onkin että vain Stuart (5) ja Tom Preissing (2) onnistuivat maalinteossa ylivoimalla. McLaren ja Rathje laukovat kovaa, mutta tunnetusti laukaus kaukaa pitää olla myös tarkka. Ylivoiman ongelmaksi saattaakin muodostua juuri pelottavan viivapyssyn puuttuminen. Muuten ylivoiman pitäisi olla vertailukelpoinen. Ylivoimaa ovat sekä Sharks että Blues saaneet pelata tällä kaudella oikeastaan yhtä paljon. Keskinäisissä otteluissa tällä kaudella San Jose on ollut ylivoimaisesti parempi ylivoimajoukkue. Sharks-ylivoima Bluesia vastaan oli 26,3% kun taas Blues San Josea vastaan vain 6,2% tehokas.

Alivoimalla Sharks on aina ollut hyvä. Niin se oli tälläkin kaudella. Ja mikä parasta, alivoimaa on tällä kaudella pelattu varsin vähän. Sharks on alivoimien määrässä liigan 24. kun taas Blues on pelannut alivoimaa liigassa 8. eniten. Nils Ekman ja Wayne Primeau ovat alivoimalla rankaisseet ylivoimaa hyvillä tehoilla. Joukkueesta löytyy useita roolipelaajia jäähyntappoon. Mikäli joukkue pystyy pitämään alivoimansa yhtä hyvässä kuosissa ja pysyy yhtä hyvin poissa jäähyaitiosta kuin runkosarjassa, tässä saattaa olla yksi ottelusarjan mielenkiintoisimmista ratkaisun avaimista. Varsinkin kotihallissa, alivoima on Sharksien syömähammas. Sharks oli liigan paras alivoimajoukkue kotihallissa ja Blues vastapainoksi oli vieraskentällä varsin vaisu ylivoimajoukkue.

Valmennus

San Jose on pelannut kuin taiottuna Ron Wilsonin alaisuudessa. Joukkue harrastaa edelleen varsin vastustajaa väsyttävää in-your-face jääkiekkoa. Kova karvaus yhdistettynä tiiviiseen puolustuspelaamiseen on ollut yllättävän toimiva konsepti. Wilson on saanut joukkueestaan irti enemmän kuin sen osien summa olisi antanut luvan odottaa.

Toimittajan arvio

Ottelupari on varsin kinkkinen veikattava. San Jose on pelannut todella vahvan kauden, mutta... onko joukkueessa "sitä jotakin" mikä vie sen toiselle kierrokselle? Joukkueen pakisto on vahva ja maalivahtipeli toimii, mutta hyökkäyksen ylle voi heittää pienen kysymysmerkin. Veikkaus on kuitenkin: San Jose jatkoon voitoin 4-3.

» Lähetä palautetta toimitukselle