Mielipide

Sarjajärjestelmä Valko-Venäjän kiusana

MAAJOUKKUE / Kolumni
MM-kisoissa käytettävä sarjajärjestelmä on puhuttanut paljon. Tasoerot ovat suuria, ja todella merkityksellisiä pelejä on vähän. Huippumaiden näkökulmasta tilannetta katseltaessa jää usein huomaamatta, kuinka epäreilu pelisysteemi saattaa olla alemman kastin joukkueille. Valko-Venäjästä on hyvää vauhtia tulossa varsinainen epäonnen joukkue.

MM-kisojen pelijärjestelmä eroaa kotoisesta SM-liigasta kuin pohjoisen pimein yö ja päiväntasaajan valoisin päivä toisistaan. Kotimaan suljetun sarjan sijasta Kansainvälisen jääkiekkoliiton kisoissa joukkueita kulkee ylimmän ja sitä seuraavan sarjatason välillä kuin Suomen kuuluisimman tavaratalon ovista Hullujen päivien aikaan.

Suuri vaihtuvuus takaa pelikokemuksia parhaiden joukossa monille maille, mutta tapa, jolla putoajat ratkaistaan, ei aina ole kovinkaan urheilullinen. Paras mahdollinen esimerkki on alempaan keskikastiin lukeutuva Valko-Venäjä. Vaikka joukkue onkin jokaisen länsinaapurimme epäonnistumisista nauttivan suomalaisen kiekkofanin suuri sankari Salt Lake Cityn urotekonsa ansiosta, ei onni ole ulottunut MM-areenoille asti.

Keväällä 2000 Moskovassa valkovenäläisten MM-urakka sujui vielä suotuisasti. 1-0-voitto NHL-tähtiä vilisseestä isäntä-Venäjästä siivitti Valko-Venäjän 12 parhaan joukkoon, joten seuraavissa kisoissa alkulohkoon piti tuleman yksi heikompi maa. MM-kisojen alkulohkothan määräytyvät edellisten kisojen sijoitusten perusteella siten, että kaikkien alkulohkojen tulisi olla tasaisen epätasaiset.

Pelaa hyvin, putoa silti

Saksan kisoihin 2001 tuoksi heikommaksi maaksi Valko-Venäjän lohkoon sijoitettiin parhaiden joukkoon paluun tehnyt isäntä-Saksa, joten alkulohkosta tuli kisojen vaikein. Valko-Venäjä hävisi Sveitsille, mutta voitti Saksan. Muiden pelatessa ristiin maa ei kuitenkaan yhdellä voitolla välttänyt karsintasarjaa, jonne itsensä oli tunaroinut myös Latvia. Kahden putoajan sääntö ja Japanin kiintiöpaikka takasivat säilymisen vain nelijoukkueisen sarjan voittajalle, joten Valko-Venäjälle kävi kylmät, vaikka se ei hävinnyt otteluakaan. Kaksi voittoa heikommista ja tasapeli Latvian kanssa ei riittänyt, kun pohjoisen naapurin maaliero oli parempi.

Tasoltaan Valko-Venäjä lukeutuu ainakin omissa papereissani kisojen alempaan keskikastiin kutakuinkin tasoihin Sveitsin kanssa, hieman Latviaa ja Saksaa heikompana kiekkomaana. MM-kisoihin mahtuu siten viidestä kuuteen heikompaakin maata. Valko-Venäjä pelasi Saksassa saldon 1-1-1 oman tasoisiaan vastaan ja voitti kaikki heikompansa, mutta putosi silti.

Murheille Valko-Venäjä antoi kenkää viime keväänä Hollannissa alemman kastin kisoissa, kun käytännössä väärässä sarjassa pelannut joukkue voitti kaikki ottelunsa. Lähimmäksi pääsivät kahdella maalilla hävinneet Kazakstan ja Ranska, joista kumpikin varmisti nousunsa vuotta myöhemmin.

Suomen koleassa keväässä Valko-Venäjä palasi parrasvaloihin, mutta kuinka ollakaan, erittäin kovassa Turun alkulohkossa. Säädyllisistä 0-3- ja 1-2-tappioista Ruotsille ja Kanadalle ei ollut paljonkaan iloa, kun lohkofinaalissa Latvia antoi kyytiä maalein 4-0, ja karsintasarja odottaa jälleen Vladimir Krikunovin suojatteja.

Karsintasarjaan joutuminen ei entistä Neuvostotasavaltaa yllättänyt, mutta tulokset Tampereen alkulohkosta tuskin naurattavat. Japanin kiintiöpaikan takia karsintasarjassa armo käy jälleen vain yhdelle, ja nyt kantona kaskessa on itsensä karsintoihin tunaroinut Yhdysvallat. Jos USA ei kukistu, Valko-Venäjä putoaa. Putoaa, vaikka ei taaskaan häviäisi yhdellekään itseään heikommalle maalle. Niitä ovat kisoissa mielestäni Itävalta, Ukraina, Tanska, Slovenia ja Japani.

Vertailukohdaksi voisi ottaa Itävallan, joka on jo kolmesti peräkkäin säilyttänyt paikkansa voittamalla yhden ainoan merkityksellisen ottelun, kun alkulohkon ratkaisuottelussa vastaan on luistellut kisojen heikoimpiin lukeutuva Japani tai Slovenia. Välisarjassahan tuloksilla ei ole ollut enää väliä. Samanaikaisesti Valko-Venäjän tulisi kukistaa jokin maailman kymmenestä kovimmasta jääkiekkomaasta säilyäkseen.

Hyvästit Japanille?

Asetelma saa toivomaan, että Tampereen karsintasarjassa Valko-Venäjä joko onnistuu USA:n lyömään ja säilyttää sarjapaikkansa, tai sitten todellakin ansaitsee putoamisensa tunaroimalla itsensä Slovenian tai Japanin taakse. Vaihtoehto, jossa joukkue pelaa ihan ok kisat, mutta putoaa silti toisen kerran peräkkäin, ei kuulosta reilulta.

Ongelma alakastissa on sama kuin parhaillakin mailla eli otteluita suunnilleen samantasoisia maita vastaan on liian vähän. On toki hienoa, että heikommatkin kiekkomaat pääsevät mittaamaan tasoaan parhaita vastaan, mutta nykyisellä järjestelmällä alkulohkojen lohkojako korostuu kohtuuttomasti ja todella merkityksellisiä otteluita pelataan vähän.

Suomen ja muiden suosikkien osalta merkityksellisiä otteluita on yhdestä kolmeen eli puolivälieristä eteenpäin. Odotettua klassikkoa Suomi-Ruotsi ei välttämättä pelata lainkaan.

Pikkumaiden osalta tilanne voi olla vieläkin kriittisempi. Monille koko kisojen onnistuminen tai epäonnistuminen ratkeaa yhdessä ainoassa ottelussa eli alkulohkojen kahden heikoimman kohdatessa. Tuskin kukaan uskoo, että tällä tavoin joukkueita saadaan realistiseen paremmuusjärjestykseen.

Yksi askel kohti urheilullisempia kisoja otetaan jo ensi keväänä Tshekissä, kun Kauko-Idän kiintiöpaikka poistuu, eikä karsintasarjasta selviäminen vaadi enää nykyisenlaisia urotekoja, kun Japanin täytyy säilyttää paikkansa pelaamalla. Siitä ei vain suurta iloa valkovenäläisille liene, mikäli maa pelaa jälleen alemman tason kisoissa ja voittaa kaikki ottelunsa, koska pelaa väärässä sarjassa.

Säilyjän todennäköisesti ratkaiseva karsintasarjan ottelu USA-Valko-Venäjä pelataan lauantaina klo 19 Tampereella.

» Lähetä palautetta toimitukselle